Pelimarkkinoilla on nykyisin runsaasti itsetarkoituksellisesti vaikeita pelejä, kuten maineikas Dead Souls -sarja. Vanhalla, pirullisen vaikealla Ninja Gaidenilla kunnostautunut Team Ninja näyttää jälleen kyntensä samuraihenkisen taistelupelin parissa. Ja veri lentää.

Vaikka pelin Japani-teema onkin kaikin puolin läpitunkeva, peli aloitetaan Lontoosta eikä pelaajan ohjastama hahmokaan ole itse asiassa japanilainen. Hyvin kevyesti esitelty William on länsimaalainen samurai hieman Tom Cruisen Viimeisen Samurain tapaan, paitsi että William näyttää paljon enemmän eräältä puolalaiselta noiturilta.

nioh6

Williamin itämaanreissun motivaatio on jälleen se perinteinen kostoreissu, eikä sitä käsitellä juuri muutoin kuin päätehtävien alussa nähtävissä videopätkissä. Dialogi on aavistuksen pökkelömäisen puolella muutenkin, joten parempi vaan keskittyä pelin pihviin eli tiukkaan toimintaan.

Lyhyen intron jälkeen siirrytään varsinaiselle sota-alueelle, eli hyvin vapaasti mukailtuun Sengoku-ajan 1600-luvun Japaniin. Vastassa on niin rosvoja, sotalordien joukkoja kuin paikallisen mytologian moninaisia yokai-demonihahmoja. Ajankohta mahdollistaa myös historiallisten hahmojen kuten ninjamaisteri Hattori Hanzon ja vastaavien visiitit.

 

Maailmanrakennus ei ole aivan lajityypin taitureiden tasolla rikkaasta historiasta huolimatta. Kaikki on toki teemoitettu hienosti demoneita myöden, mutta maailma ei tunnu samalla tavalla mystilliseltä, kokonaiselta ja uskottavalta kuin esimerkiksi Dark Souls -sarjassa. Yhtenä syynä lienee karttojen jakaminen pienempiin kokonaisuuksiin. Toisaalta pienemmät kentät mahdollistavat pelisessioiden pitämisen mukavan selkeinä.

nioh7

Niohin kaltaiset pelit elävät ja kuolevat taistelun toteutuksen kanssa. Kamppailumekaniikkaa toteuttaessaan Team Ninja ei ole mutkia juuri oikonut, vaan lisännyt pari omaakin kurvia mukaan.

William voi aseistaa itsensä yhtä aikaa kahdella aseella. Nopeutta arvostavat voivat perehtyä vaikkapa lyhyisiin, wakizashi-tyyppisiin tuplamiekkoihin. Valtavat kirveet ja nuijat edustavat toista ääripäätä hitaudellaan ja valtavalla vahinkopotentiaalillaan.

Panssaroinnissa mennään samoilla poluilla. Mitä enemmän on rompetta päällä, sitä enemmän osumaa voi ottaa vastaan, mutta vastaavasti väistämisestä tulee vaikeampaa.

nioh4

Taistelemisen peruselementtien päälle kasataan vielä kymmeniä erilaisia apuvälineitä vastamyrkyistä elintärkeään parantavaan eliksiiriin, amulettien kautta toimivaan taikuuteen ja ninjojen legendaarisiin ninjutsu-kykyihin heittotähtineen ja myrkkyineen. Jopa taisteluasentoja voi vaihdella jokaisen aseen kohdalla, ja jousella sekä musketillakin voisi jossain välissä räiskiä.

Kaiken kaikkiaan taistelussa on tuhottoman monta päällekkäistä järjestelmää, jotka kaikki pitää jollain tasolla pitää näpeissä pelin aavistuksen monimutkaisissa näppäinkomennoissa. Etenkin hahmon staminaa kuvaavaa Ki-mittaria pikalataava Ki Pulse -kyky oli erittäin vaikea ajoittaa oikein, vaikka sen käyttö on todella tärkeää viimeistään pomomatsien aikana.

nioh3

Jahka eri vipstaakit alkavat olla hallussa, taisteluun alkaa tulla reippaasti meininkiä. Jatkuvasti turpiinsa saaminen alkaa muuttua taidokkaaksi turpasaunaksi, jossa vihollisia lakoaa kuin Assyrian valtakuntaa.

Pelaajalla on runsaasti vapauksia rakentaa hahmonsa haluamaansa suuntaan. Esimerkiksi klassinen samurai miekkoineen voi ottaa hieman taikuutta tulitueksi siinä missä vikkelä ninja voi täydentää nopeuttaan ja vahinkopotentiaaliaan monin eri tavoin.

Pelin lukuisia ihmisvastustajia vastaan taisteleminen muistuttaa todella herkullisella tavalla klassisia kaksintaisteluita. Sekä pelaaja että vastustaja kiertelevät ja kaartelevat toisiaan, hakevat hyvää asentoa lähteä hyökkäykseen tai väistää vastustajan ryntäys.

nioh1

Kärsivällisyys ja vastaiskut ovatkin Niohissa kovaa valuuttaa. Viimeistään yokai-demoneita vastaan taistellessa tulee turpaan niin että huulet heiluu, jos sotaan lähtee soitellen. Osa demoneista taistelee kuin nelimetrinen ihminen, osa käyttäytyy täysin vieraalla tavalla. Ensimmäistä kertaa tuntemattoman kohdatessa kannattaakin keskittyä ensin väistelyyn sen eri hyökkäyskuviot oppiakseen.

Nioh ei myöskään jätä pelaajaansa koskaan pitkäksi aikaa itsetyytyväisyyteensä muhimaan, vaan puskee entistä haastavampaa tilannetta naamalle jatkuvalla syötöllä.

Viimeistään pelin nihkeä tallennustapa takaa sen, että syvällä pimeässä luolassa toikkaroivan Williamin sydän lyö uusia tahtiennätyksiä. Tallennus onnistuu nimittäin vain varsin harvaan asetetuilla pyhätöillä.

Niiden käyttö palauttaa myös suurimman osan vastustajista takaisin elävien kirjoihin, eli jatkuvaa edestakaisin ramppaamista ei kannata harrastaa, ellei halua kerryttää kokemuspisteinä toimivaa valuuttaa tai sekalaista rompetta.

nioh2

Perinteisten toimintaroolipelien tyylisesti rompetta muuten sitten riittää. Joka toinen vastus jättää jälkeensä yhdestä viiteen esinettä, ja sekundakamaa saa purkaa tai myydä pois tusinakaupalla ellei halua poimia vain lupaavimpia astaloita matkaansa.

Niohin voimakkaasti japanilaisittain teemoitettu ulkoasu on tyylikäs, joskin ympäristön väreiltään hillitty. Maisemista löytyy palavaa kalastajakylää, demonien kotiluolastoa ja kaikkea siltä väliltä. Erilaisiin iskuihin ja erikoisliikkeisiin on puolestaan kasattu jos jonkinmoista efektiä niiden voimaa ehostamaan.

nioh9

Musiikki taustoittaa toimintaa mukavasti ja pääsääntöisesti aikakauden mukaisesti, mutta yksikään kappaleista ei ole toistaiseksi jäänyt mieleen hyräiltäväksi. Ääninäyttelijät ynisevät omat dialoginsa aavistuksen kaavamaisesti, mutta rehellisesti sanottuna puisevuus johtuu pitkälti pökkelöstä käsikirjoituksesta.

Nioh on ehdottomasti parhaimmillaan silloin, kun pelaaja pääsee sopivan keskittyneeseen mielentilaan. Silloin sormet reagoivat nopeammin kuin aivot ja vastustajaa niitetään maahan todella tyylikkäästi. Vaikeista pomomatseistakin selviää, kun muistaa hengittää rauhassa ja käyttää kaikkia pelin tarjoamia apukeinoja inhaa demonia vastaan. Etenkin ampuma-aseiden tehon tahtoo unohtaa jatkuvasti.

nioh8

Jos muu ei auta, omaan peliinsä voi pyytää apuvoimia, jolloin niin kaveri kuin tuntematonkin voi liittyä joko yksittäiseen tehtävään tai vaikka pelkästään pomon kukistamiseen. Testihetkellä satunnaisia kulkijoita ei tosin ollut yleensä paikalla, mutta julkaisun myötä tilanne muuttunee. Moninpelisessiot sujuivat teknisesti täysin ongelmitta eikä viivettä tai pätkintää ilmennyt.

Jos tavanomaista haastavammat pelit ja Japanin mytologia kiinnostavat, Nioh on erinomainen valinta. Sen taistelu on ensiluokkaista, jahka sen koko monimutkaiseen kirjoon on päässyt sisään. Pelimekaanisen kynnyksen ylitettyään edessä on tiivistunnelmainen, toinen toistaan jännittävämpien kaksin-, kolmin- tai nelintaisteluiden sarja, jonka aikana kuolemisesta saa melkein aina syyttää pelkästään itseään. Peli ei ole pätkääkään epäreilu, ainoastaan haastava – ja juuri siksi niin kovin palkitseva.

– Matti Isotalo

Plussat:

  • Monipuolinen taistelu
  • Rutkasti pelattavaa
  • Mytologinen Japani

Miinukset:

  • Valju tarinankerronta
  • Monimutkaisen kontrollit