Ensimmäinen IBM pc kasattiin ripeästi: näyttö sieltä, näppäimistö täältä, ja ohjelmistot tuntemattomalta pikkufirmalta nimeltä Microsoft. DOS-käyttöjärjestelmän piti olla nopea tilapäisratkaisu, josta vaihdetaan parempaan kun ehditään.

Kun pc:stä tuli hitti, DOS:in puutteet alkoivat korostua. Sillä ei voinut esimerkiksi ajaa useampaa ohjelmaa samaan aikaan, ja 640 kilotavun muistirajasta tuli ongelma. Microsoft ja IBM solmivat vuonna 1985 sopimuksen uuden, edistyneen käyttöjärjestelmän kehittämisestä.

Uutukaisesta olisi voinut tulla DOS 5, mutta IBM:n markkinointi keksi sille oman nimen: OS/2. Nimi oli samassa linjassa yhtiön uusien ps/2-tietokoneiden kanssa. Tuotteilla ei varsinaisesti ollut tekemistä keskenään. Jos asiakkaat kuitenkin ostivat ps/2:n käyttääkseen OS/2:a, niin sen parempi.

OS/2:n julkaisu joulukuussa 1987 jäi torsoksi. Järjestelmästä oli rakennettu liian raskas: moniajo ja suojattu muisti vaativat 2–3 megatavua muistia aikana, jolloin yksi mega oli tyypillinen määrä. OS/2:n ja muistipäivityksen yhteissumma oli nykyrahassa yli 2 000 euroa. Tähän hintaan IBM sai myytyä vain harvoille, kuten pankeille.

Järjestelmä oli aluksi merkkipohjainen. Versiossa 1.1 mukaan tuli käyttöliittymä nimeltä Presentation Manager, joka näytti erehdyttävästi Windowsilta. Microsoft olikin aiemmin sanonut, että OS/2:ssa toimii yksinkertaisesti Windows. Presentation Manager oli tästä IBM:n vaatimusten mukaan viritetty versio.

Windows oli tuohon aikaan lisäkerros, joka toimi DOSin päällä. Siitä piti tulla silta uuteen maailmaan: Windowsiin tottuneet käyttäjät saattoivat vaihtaa OS/2:een, jossa sovellukset näyttivät samalta. OS/2 olisi tuskin myynyt lainkaan, jos kaikki sovellukset olisi pitänyt keksiä sitä varten uudelleen.

Raastava ero

Silloin kun OS/2:a suunniteltiin, Windows oli vielä raakile. Vuoteen 1990 mennessä Windows 3.0 oli jo käyttökelpoinen. OS/2:n hyödyt olivat teknisiä ja vaikeasti selitettäviä, kun taas Windowsissa ja DOSissa oli pienemmät kustannukset. Asiakkaat äänestivät lompakoillaan.

Microsoft oli ehtinyt ilmoittaa, että OS/2 korvaa DOSin. Tulevaisuuden järjestelmä ei kuitenkaan myynyt. Viimeistään siinä vaiheessa, kun Digital Research -yhtiö julkisti oman kilpailevan dr-DOS 5.0:n, Microsoft pyörsi puheensa. Heiltäkin tuli uusi MS-DOS 5.0.

IBM:n ja Microsoftin välit tulehtuivat. Tilannetta verrattiin avioeroon, jossa kumpikin osapuoli yrittää näyttää urheaa naamaa lapsille – eli asiakkaille. Yhtiöt teeskentelivät, että kaikki on hyvin, ja molemmat keskittyvät omaan osaamiseensa. IBM jatkoi OS/2:n kehittämistä, ja Microsoft Windowsin.

Versio 2.0 merkitsi IBM:lle uutta aloitusta. Järjestelmä oli nyt 32-bittinen, ja siinä oli IBM:n itse suunnittelema käyttöliittymä. Lisäksi paketissa oli leikelty Windows, jolla ajettiin vanhoja sovelluksia OS/2:n uudella työpöydällä. Iskulause kuului: ”Parempi DOS kuin DOS, parempi Windows kuin Windows.”

OS/2 tarvitsi lisäksi jotain mitä Windowsista ei löydy. IBM lahjoi ohjelmistotaloja kehittämään sovelluksia yksinoikeudella OS/2:lle. Jälki oli vaihtelevaa, ja valmistajat keskittyivät täyttämään IBM:n minimivaatimukset. Samalla IBM jätti huomioimatta pienet yksityiset kehittäjät, jotka loivat omaperäisiä sovelluksia.

Yhtiö oli oudossa asemassa. Sen asiakkaat kaipasivat Windowsia, joten sen piti jaella kilpailijan tuotetta. Toisaalta IBM yritti kaupitella OS/2:a muille pc-valmistajille, jotka kilpailivat IBM:n koneiden kanssa.

Kerran viel’

3.0:n piti olla se versio, jolla IBM iskee kuluttajamarkkinoille. Tekniseltä kalskahtavasta nimestä piti kuitenkin saada myyvempi. Kolmosesta tuli Star Trekin poimuajon mukaan OS/2 Warp. Kapteeni Picardia näytelleen Patrick Stewartin piti esitellä vauhtia henkivä brändäys suurelle yleisölle.

Ikävä kyllä kukaan ei muistanut kysyä asiasta Star Trekin omistajilta. Lakimiehet puhalsivat pelin poikki, ja avaruusteema joutui pannaan. Nimelle löydettiin kiireesti uusi selitys: Warp oli ”kieroutunut”. Tästä seurasi hämmentävää mainontaa, jota sävyttivät 60-luvun huumevärit ja kitarariffit.

Mokailusta huolimatta järjestelmä sai uskollisia käyttäjiä. Itsenäinen ryhmä nimeltä Team OS/2 ylisti järjestelmää varhaisessa internetissä. Aikalaiskuvausten mukaan OS/2:n ystävät ylittivät kiihkossaan jopa Macintoshin tai Amigan fanit. Sanoma levisi sosiaalisen median tyyliin 90-luvun postilistoilla.

Kun IBM alkoi karsia OS/2-konferensseja, fanit järjestivät kokoontumisia itsekseen. Yhtiössä ei ymmärretty, mitä näiden ihmisten kanssa oikein pitäisi tehdä. IBM ei ollut tottunut siihen, että joku aidosti rakastaa yritystä.

Usko koetuksella

OS/2 toi pankeille lisäturvaa: harva tunsi sitä niin hyvin, että osasi hakkeroida.

Microsoft teki parhaansa puskeakseen OS/2:n maan rakoon. Yhtiön asema oli niin vahva, että se pystyi tekemään laitevalmistajille hyvin epäedullisia sopimuksia. Valmistajat joutuivat maksamaan Microsoftille joka koneesta riippumatta siitä, mikä käyttöjärjestelmä siinä oli. Kuinka ollakaan, valmistajien valinta oli tämän jälkeen Windows.

OS/2:n kohtaloa ei voi selittää pelkällä Microsoftin kieroilulla. OS/2:n piti mainosten mukaan olla vakaa kuin kallio, mutta sitä säestivät pitkään oudot kaatumiset. IBM testasi myös, kuinka hyvin tavalliset käyttäjät suoriutuvat erilaisista perustoiminnoista. OS/2 hävisi sekä Macintoshille että Windows 95:lle.

Nelosversioon mennessä vuonna 1996 kaikki alkoi olla ohi. Yhtiö oli menettänyt uskon omaan järjestelmäänsä. Viitosta ei tullut, mutta OS/2 kummitteli vielä vuosia esimerkiksi pankkiautomaateissa. IBM myi OS/2:n kehitysoikeudet Serenity Systemsille, joka myy sitä jäljellä oleville asiakkaille nimellä eComStation.

OS/2 viettää nykyisin hiljaisia ehtoovuosia. Harrastajat ovat pyytäneet IBM:ää julkaisemaan OS/2:n avoimena koodina, mutta tätä tuskin tapahtuu. Mukana on liikaa muiden kehittämää koodia, jota IBM ei voi itsekseen avata.

Entä sitten DOS? Microsoft jumitti vuosia oman järjestelmänsä kanssa. Niin Windows 95:ssä, 98:ssa kuin Me:ssä oli pohjalla DOS. Vasta Windows XP toi uudemman nt-ytimen kaikkien käyttäjien saataville. Joskus nopeat tilapäisratkaisut kestävät 20 vuotta.