Alussa oli Mikko, Nokian ensimmäinen minitietokone. Se oli mini vuoden 1972 tyyliin: suurempi kuin grilliuuni, mutta pienempi kuin arkkupakastin. Mikko oli raskasta rautaa, joka oli suunniteltu keskustietokoneeksi pankkien ja kassajärjestelmien tarpeisiin.

Nokia oli 1970-luvulla monialayhtiö, joka teki niin sadetakkeja kuin pehmopaperia. Yhtiössä oli myös elektroniikkaosaamista, josta syntyi esimerkiksi puhelinvaihteita, radiopuhelimia – ja tietokoneita.

Koneiden omaperäinen nimi lienee tullut siitä, että yhtiön pääkonttori sijaitsi aiemmin Helsingin Mikonkadulla.

Nokian keskuskoneet ovat unohtuneet historian hämäriin. Paljon paremmin muistetaan yhtiön ensimmäinen pöytämalli vuodelta 1981, joka sai pienen kokonsa ansiosta nimeksi MikroMikko. Keskusyksikkö painoi enää 17 kiloa, ja näppäimistö kaksi kiloa päälle. Kotelossa koreili Nokian rengaslogo perintönä yhtiön kumituotannosta.

Ensimmäinen kotimainen mikrotietokone

MikroMikko. Ensimmäinen MikroMikko oli yhdistelmä teollista rautaa ja ergonomian kosketuksia. Kuva: Nokia
Ensimmäinen MikroMikko oli yhdistelmä teollista rautaa ja ergonomian kosketuksia. Kuva: Nokia

Muotoilussa oli ajateltu ergonomiaa paljon enemmän kuin tuolloin oli tapana. Kone oli hiljainen, koska siinä oli tuulettimen sijaan koko takalaidan peittävät lämpöä haihduttavat siivekkeet. Näppäimistössä oli rannetuki, ja näyttö välkkyi vähemmän kuin tyypilliset putkinäytöt.

MikroMikko 1:ä voi kutsua varauksella ensimmäiseksi kotimaiseksi mikrotietokoneeksi. Toinen ehdokas on vuoden 1977 Telmac 1800, jota myytiin rakennussarjana harrastelijoille. MikroMikko oli valmistettu Suomessa, ja valtaosa raudasta oli kotimaista tuotantoa. Suoritin tuli silti Inteliltä Yhdysvalloista. Käyttöjärjestelmä oli liike-elämässä suosittu CP/M.

Opetushallitus suositteli ostamaan kotimaista, joten Suomen koulujen orastaviin atk-luokkiin hankittiin MikroMikkoja. Opetus keskittyi tuolloin basic-kieleen, joka olikin koneissa vakiovarusteena. Hintavat laitteet pysyivät monessa koulussa tallessa luokan perällä jopa 90-luvulle saakka, vaikka opetuksen painopisteeksi vaihtui ms-dos ja Windows.

Ykkönen ei herättänyt mikroharrastajissa suurta huomiota. Syynä saattoi olla hinta: lähtöhinta oli nykyrahassa yli 13 000 euroa, ja viiden megatavun kovalevystä sai pulittaa lisää. Asiakaskunta koostui yrityksistä ja muutamasta harvasta kotikäyttäjästä, joiden mielestä ergonomiasta kannatti maksaa henkilöauton verran.

Tekniikan kehitys

Kannettava. Kannettavan MikroMikon harmaasävynäyttö ja kaksi levyasemaa edustivat huipputekniikkaa.
Kannettavan MikroMikon harmaasävynäyttö ja kaksi levyasemaa edustivat huipputekniikkaa.

Kaksi vuotta myöhemmin julkaistussa MikroMikko 2:ssa on silmiinpistävintä Intelin 186-suoritin. Se oli suunnattu sulautetuille järjestelmille, eikä sitä juuri nähty pöytäkoneissa. Suoritin on silti samaa perhettä kuin paljon kuuluisammat seuraajansa 286, 386 ja 486. CP/M oli hiipumassa, ja kakkosversiosta tehtiin osittain yhteensopiva IBM pc:n kanssa.

Kolmosesta eteenpäin MikroMikot olivat täysin pc-yhteensopivia. Yhtiöllä oli myös oma verkkoratkaisu nimeltä Tiimi vuosia ennen kuin verkoista tuli ilmiö. Nokia markkinoi sulavalinjaisia koneita ergonomialla ja tyylikkyydellä. Legendaksi on muodostunut ”kanttikupee”-mainos, jossa muiden valmistajien koneita verrattiin 80-luvun möhkäleautoihin.

Vuonna 1991 Nokia päätti keskittyä lupaavaan matkapuhelinalaan ja myi tai yhtiöitti muut tuoteosastonsa. MikroMikko meni brittiläiselle ICL-konevalmistajalle, joka puolestaan oli 80-prosenttisesti japanilaisen Fujitsun omistuksessa. Brittiläinen identiteetti oli ICL:lle sydämen asia, joten Fujitsu piti ICL:ää alkuun käsivarren päässä. Vuonna 1998 Fujitsu kuitenkin osti ICL:n kokonaan.

Menestyksen vuodet

MikroMikon menestys lähti Fujitsun hoivissa lentoon. Yhtiö keskitti Euroopan tietokonetuotantonsa Suomen Kiloon, jossa valmistetuista koneista 90 prosenttia meni vientiin. Laitteita myytiin kotimaassa MikroMikkoina ja maailmalla ICL:nä tai Fujitsuna. Muotoilu ja suuri osa osista tuli yhä Suomesta.

Suomen myydyin pc-merkki oli 1990-luvulla usean vuoden ajan MikroMikko. Valikoima laajeni yritysten pöytäkoneista kannettaviin ja palvelimiin. Kotitalouksille oli oma tuoteperhe, Indiana. Kotimaan myynnistä vastannut MikroMikko Oy harrasti varhaisessa webissä railakasta mainontaa, jossa hehkutettiin enemmän persoonallisuustestejä ja muotivinkkejä kuin tietokoneita.

Fujitsun markkinointi ylpeili pitkään sillä, että MikroMikkojen keskeiset osat kuten emolevy ja kotelo tehtiin joko Kilossa tai kotimaisilla alihankkijoilla.

1990-luvun lopulla kotimaisuusaste alkoi rapista: edulliset Indianat kasattiin Saksassa, eivätkä ne eronneet muista markettikoneista. Vuodesta 1997 alkaen Fujitsun koneet olivat valmistusmaasta riippumatta samanlaisia.

Loppu tuli

Loppu koitti 1999, kun Fujitsu ja saksalainen Siemens yhdistivät it-tuotantonsa uudeksi yhtiöksi nimeltä Fujitsu Siemens Computers. Osapuolet kehuivat Kilon tehtaan tuottavuutta, mutta päättivät kuitenkin saman vuoden lopulla siirtää kaiken tuotannon Saksaan. Tehtaalla oltiin tähän mennessä ehditty valmistaa yli kaksi miljoonaa konetta.

MikroMikko 1:n pelkkä näppäimistö painoi kaksi kiloa.

Kilon tehdas suljettiin, ja 450 työntekijää sai lähtöpassit. Samalla päättyi laajamittainen pc-tuotanto Suomessa. Fujitsu Siemens joutui vuosia myöhemmin maksamaan osalle irtisanotuista reippaat korvaukset, sillä lopetuspäätöstä ei olisi lain mukaan saanut tehdä ennen yt-neuvotteluja.

MikroMikon jälkeen Nokia on pari kertaa kastanut varpaitaan pc-markkinoille ilman suurempaa menestystä. Nokia Booklet -pienkannettava ei saanut jatkoa, ja Lumia 2520 jäi vastaavasti yhtiön ainoaksi Windows-tabletiksi. Jos yhtiö kuitenkin päättää jonain päivänä ryhtyä jälleen pc-valmistajaksi, sillä on ainakin sopiva nimi valmiina.

MikroMikon sukupuu

mikromikko-nokia-tarina-mikrobitti-2016Nykyinen Nokia syntyi vuonna 1967, kun Nokian paperitehdas, Suomen Kumitehdas ja Suomen Kaapelitehdas fuusioituivat. Kaapelitehtaalla oli jo tuolloin it-osaamista, sillä yritys oli muun muassa Siemensin tietokoneiden jälleenmyyjä.

Samoihin aikoihin Ruotsissa Saab valmisti lentokoneita sekä tietokoneita lentoliikenteen tarpeisiin. Osastosta syntyi yhtiö nimeltä Datasaab, joka myytiin 1980-luvulla ensin Ericssonille ja sitten Nokialle. Ericssonin pankkiautomaatteja on nähty Suomessakin.

Nokian it-tuotannosta syntyi Nokia Data, johon sulautettiin Ericsson Data eli entinen Datasaab. Koko hoito myytiin ICL:lle, joka syntyi Britanniassa vuonna 1968 kolmen konevalmistajan fuusiossa. ICL puolestaan meni Fujitsulle, joka oli alun perin japanilaisen Fuji Electric -firman tietoliikenneosasto.

Fujitsun kotimaisesta tytäryhtiöstä on monen nimenvaihdoksen jälkeen tullut Fujitsu Finland. Heillä katsotaan, että heidän juurensa lähtevät suoraan Kaapelitehtaalta. Yhtiö on myös Fujitsun kautta sukua Furukawa-yhtymälle, joka vanhan Nokian tapaan tekee niin kaapelia kuin kumituotteita.

Juttu julkaistu alun perin Mikrobitin Retro-palstalla numerossa 10/2016.