Alun perin PlayStation 2:lle julkaistu Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King on kriitikoiden ja fanien ylistämä roolipelilegenda. Se on todella pitkä ja monisyinen seikkailu selkeällä ja erinomaisesti rullaavalla tarinalla, muistettavalla musiikilla sekä hauskalla ja persoonallisella vivahteella käydyllä vuoropohjaisella taistelulla.

Tästä on iso kiitos alkuperäisen pelin kehittäneelle Level-5 -pelistudiolle, joka uusien pelimekaniikkojen keksimisen sijasta keskittyi ainoastaan hiomaan tutuista elementeistä kaikin puolin toimivan, hauskan ja eeppisen roolipelin.

Lopputuloksena syntynyt Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King on moderni klassikko, joka on nyt saatavilla Nintendon suositulle 3DS-käsikonsolille.

Journey Of The Cursed Kingin perinteinen tarina alkaa Trodainin valtakunnassa, jossa Dhoulmagus, kuninkaan hovinarri mutta myös katala velho, anastaa kuningas Trodelta salaisen valtikan ja noituu samaan syssyyn koko valtakunnan ja sen väen. Kirouksesta selviävät ainoastaan sammakkomaiseksi otukseksi muuttunut Trode, hevoseksi taiottu prinsessa Medea sekä linnan vartijana toiminut, pelaajan ohjaama nimetön sankari, jolle ei jostain oudosta syystä käynyt kuinkaan vaikka oli suoraan kirouksen tulilinjalla.

Trode ei aikaile vaan johdattaa seurueen ajamaan takaa Dhoulmagusta ja valtikkaa, jolla voisivat palauttaa itsensä ja valtakuntansa entiselleen.

Mukaan liittyy juro, cockney-aksentilla vitsiä murjova bandiitti Yangus, taikuuden lahjan verenperintönä saanut tulinen Jessica sekä hurmurimainen temppelisoturi Angelo. Kaikilla sankareillamme on kana kynittävänä armottomasti tuhoa ympärilleen kylvävän Dhoulmaguksen kanssa.

3DS-versiossa saadaan mukaan myös alkuperäisessä PS2-versiossa sivuhahmoina nähdyt jalo varas Red sekä hirviöitä apunaan käyttävä kouluttaja Morrie.

Pelaaja näkee pelihahmoista vain yhden kerrallaan, mutta mukana reissaavien sankarien kanssa voi keskustella eri näkymässä.

Sankarimatka käy halki suunnattoman kokoisen ja täyteen ahdetun maailmankartan, jota kolutaan kylästä, kaupungista ja luolastosta toiseen. Asutuksissa on yleensä selvitettävänä Dhoulmaguksen jättämiä tragedioita siinä missä luolastoissa pesii toinen toistaan hassumpia hirviöitä kepitettäväksi.

Loogista, mukavaa ja perinteistä vuoropohjaista mättöä sisältävät taistelut rullaavat vaivattomasti. Vihollisia kohdatessa peli siirtyy erilliseen näkymään, jossa voi joustavasti joko antaa suoraan valikosta taistelukomentoja neljälle samanaikaisesti taistelussa olevalle soturille, tai sitten asettaa heille tietty hyökkäystaktiikka ja jättää loput tekoälyn hoidettavaksi.

Jokaisella hahmolla on omat erityis- ja asetaitonsa. Nimetön sankarimme taitaa esimerkiksi rohkeuden, miekat ja bumerangit, kun taas esimerkiksi Yangus hallitsee sotahuudot, kirveet ja nuijat. Hahmojen persoonallisuutta korostetaan erityisillä hyökkäysanimaatioilla, ja myös huumoriin on huolella panostettu.

Uniikkina ominaisuutena jokaisella hahmolla on myös Tension-mittari, jota voi kasvattaa jokaisella vuorolla. Kun mitta on täynnä, on aika tirvaista sillä voimakkaimmalla hyökkäyksellä. Tension-tempuilla pelihahmo on kuitenkin altis vihollisten vastahyökkäyksille, joten kikkailu on ilahduttavan hyvää riskin ja hyödyn punnitsemista.

Veteraanin hyppysissä Dragon Quest VIII tuntuu helpommalta kuin PS2-konsolilla silloin muinoin, mutta kyse voi olla vain pelin tavoille oppimisesta. Erikoistaitopisteitä jaetaan entistä anteliaammin tasojen nousemisen yhteydessä, mutta avokätisestä kokemuspistemäärästä huolimatta kannattaa ihan alusta asti taistella jokaista näkemäänsä vihollista vastaan, sillä jo ensimmäinen luolasto ja sen pomo ovat melkoinen päänvaiva.

Kätevästi taisteluihin voi etsiytyä, sillä tyhjästä ilmestyvät satunnaistaistelut ovat historiaa. Nyt pelaaja näkee jokaisen hirviön käyskentelemässä mailla ja mannuilla. Hirviöt kuitenkin häviävät näkyvistä yllättävän epäsäännöllisesti, joten joskus on vähän turhauttavaa, kun haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta.

Vaikka taistelut eivät tulekaan täysin tyhjästä, niiden määrä saattaa silti käydä turhauttavaksi. Käsikonsolilla jatkuva mättö on silti merkittävästi mielekkäämpää kuin mitä se PS2:lla oli.

Runsas hirviöiden määrä tekee joka tapauksessa tyhjistä peliympäristöistä eläväisiä. Tämä ominaisuus olisi tehnyt alkuperäisellekin julkaisulle hyvää.

Pelatessa silti näkee, että kyseessä on vanhan pelin uudelleenlämmittely. Grafiikka on hieman yksinkertaisempaa kuin mitä moderneissa peleissä, mutta DQ8 näyttää tästä huolimatta oikein hyvältä. Vaikka ulkoasu onkin ajan saatossa kärsinyt, ei voi kuin ihmetellä miten pelin kaikki anti saadaan pyörimään suhteellisen heikkotehoisella 3DS:llä. Klassisen upean grafiikkatyylin ansiosta hymy kareilee jatkuvasti suupielessä, eikä minkään sortin ruudunpäivityskakomisesta ole tietoakaan.

Eeppisten tarinoidensa lisäksi Dragon Quest -pelisarja on tunnettu laadukkaasta ja jokaiseen tilanteeseen sopivasta musiikistaan, ja DQ8:ssa on yksi parhaita JRPG-soundtrackeja koskaan.

Suurimmaksi osaksi puhuttu, erilaisilla aksenteilla hauskasti näytelty dialogi on paikka paikoin hieman suttuisen kuuloista. Tämä johtuu selvästi 3DS:n muistin tuomista tilarajoituksista, jotka korostuvat kun pelaa 3DS:n pienillä kaiuttimilla. Kuulokkeita käyttämällä pelin äänet ja musiikki kuulostavat oikein miellyttäviltä.

PS2-versioon verrattuna yksi ja hyvin tervetullut uudistus on monipuolinen kuvaustila ja sen mukanaan tuomat valokuvaushaasteet. Niiden toteuttaminen on koukuttavaa puuhaa, etenkin kun jokainen suoritus palkitaan söpöillä leimoilla. Kun leimakorttiin saa kerättyä tarpeeksi leimoja saa pelaaja erikoispalkintoja, kuten uusia asusteita hahmoille. Kuvia voi myös koristella japanilaiseen korostettuun tyyliin ja pistää jakoon Street Passin kautta.

Erilaisia esineitä uusiksi yhdistävä Alchemy Pot tekee paluun ja sen käyttöä on myös suoraviivaistettu. Esineitä voi tällä kertaa tehdä monta kappaletta kerrallaan eikä peli tuhlaa enää pelaajan aikaa antaen tämän kokeilla yhdistää epäsopivia esineitä tuloksetta.

Dragon Quest VIII:ssä on lukuisia pieniä, huomaamattomia parannuksia kuten esimerkiksi pieni huutomerkki ilmoittamassa esineistä ja ovista joita voi tutkia. Kosketusruudulla on pikanäppäimet useasti käytettäville toiminnoille, kuten pikasiirtymiselle sekä Alchemy Potille. Lyhyitä pelisessioita ajatellen pelistä löytyy nyt myös pikatallennusmahdollisuus, josta on kiistatonta hyötyä ennen vaikeita taistelua, jottei kuolon korjatessa menetä arvokkaita pelitunteja.

Vanhoille DQ8-konkareille tarjotaan runsaasti uutta sisältöä lisähahmojen lisäksi, kuten uusi vaihtoehtoinen lopetus ja uusia sankarin menneisyyttä avaavia kohtauksia. Mukana on myös uusia varusteita, omaan hirviöjoukkueeseen värvättäviä otuksia, Alchemy Pot -reseptejä sekä pääpelin jälkeen avautuvia luolastoja.

New 3DS-mallin c-stick on myös huomioon. Sillä kameran kääntö sujuu mutkattomasti, mutta jostain käsittämättömästä syystä sen liikerataa on rajoitettu niin, että esimerkiksi taivaan katselu ei onnistu. Tämä saattaa kuulostaa nipotukselta, mutta jokainen PS2-versiota pelannut on varmasti tuijotellut pidempäänkin pelin upeaa tähtitaivasta tai aamunsarastusta.

3DS:n kaksi ruutua mahdollistaa hyödyllisen pelitiedon siirtämisen näkyviin kosketusruudulle. Tyylikkäästi piirretyt kartat ovat kätevästi esillä seikkaillessa ja esimerkiksi eri pelihahmojen ainutlaatuisia kehittäessä näkee vihdoinkin seuraavien tasojen tuomat edut, jotta voi päättää haluaako niihin tässä vaiheessa panostaa. Sen sijaan taistelunäkymässä ei ole hyväksikäytetty kosketusruutua lainkaan, kumma kyllä.

Dragon Quest VIII: Journey Of The Cursed King on niitä pelejä, joita aloittaessa ei ole minkäänlaista käryä kuinka eeppiselle seikkailulle sitä tuleekaan lähdettyä. Jos peli ei ole entuudestaan tuttu, niin se on suoraan sanottuna pakkohankinta kaikille pitkien roolipeliseikkailujen ystäville. Vaikka alkuperäisen olisikin pelannut, DQ8 kestää toisenkin pelikerran ihan helposti.

– Jepe