Harto Pönkä
Harto Pönkä

Tiedäthän diginatiivit, jotka uivat netissä kuin kala vedessä, viestivät kavereidensa kanssa kännyköillään lähes reaaliajassa ja tuntevat ensimmäisinä kaikki uudet some-härpäkkeet? He hylkäävät perinteiset auktoriteetit ja hakevat itse luotettavan tiedon netistä sosiaalisten verkostojensa avulla. Koulussa he pitkästyvät ja hakevat mieluummin oppinsa nettiyhteisöistä. He ovat myös mestareita luomaan itselleen valovoimaisen henkilöbrändin ja tuottamaan nettisisältöjä, varsinkin kuvia ja videoita.

Ensimmäiset diginatiivit – tai z-sukupolven edustajat – ovat nyt kaksikymppisiä ja vähitellen siirtymässä työelämään. Yritykset odottavat vesi kielellä saadakseen lahjakkaimmat nuoret digitalisoimaan organisaationsa. Kuka sen voisikaan tehdä paremmin kuin diginatiivi? Jos ette usko, niin katsokaa Slushia tai tubettajia!

Kaikki se, mitä diginatiiveista sanotaan on tietenkin totta. Mutta vain, jos uskoo klikkiotsikoita. Kovat faktat kertovat muuta.

Kun tarkastellaan nuorten sosiaalisen median käytöstä kertovia kyselyjä vuosilta 2013 ja 2015, käy nopeasti ilmi, että diginatiivit ovat taipuvaisia käpertymään omiin pieniin sosiaalisiin piireihinsä sen sijaan, että he verkostoituisivat laajasti erilaisten ihmisten kanssa. Se jo tiedetään, että alle 18-vuotiailla Facebookin käyttö on vähenemässä, koska he haluavat pysyä omassa seurassaan.

Nuorten suosiossa on etenkin WhatsApp, joka perustuu suljettuihin ryhmiin ja kahdenkeskiseen viestintään. Myös Snapchat, jossa edes ryhmien luonti ei ole mahdollista, on erityisesti nuorten suosiossa. Sitä käytetään pääasiassa kavereiden väliseen kuvien jakamiseen ja privaattiviestintään, eikä julkisten my storyjen tekemiseen, kuten vanhemmilla Snapchatin käyttäjillä on usein tapana.

Paljon mediassa esillä ollut tubettaminen joutuu niin ikään outoon valoon lähemmin tarkasteltuna. YouTube on nuorten eniten käyttämä sosiaalisen median palvelu, mutta vain aniharva heistä editoi ja julkaisee itse nettivideoita, noin 5 prosenttia. Lukema on jopa pienentynyt parin vuoden takaisesta. YouTuben suosion salaisuus piileekin siinä, että nuorten tärkein sosiaalisen median käyttötarkoitus on sisältöjen luku ja katselu. Toisin sanoen 5 prosenttia tekee videoita ja loput 95 prosenttia katsovat niitä. Miten digitaaliset taidot kehittyvät videoita katsoessa päivät pääksytysten, sitä voi jokainen pohtia.

Entäpä sitten nuorten paljon kehutut sosiaaliset taidot? Niiden osalta ei mene sen paremmin: nuorten kiinnostus tuttujen kuulumisten seuraamiseen, omien kuulumisten kertomiseen, reaaliaikaiseen keskusteluun ja uusiin ihmisiin tutustumiseen ovat selvästi vähentyneet viimeisen kahden vuoden aikana. Nuoret ovat siis paitsi passiivisempia myös epäsosiaalisempia kuin aiemmin.

On sentään yksi sosiaalisen median palvelu, jossa nuoret näyttävät pyrkivän tosissaan yhteyteen muiden kanssa. Se on Instagram, jonka käyttö on kasvanut nopeasti viime vuosina. Instagramissa nuorille tärkeintä on ottaa selfieitä. Vasta vanhemmiten kameran objektiivi kääntyy toiseen suuntaan. Suosituimmat Instagramin hashtagit Suomessa kertovat, mistä on kyse: #finnishgirl ja #finnishboy. Kuitenkin kyselyjen mukaan yhä harvempi nuori hakee somessa seuraa. Instagramissa haetaan pikemminkin katseita.

Suurin osa kaikesta siitä, mitä diginatiiveista on kirjoitettu, on siis potaskaa. Kyse on paremminkin digitaalisesti passiivisista kuin aktiivisista. Näille nuorille on koulussa kädestä pitäen opetettava, miten digitaalisen maailman mahdollisuuksia käytetään esimerkiksi verkostoitumiseen, yhteistyöhön ja projektityöskentelyyn.

Yhden asian digitaalisesti passiiviset tuntuvat osaavan paremmin kuin heitä vanhemmat. Nimittäin some-kavereidensa valikoinnin ja yksityisyytensä suojaamisen. Lähes puolet 13–29-vuotiaista ilmoitti, että heille on kynnys rekisteröityä verkkopalveluihin, jotka vaativat oman nimen käyttöä. Ja silloin, kun nimi on näkyvissä, yli 80 prosenttia sanoi miettivänsä tarkasti, miten he kommentoivat.

Digipassiivisilla onkin valmiiksi veressään itsekriittisyyttä ja harkitsevuutta. Siinä riittää oppimista meille muillekin.

Kirjoittaja on yrittäjä, sosiaalisen median kouluttaja ja tietokirjailija.