Harvan pelisarjan sisäinen kaanon on niin hämmentävä kuin mätkintäklassikko Double Dragonin. 1980-luvulla kulta-aikaansa eläneen pelisarjan tarina on loikkinut osasta toiseen sinne tänne, eikä järjestysnumeroilla tai eri osilla ole juurikaan merkitystä.

Neljäs tuplalohikäärme on suoraa jatkoa sarjan toisen osan tarinalle, siinä missä esimerkiksi yli 20 vuotta sitten julkaistulla viidennellä osalla ei ole kakkosen ja nelosen tarinoiden kanssa mitään tekemistä. Syitä siihen miksi sarja loikkasi 1990-luvulla neljännen osansa yli voidaan vain arvailla.

doubledragon41

Oli miten oli, sankarikaksikko Billy ja Jimmy ovat jälleen täällä tutuissa merkeissä. Kasaritoimintaleffoja mukaileva tyyli ja tarina vievät kaksikon jälleen Japaniin potkimaan päähän kaikkea vastaan tulevaa.

Kasarista muistuttaa myös pelin audiovisuaalinen tyyli. Hahmot ja taustat ovat suoraan NESin Double Dragon II:sta, eli retrotrippiä haluava saa sarjan tuoreesta iteraatiosta taatusti tyydytystä. Musiikkiraita on erinomainen ja sen tyylin saa vieläpä valita remasteroidun ja alkuperäisen kasibittipiipityksen väliltä.

Pelimekaanisesti neljäs osa tekee kuitenkin enemmän. NES-ohjaimen kahden nappulan sijaan käytössä on tällä kertaa kolme ja erilaisia liikesarjoja on reilusti. Arsenaalissa ovat hyppypotkut, polvi-iskut, tornadopyörähdykset ja monet muut toimintarainoista tutut tavat pistää viholliset pinoon.

doubledragon44

Varsinaisia liikesarjoja käytössä ei sinänsä kuitenkaan ole, vaan lähtevä isku riippuu hahmon asemasta ruudulla ja sieltä painetusta napista. Esimerkiksi kun Billy ja Jimmy makaavat lyötynä kenttään, sieltä ylös noustessa potkunapin painallus lähettää lähellä norkoilevat viholliset polvi-iskun saattelemana ruudun toiseen laitaan.

Taistelusysteemi on yksinkertaisuudessaan mukavan monipuolinen, eikä peli äidy missään vaiheessa vain yhden napin satunnaiseksi hakkaamiseksi.

Paljon muutakin on säilytetty kasibittisten koneiden kulta-ajalta. Yksi läpipeluukerta kestää noin kolmisen varttia. Sen jälkeen tarkoitus on lähteä uudelle kierrokselle avattujen hahmojen kera, tai mättää kaveria turpiin kahden pelaajan duel-matseissa.

doubledragon42

Sisällön määrä ei siis päätä huimaa, mutta vaikeustasossa sentään löytyy. Haastekäyrä on kuitenkin harmillisen heikko: ensimmäiset viisi tasoa sujahtavat läpi lähes itsestään, ja sen jälkeen kehään lyödään jatkuvasti isompia ja voimakkaampia vihollislaumoja sekä tietysti raivostuttavia äkkikuolemakohtia.

Kenttäsuunnittelussa on muutenkin asioita pielessä. Välillä edessä on monipuolinen ja mielenkiintoinen kenttäkokonaisuus, toisinaan taas kahden ruudun mittainen puuduttava mättöfestivaali. Välillä sitten joko loikitaan vaarojen yli parasta toivoen tai kuten eräässä loppupään kentässä, ratkaistaan turhia ongelmia.

Loikkimisessa ja muussa ei sinänsä olisi mitään pahaa, mutta valitettavasti myös kontrollit ovat 1980-lukua. Suurimman osan aikaa potkut ja lyönnit irtoavat kuten pitääkin, mutta välillä peli reagoi painalluksiin miten sattuu. Hyppyjen suuntaa tai vauhtia ei voi kesken kaiken muuttaa, joten erityisesti tarkkuutta vaativissa tasoloikintaosuuksissa saa rukoilla, ettei kontrollien kömpelyyden ansiosta sankari humpsahda turhauttavasti tyhjyyteen.

doubledragon43

Jos kesken hypyn vastassa on vihollinen, se pudottaa pelaajan syvyyksiin vain yhdellä onnistuneella osumalla, joka totta kai lennättää sankarin viisi metriä taaksepäin. Ihan kaikkea menneisyydestä ei tarvitsisi tuoda nykypäivään.

Double Dragon IV jättää ristiriitaisiin tunnelmiin. Arc Systems on tehnyt parhaansa tuodakseen kehiin mahdollisimman puristisen retrokokemuksen sellaista haluaville, mutta joitakin rosoja olisi voinut tasoitella 2010-luvulle siitä huolimatta.

Muutama vuosi sitten julkaistu Double Dragon Neon on parempi lähtökohta sujuvaa DD-potkintaa haluaville, mutta miinuksistaan huolimatta ja halvan hintansa ansiosta nelonenkin kannattaa ainakin vilkaista, jos retrohampaan kolotukseen ei löydy helpotusta millään.

– Tero Kerttula

Plussat:

  • Röyhkeän rehellinen retromeininki
  • Rokkaava ääniraita

Miinukset:

  • Turhan kova vaikeustasopiikki puolessa välissä peliä
  • Äkkikuolemat
  • Kontrolleissa turhaa tahmeutta