Ubisoft valmistautuu uusimman Ghost Recon -pelisarjan osan, Wildlandsin julkaisemiseen. Ensi kuussa ulos puskettava tuote kuvaa kuinka Yhdysvaltain sota huumeita vastaan otetaan kirjaimellisesti.

Tekosyy toiminnalle piilee Bolivian hallituksessa, joka alistuu huumekartellien painostuksen alla ja lupaa katsoa huumepuuhia sormien läpi, jos arvon huumeparonit vain jättävät bolivialaiset rauhaan. Tempun seurauksena Bolivia täyttyy huumepelloista, ja eihän tällainen peli nyt vaan mitenkään vetele.

Erikoisjoukkojen parhaista parhaimmat eli Ghost Recon -sotilaat lähetetään Boliviaan romuttamaan kartelleista kauhein, Santa Blanca. Tavoitteena on kaataa koko pahisten pulju katkomalla nelikaulaisen hydran päät, eli eliminoimalla kartellin haarojen avainhenkilöt.

Pelaaja on osa nelihenkistä mosuripumppua, joka kipuaa ja riekkuu pitkin Bolivian vuoristomaisemia. Se miten ghostit kohteensa eliminoivat on täysin pelaajasta kiinni.

Peliluola pääsi osaksi Wildlandsin suljettua beetatestiä, ja meno oli melkoisen hulvatonta.

Nelihenkinen testitiimi pölli yhdessä vaiheessa pienen aseistetun kopterin, jolla testattiin miten nopeasti pieni ja hampaisiin asti varustettu tukikohta reagoi härnäävään herhiläiseen. Hyvin nopeasti, voimme sanoa.

Kokeilimme miten helppoa on vain ajaa maastoprätkällä vuoren rinnettä alas ja iskeä vihulaisten kimppuun tavalla ja suunnasta mitä he eivät odota. Kuten äkkipysäyksestä seurannut kymmenien metrien ilmalento ja kookasta kivenlohmoa vasten ruhjoutuva keho osoittivat, temppu ei ole helppo. Jatkamme testaamista.

Harjoittelimme myös huumerekkakaravaanin pysäyttämistä keltaisen Lamborghinin avulla. Kävi ilmi, että urheiluauto ei ole aseistetulle rekalle pahakaan vastus, etenkään jos vauhtikaara riistäytyy hallinnasta ja heittäytyy jyrkänteeltä alas.

Luonnollisesti otimme myös selvää miten helppoa on putsata pieni pelto varastoineen huumeparonien kätyreistä. Tusinasta rosmosta kuusi kellistyi ennen kuin joku epatoista hoksasi tilanteen olevan poskellaan. Vaikka kömmähdyksen jälkeen hiljaisuus lensikin romukoppaan on selvää, että vaivihkaisesta ja kärsivällisestä etenemisestä on erittäin paljon etua.

Tämä pätee kutinsa etenkin, kun vaikeustasoa vääntää tappiin. Perusasetuksillakaan sankarit eivät hirveän montaa lyijytervehdystä kestä ennen kuin kaverin on tultava antamaan ensiapua, joten tietty määrä taktiikkaa on aina tarpeen. Vaikeammilla vaikeustasolla varovaisuus on aidosti valttia, ja on harvinaisen herkullista vääntää tasot tappiin ja tetsata tosissaan.

Äkkituntumalta Ghost Recon Wildlands vaikuttaa erinomaisen hauskalta toimintapeliltä. Se on aivan kirkkaasti parhaimmillaan, kun pelaa hyvän kaveriporukan kanssa. Ei ole väliä hiivitäänkö hiljaa vai ryllistetäänkö takki auki, sillä lystiä piisaa joka tapauksessa.

Pelkästään maastossa koikkelehtiminen ja hyvien asemien hakeminen on jotain mitä pelit eivät useinkaan näin hyvin tee, puhumattakaan ase- ja tähtäinmallinnuksesta ja luodin lentoratojen huomioimisesta. Testivaiheessa emme päässeet edes testaamaan kaikkia jippoja mitä hahmot saavat, ja lystiä piisasi silti runsain mitoin.

Peliluola odottaa innolla varsinaisen pelin julkaisua.