Tätä on odotettu. Kun eeppinen Mass Effect -trilogia päättyi viisi vuotta sitten, koin jonkinlaisen ME-jälkimasennuksen. Pelasin kaikki pelit tuolloin putkeen, ja kiinnyin syvästi useisiin sarjan hahmoista. Liityin erityisesti Garrus-fanien kuoroon, jonka maailmassa Shepardia ei ollut ilman Vakarianiaan.

Siksi uuden Mass Effectin odotus on ollut ristiriitaista. Shepardin tarinaan ei enää palata, ja muutkin tutut hahmot ovat poissa kuvioista. Voiko sarjan uusi osa, Mass Effect: Andromeda mitenkään onnistua tarjoamaan vastaavia kokemuksia?

Koska aiemman trilogian tarinaa ei oikein voi suoraan jatkaa, jatkumo kiertää ongelmat lähtemällä kokonaan uusiin maisemiin. Mass Effect: Andromedan lähtökohta on jossain trilogian toisen ja kolmannen osan välissä, jolloin Linnunradan asukit ovat päättäneet levittäytyä Andromedan galaksiin.

Omiin arkkeihinsa pakkautuneet lajit syväjäädytettiin ja lähetettiin 600 vuotta kestävälle matkalle, jonka päässä olisi uusi koti paratiisimaisilla planeetoilla. Unelman sijaan perillä odotti kuitenkin iso kasa ongelmia: arkkeja on hukassa, planeetat ovat karuja ja tappavia autiomaita, eivätkä vastaan tulleet muukalaisetkaan suhtaudu vierailijoihin kovin lämpimästi.

Toivo herää, kun yhdeltä kohdeplaneetoista löytyy aiemman sivilisaation rakennelmia. Ihmisten tienraivaaja eli Pathfinder epäilee niiden olevan sekä syy että ratkaisu autioitumiseen. Itseensä integroidun tekoäly SAMin avulla Pathfinder kykenee kytkeytymään rakennelmien käyttöliittymiin ja vaikuttamaan niiden toimintaan ja käynnistämään planeetan maankaltaistamisen eli terraformaamisen.

Operaation kuitenkin keskeyttää vihamielinen muukalaisarmeija, joka haluaa tietenkin tuhota ihmiset ja ottaa haltuunsa löydetyn teknologian. Kaaoksen keskellä Pathfinderin titteli ja myös SAM periytyvät sankarillemme, mutta tehtävä pätee yhä: on tutkittava planeettoja joita voidaan muuttaa asuinkelpoiseksi.

Samalla etsitään muiden lajien arkkeja, taistellaan muukalaisia vastaan, luodaan suhteita sekä tietenkin tehdään lukuisia, lukuisia sivutehtäviä.

Mass Effect: Andromedan tarina on tuttua Bioware-laatua, mutta on selkeästi tunnelmaltaan kepeämpi kuin synkissäkin vesissä kulkenut trilogia. Pelaajan hahmo on jompi kumpi Ryderin kaksosista, joista toinen on nainen, toinen mies. Myös valitsematta jäänyt sisarus pysyy pelissä, mutta pienemmässä roolissa.

Hahmonmuokkauksella saa aikaan helposti yllättävän luonnollisen näköisiä kasvoja, ja kerrankin olin lopputulokseen tyytyväinen. Hauskana lisänä molempien sisarusten ulkonäköä voi muokata riippumatta siitä kummalla haluaa pelata, jolloin sisaruksiin saa haluamansa määrän yhdennäköisyyttä.

Kaikki kasvoissa ei ole kuitenkaan mennyt ihan nappiin, sillä pelin etukäteen selkeästi kohutuin aihe on tuntunut olevan juurikin kasvoanimaatiot. Andromedasta on jo levinnyt useita hilpeitä kuvia ja videoita, jotka eivät ole varsinaisesti vakuuttaneet pelin laadusta.

Ihan niin huono tilanne ei ole kuin mitä huvittavimmat pätkät antavat ymmärtää. Vaikka kasvojen animointi ei nouse tämän hetken tekniseen parhaimmistoon, niin suurimman osan ajasta ne toimivat ihan tyydyttävästi. Myönnettävä silti on, että toisinaan taas ne eivät toimi lainkaan.

Sama koskee muitakin animaatioita. Välillä liikkuminen näyttää tahattoman koomiselta, ja muutenkin erinäisiä grafiikkabugeja tuli vastaan. Toisinaan joku hahmoista nojaili ilmaan tai piteli käsissään näkymätöntä datapädiä, toisinaan taas tyyppejä ilmestyi eteen tyhjästä. Joskus kuva suttaantui käsittämättömästi ja ainakin kerran pöytänsä ääressä puuhaili samassa kohtaa kaksi samaa krogania. Kaikeksi onneksi visuaaliset viat pystyi yleensä ohittamaan hyvällä tahdolla.


Bioware on aina panostanut hahmoihin ja keskusteluihin, ja se pitää paikkansa myös Andromedan kohdalla. Hyvis- ja pahisvaihtoehtoja ei enää ole, vaan sen sijaan dialogeissa voi vastata tunteikkaasti, loogisesti, vähemmän vakavasti tai ammattimaisesti, mikä taas vaikuttaa hahmon persoonan kehittymiseen.

Laadukkaasti ääninäyteltyä dialogia riittää, ja kullakin keskeisessä roolissa olevalla hahmolla on selkeä, monimuotoinen persoonallisuus. Mitä enemmän hahmon kanssa juttelee ja tekee tähän liittyviä tehtäviä, sitä paremmin sivuhahmon persoonallisuus syventyy. Ja toki kun hahmoon tutustuu, aukenevat vaihtoehdoiksi myös romanttiset ja seksuaaliset suhteet.

Ihan kenen tahansa kainaloon ei pääse, koska myös ehdokkailla on omat mieltymyksensä. Niinpä esimerkiksi yksi ensimmäisistä flirttailukokeiluistani päättyi pahoitteluun ja vihjailuun siitä, että kohde olisi enemmän kiinnostunut miespuolisesta kollegastamme.

Sen verran variaatiota löytyy, että kummallekin alussa valittavalle sukupuolelle löytyy kumppaniksi joko mies tai nainen, jos ei juuri se oma suosikki sitten lopulta kiinnostunut olisikaan.

Bioware on ollut pelimaailmassa edistyksellinen myös sukupuolisessa tasa-arvossa, ja on ilo nähdä tämän perinteen jatkuvan. Mukana ei ole pelkästään kiintiönaisia, vaan naiset ovat keskeisessä roolissa jokapäiväisessä työskentelyssä uudessakin universumissa. He ovat vahvoja, itsevarmoja, heikkoja, osaavia, monimutkaisia, älykkäitä, hölmöjä ja kaikkea sitä mitä ihmiset – tai olennot – yleensäkin.

Tuntuu kivalta, ettei Bioware tee tästä numeroa ja osoita sormella, kun jostain löytyy vahva nainen, vaan naiset, miehet ja muutkin sukupuolet ovat kaikki samalla viivalla. Tästä olisi monilla pelitaloilla, ja toki meillä muillakin, paljon opittavaa.

Visuaalisesti peli on hyvinkin vaikuttava, jos nyt kaikki animaatiot eivät oikein toimikaan. Tutkittava klusteri sisältää lukemattomia aurinkokuntia ja planeettoja, joista monia voi tutkia myös pinnalta käsin. Siirtymät paikasta toiseen paljastavat toinen toistaan komeampia avaruusnäkymiä, ja planeetat kätkevät pinnalleen galaksin monimuotoisuuden. Oli kyseessä sitten aavikoitunut kuu tai vihreä elämää kuhiseva planeetta, sujuu tutkiskelu upeissa maisemissa.

Pelkästään jalan ei tarvitse matkoja taittaa, sillä Andromeda tuo takaisin parannellun Mako-ajoneuvon, tällä kertaa Nomadin nimellä. Kulkupelistä löytyy aiempaa enemmän vauhtia ja vääntöä, mutta on ollut hyvä ratkaisu jättää kömpelöt aseet kokonaan pois. Niinpä taisteluiden kohdalla on noustava autosta ja listittävä viholliset perinteiseen tapaan.

Vaikka taistelua on tuunattu, tuntuu se silti monin osin tutulta. Enää ei kuitenkaan voi pysäyttää peliä tähdätäkseen tarkemmin tai vaihtaakseen kykyjä, vaan ammuskelu on nopeatempoisempaa ja reaaliaikaisempaa. Suojista tulittaminen on oleellista, ja avoimella paikalla kuolee nopeasti ristituleen. Suojautuminen tapahtuu automaattisesti, kun pelaaja pysähtyy suojaksi kelpaavan esteen eteen, mutta aina tämä ei toimi niin sulavasti kuin toivoisi.

Pelkkien ampuma-aseiden lisäksi pelaajalla on jälleen käytössä lukuisia erilaisia kykyjä, joita voi kehittää tasojennousujen yhteydessä. Joku taito polttaa nopeasti vastustajan suojia, toinen tehoaa panssariin, kolmas taas nostaa vihollisen avuttomana ilmaan kieppumaan.

Ammattijärjestelmää on uusittu toimivasti siten, että alkuun valittu erikoistuminen on vain lähtökohta. Ammattia voi vaihtaa koska vain, kunhan on avannut tarpeeksi siihen liittyviä taitoja. Valinta taas tuo mukanaan erilaisia bonuksia jotka paranevat, kun kykyjä kehittää.

Taistelua voi jatkaa moninpelin puolella, joka on aiempaan tapaan co-op-taistoa. Tarkoitus on suorittaa yksinkertaisia tehtäviä keskellä alati raskaampia vihollisaaltoja. Pelinsä voi valita viidestä erilaisesta kentästä ja kolmesta vaikeustasosta, joista luonnollisesti vaikeimmat tuottavat parempia palkintoja.

Alkuun vaihtoehtoina on erilaisia ihmistaistelijoita ja perusvarusteita näille. Lisää hahmoja, varusteita ja käytettäviä esineitä saa satunnaisia itemeitä sisältävistä paketeista. Näitä taas saa palkinnoiksi, voi ostaa tienattavalla pelirahalla, tai tietenkin oikealla rahalla ostettavilla pisteillä. Erityisesti PvP:n puute kuitenkin vaikuttaa siihen, etteivät mikromaksut tunnu yhtä ikäviltä kuin monissa muissa maksullisissa moninpeleissä.

Moninpelin hahmot ovat yksinpelistä irrallisia, joten siinä kerätyt saavutukset ja varusteet eivät kanna yksinpelin puolelle.

Alkuperäiseen kysymykseeni vastaten: Mass Effect: Andromeda tarjoaa kyllä paljonkin samantyyppisiä, hienoja kokemuksia kuin alkuperäinen trilogia, vaikkei ihan samalle tasolle ylläkään. Vioistaan huolimatta uusi peli löysi paikan sydämestäni.

Fanille Andromeda on kuin paluu kotiin, joka ei enää ole entisensä, mutta on silti yhä koti. Olemassa olevaa Mass Effect -rakkautta pelaaminen ei silti vaadi, sillä pelillä on selkeästi oma, itsenäinen tarinansa. Jos sarja siis on vielä kokematta, tästä voi hyvin aloittaa. Suosittelen.

– Kati Alha

Plussaa:

  • Kiinnostavat ja uskottavat hahmot
  • Tutkimusmatkailun tunne ja henki
  • Toimiva ammatista toiseen vaihto

Miinusta:

  • Ajoittain bugaavat animaatiot
  • Ei Garrusta