4k ja ultra hd (uhd) ovat hieman eri asioita, vaikka niitä usein käytetäänkin synonyymeinä. Termi 4k on lähtöisin digitaalisten elokuvateatterien maailmasta, missä sillä tarkoitetaan 4 096 × 2 160 -tarkkuutta. Ultra hd:n tarkkuus on puolestaan 3 840 × 2 160.

Mikrobitissä ultra hd -näyttöjä kutsutaan kuitenkin 4k-näytöiksi, koska ultra hd -näytöissä on täsmälleen neljä kertaa niin paljon pikseleitä kuin täysteräväpiirto- eli full hd -näytöissä (1 920 × 1 080). Tietokonemonitoreita ei ole edes juurikaan saatavilla 4 096 × 2 160 -resoluutiolla.

Koska tässä jutussa (katso linkit alta) painopiste on televisioissa, käytämme 4k- ja uhd-termejä poikkeuksellisesti elokuvamaailman tapaan.

Kuluttajaformaatit on perinteisesti nimetty kuvan pystyresoluution mukaan. Niinpä alempi 1 280 × 720 kuvapisteen teräväpiirtotarkkuus lyhentyi 720p:ksi, ja täysi teräväpiirtotarkkuus 1080i:ksi tai 1080p:ksi, sen mukaan oliko kuva lomitettua (interlaced) vai lomittamatonta (progressive). Ultrateräväpiirron tapauksessa voi siis käyttää myös termiä 2160p.

Jotkut laitevalmistajat ovat kuitenkin halunneet kutsua uhd-televisioitaan 4k-televisioiksi. Sekamelskaan on viime aikoina yritetty tuoda tolkkua yhdistämällä termit 4k ultra hd:ksi. Kuluttajalaitteiden osalta kaikilla kolmella termillä tarkoitetaan nykyään laitteita, joiden näytön tarkkuus on 3 840 × 2 160.

Parempia pikseleitä

Ensimmäiset uhd-televisiot tulivat myyntiin hieman yli kolme vuotta sitten. Järkytyksiä aiheuttavien hintojen ohella niissä ei ollut muuta erikoista kuin nelinkertaisesti teräväpiirtoa tarkempi kuva.

Ultra hd:n ykkösvaiheessa kasvatettiin vain kuvapisteiden määrää, mutta jo vuotta myöhemmin alkaneessa kakkosvaiheessa keskityttiin parempien kuvapisteiden luomiseen.

Käytännössä tämä tarkoittaa merkittävästi laajempaa väriavaruutta, värisyvyyden kasvattamista 8 bitistä 10 bittiin per värikanava ja kuvanopeuden nostamista 60 ruutuun sekunnissa. Ehkäpä merkittävin uhd:n mukanaan tuomista ominaisuuksista on high dynamic range (hdr), joka tuo televisioiden ja videosisällön kuvanlaadun ison askeleen lähemmäs meitä ympäröivän maailman todellisuutta.

Nykyiset videokuvan tallentamista, jakelua ja esittämistä määrittelevät standardit luotiin kuvaputkitelevisioiden aikakaudella analogista maailmaa varten. Tekniikan kiivaan kehittymisen johdosta ne ovat nyt auttamattoman vanhentuneita. Niiden ansiosta televisioon syötettävä kuva on jämähtänyt laadullisesti tasolle, jonka televisiot ohittivat yli 20 vuotta sitten. Ultra hd:n myötä videokuvan tallennus, masterointi, jakelu ja esittäminen uudistuvat merkittävästi ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin.

Lue seuraavaksi: Opas: Tämä sinun tulee tietää ultra hd -näytöistä – valitse ja osta järkevästi sekä Hdr tuo syvemmät sävyt ja tarkemmat yksityiskohdat