Nordeuksen uusin, vielä julkaisematon Spellsouls: Duel of Legends mainostaa olevansa korttipelipohjainen mobiili-MOBA. Supercellin Clash Royalen menestyksen jälkeen mikään uusi juttu tämä mobi-MOBA ei toki ole, saati sitten yllätys, mutta peli tulee silti kierrepallona. Nordeus on nimittäin ollut tähän asti tunnettu menestyneestä mobiilijalkapallopelistään, Top Elevenistä.

Katsastin ennakkoon miten siirtymä fantasiakorttipeleihin on onnistunut. Samalla kokemus on itselleni ensimmäisiä kosketuksia MOBA-peleihin. Miltä siis maistuu kasuaali korttiareenataistelu?

Lyhyesti tiivistettynä: aika perinteiseltä free-to-play -odottelulta.

Spellsoulsissa on paljon hyvää. Laadukkaan näköiseen peliin oli hyvin helppo päästä sisään, ja kauaa ei tutoriaalissa tarvinnut kärvistellä päästäkseen itse asiaan.

Pelaaja voi vaihdella kolmen sankarin välillä, joista jokaiselle voi koota oman, kymmenen kortin pakan. Kenttä koostuu ruudun kokoisesta areenasta, jossa kummankin pelaajan sotilaat syntyvät ja kulkevat automaattisesti vihollista kohti kahdessa linjassa. Tavoitteena on päästä vastustajien sotilaiden ohi, tuhota puolustustornit ja lopulta tämän sankari. Kaikki muu rullaa itsekseen, ja pelaajan tehtäväksi jää lähinnä heitellä korteistaan tehosteita omille ja hallaa vastustajan hahmoille.

Korttien pelaaminen polttaa manapisteitä. Halvimmat kortit voi lätkiä pöytään melkein heti, kun taas voimakkaimpien taikojen käytössä joutuu odottelemaan manan kertymistä. Taikojen käyttäminen taas nostaa toista palkkia, jonka täyttyessä pelaaja voi kasvattaa armeijaansa lisäämällä uuden sotilastyypin jommallekummalle hyökkäyslinjalle.

Voitetuista otteluista saa kokemuspisteitä, jotka vähitellen kasvattavat pelaajan tasoa ja avaavat uusia kortteja saavutettavaksi. Niitä tulee valikoimiin vain harvakseltaan, mutta mitä useamman saman kortin saa, sitä paremmaksi kortti muodostuu. Näin oma pakka paranee pelatessa jatkuvasti, ja matka huipulle on alkanut.

Kanssapelaajien löytyminen tuntuu toimivan hyvin, ja vastukset vaikuttavat melko hyvin omaan tasoon sopivilta. Pelaajien välillä ei kuitenkaan valitettavasti ole minkäänlaista kommunikaatiota, edes ennalta valittuja tervehdyksiä tai lausahduksia. Tämän voi nähdä myös positiivisena puolena, sillä näin peli on vapaa trollailusta, mutta samalla kommunikaation puute saa Spellsoulsin tuntumaan enemmänkin yksinpeliltä kuin muiden kanssa kisaamiselta.

Lisärikkana rokassa on myös se, että ainakaan toistaiseksi tapoja pelata kavereiden kanssa ei ole, eikä peli sisällä myöskään minkäänlaista turnausmuotoa. Tällä hetkellä ainoa tapa nähdä omaa pärjäämistä on yksi globaali lista, joka näyttää parhaat pelaajat ja oman sijoituksen listassa. Tällä hetkellä näen, että olen maailman 1790. paras, mutta mitä sitten?

Turnauksia tai ei, Spellsoulsista ei ole vakavammaksi eSports-peliksi. Kyseessä ei nimittäin ole kovin strateginen taitopeli, sillä vaikka tärkeää onkin nopeasti tehdä ne parhaimmat valinnat, valintojen määrä hetkellä millä hyvänsä on melko rajoitettu. Pelikokemus onkin sekoitus tuuria, taitoa ja pelistä toiseen jauhamista.

Pelissä kismittää myös sen palkkiomekanismit, jotka on pitkälti suoraan Clash Royalesta nyysittyjä. Monien modernimpien free-to-play -pelien tavoin Spellsouls ei varsinaisesti pakota pelaajaa odottamaan, vaan taistella saa juuri niin paljon kuin haluaa. Hommassa on kuitenkin juju: jokaisesta taistelusta, niin hävitystä kuin voitetusta, saa palkkiot lukitun arkun muodossa.

Peli tarjoaa viisi ilmaista avainta, ja käytettyjen avainten tilalle ilmestyy kolmen tunnin välein uusi avain. Arkkuja taas mahtuu varastoon vain kolme kappaletta, joten kun avaimet ovat loppu ja arkkuvarasto täynnä on pelaajan joko tyydyttävä siihen, että taisteluiden palkkioarkut menevät hukkaan, odotettava uusia avaimia tuntikaupalla tai käytettävä oikeaa rahaa arkkujen avaamiseksi.

Taisteleminen ilman arkkupalkintoja tuntuu harvinaisen turhalta, sillä kirstuista ei saa ainoastaan kortteja vaan myös ottelusta ansaittavat kokemuspisteet. Ilman arkkuja ei pelissä ole mitenkään mahdollista edetä, joten lippaat kannattaa avata tavalla tai toisella. Rahallahan homma ratkeaa saman tien, mutta säästeliään pelaajan käsissä Spellsouls hyytyy yhteen muutaman minuutin taisteluun aina kolmen tunnin välein.

Tämä on harmi, sillä silloin kun peliä pääsee pelaamaan, se on hauskaa – ei mitään elämää suurempaa, mutta jotain mihin voisi hetkittäin jäädä koukkuun, jos Spellsouls sen mahdollisuuden tarjoaisi.

Koska Spellsouls on vasta soft launch -vaiheessa, sitä todennäköisesti vielä viilaillaan ennen varsinaista julkaisua, mutta suuria muutoksia tuskin nähdään ennen sen meille rantautumista. Toivottavasti kuitenkin ainakin rahastusruuvia väännetään hivenen löyhemmälle, ja monetisaatioratkaisut painottuisivat tulevaisuudessa esimerkiksi lisäsisältöön pelaamisen ankaran rajoittamisen sijaan.

Mitä taas tulee ensimmäisen MOBA-elämykseni tuloksiin, en kokenut Spellsouls: Duel of Legendsin varsinaisesti kovin syvällistä mobailutunnetta välittävän, mutta ehkä tämän myötä otan vihdoin sen varovaisen askeleen PC-MOBA-suuntaan.

– Kati Alha