Rebellionin uutukainen on tarkka-ampujatoimintaan keskittyvä Sniper Elite 4, joka lataa piippuun juuri sitä mitä sarjan fanit siltä odottavatkin. Peli on suoraa jatkoa kolmososalle, jossa eliittisotilas Karl Fairburne seikkaili Pohjois-Afrikassa. Toisin sanoen, Sniper Elite 4 on jatko-osa esiosalle, mutta esiosa varsinaiselle jatko-osalle.

Fairburnen eepoksen neljännessä osassa Välimeri on nyt ylitetty, joten nyt on italialaisten sotilaiden vuoro saada muutama ylimääräinen tuuletusaukko kupoliinsa.

Jos Karl ei muuten ole jo ennalta tuttu hahmo, nelososa ei edes yritä paikata tiedonpuutetta. Toiminta nimittäin alkaa hyvin lyhykäisen sota-alueen esittelyn jälkeen lähes välittömästi, eikä juuri pysähtele selvittämään sankarimme motivaatioita. Toisaalta hra Fairburnen itseilmaisu tapahtuu lähinnä kiikarikiväärin ja tappavien ansojen avustuksella muutenkin, eli tarinankerronta on joka tapauksessa kevyellä pohjalla.

Sniper Elite 4:ssä seikkaillaan siis kuvankauniissa Italiassa, jossa paikalliset fasistit natsiapulaistensa kanssa käyvät sotaa lähinnä paikallisväestöä ja sen partisaaneja vastaan. Liittoutuneiden joukot ovat pelin tapahtumien aikaan vasta vetämässä maihinnoususaappaitaan jalkaan, joten akselivaltojen avainkohteiden tuhoaminen ja tiedonkeruu sodan osapuolista jää pitkälti Karlin harteille.

Tapahtumat alkavat äärimmäisen idyllisesti vanhojen linnakkeiden ja kalastajakylän täplittämältä rannikolta. Vastarinta on tässä vaiheessa hyvin kevyttä, joten aiempia osia avoimempaan maailmaan ja pelin uusiin ominaisuuksiin ehtii tutustumaan rauhassa.

Tarkka-ammunta on edelleen pelin ykkösprioriteetti, mutta entistä ketterämmän Karlin taidoilla ninjamaisempikin toiminta on nyt mahdollista. Miksikään Assassin’s Creedin tyyliseksi parkouriksi peli ei koskaan äidy, mutta maaston korkeuserojen kasvaessa edellytetään vastaavasti päähenkilöltäkin aiempaa atleettisempaa suhtautumista toimenkuvaansa toteuttaessaan.

Seiniä voi kavuta tietyissä paikoissa ylös tai alas, ja kielekkeellä roikkuva Karl voi napata pahaa-aavistamattoman natsin kravatista alas. Vaihtoehtoisia reittejä tuntui myös löytyvän aiempaa enemmän.

Jo ensimmäisestä tehtävästä alkaen on selvää, että Sniper Elite 4 pyrkii varsin vapaaseen itseilmaisuun sen väkivaltaisessa maailmassa. Päätavoite on huonontaa neljä upseeria sekä heidän komentajansa, mutta miten poloiset päästetään päiviltä on pelaajan vapaasti valittavissa.

Lisätehtävinä on prototyyppirakettien kuvaamiskaluston tuhoamista ja muuta pientä. Oheisoperaatioita ei ole pakko suorittaa, mutta ne antavat rutkasti kokemuspisteitä Karlin kykyjen parantamista varten. Roolipeliksi Sniper Elitestä ei sentään ole, mutta lukuisten saavutustensa ja ansaittavien mitalien sun muiden kanssa järjestelmä kannustaa monipuolisuuteen ja haastavampiin suorituksiin. Opastus pelin saloihin on muutenkin minimalistisemmalla puolella, joten ensimmäinen kenttä kannattaa suosiolla käyttää itseopiskeluun ja kokeilunhalun tyydyttämiseen.

Teknisenä suorituksena nelososa on vakaalla pohjalla. Testatulla i5/GTX1070-pohjaisella kokoonpanolla peli pyöri täysin sulavasti vailla nikotuksia, eikä näyttänyt yhtään pöllömmältä. Piirtoetäisyyttä on mukavasti, ja realistisen oloisesti rakennetut kartat ovat täynnä yksityiskohtia, myös niissä muutamissa sisätiloissa joihin pääsee sisälle. Pienet valaistuskikat ja kiikarikiväärin tähtäimen kevyt vääristymä täydentävät pätevän kokonaisuuden. PC-versio onkin laitettu kasaan ammattitaitoisesti.

Sarjan tunnusmerkiksi noussut X-Ray -tappokamera on läsnä entistä yksityiskohtaisempana ja verisempänä. Hidastettua ja kameran kiertämää luotia seurataan hetki hetkeltä kohteeseensa, jossa se läpäisee luuta, lihasta ja sisäelimiä sotkuisen yksityiskohtaisesti. Tällä kertaa sen käyttö ei rajoitu vain tarkka-ampumiseen, vaan suolenpätkiä ja rikkoutuvia luita pääsee ”ihailemaan” myös lähitaistelu- ja ansatapoissa. Edellisosien tapaan ominaisuus jaksaa viihdyttää hetken. Sen yleisyyttä voi onneksi käydä vähentämässä pelin asetuksista.

Fanien välittömästi tunnistama tunnusmusiikki on taas täällä hieman uudistettuna versiona. Karlin ääninäyttelijä ärisee repliikkinsä totutun jäyhään tapaan. Mukaan on päätynyt muutamia onnettomampiakin tapauksia – esimerkiksi vastarintaliikkeen pääjehu Angel solkkaa varsin noloa pizza-italiaa.

Sniper Elite 4 on aiempaa monipuolisempi paketti parantuneine hiippailu- ja ansoitusominaisuuksineen. Vastapainona itse tarkka-ammuntaa ei ole juuri kehitetty pelin edellisosaan nähden, mikä voi tulla joillekin sarjan faneille pettymyksenä.

Helpomman hiippailun takia eteneminen tuntui normaalilla vaikeustasolla jopa liian sutjakkaalta, sillä taisto kääntyi helposti Korkeajännitys-tyyliseen räiskintään. Pienen odottamattoman toimintaepisodin jälkeen korkeaan pusikkoon piiloutuminen tai muu vastustajan hämääminen nollasivat tilanteen nopeasti.

Myös toiseksi vaikeimmalla asetuksella lukuisat helpotukset, kuten viholliset näyttävä minikartta, antavat melkoisen paljon anteeksi tilanteessa, jossa yksinäiseltä korpisoturilta lähtisi varmasti henki. Pelin saa onneksi räätälöityä haluamakseen varsin monipuolisilla asetuksilla, joilla erilaisia apukeinoja voi kytkeä pois tai päälle yksittäin.

Harmillisesti pelin lähes pääosaa vetäviä kiikarikiväärejä ei pääse muokkaamaan mieleisekseen juuri ollenkaan. Eri ulkoasuja on vain pari kappaletta per pyssy ja niiden päivityksetkin ovat vain erilaisilla haasteilla avattavia suoria parannuksia. Kattavampi pala palalta tuunattava järjestelmä olisi ollut poikaa.

Kiväärivalikoima on itse asiassa varsin köykäinen, sillä iso osa torrakoista on lukittu heti julkaisussa maksumuurin taakse, erikseen ostettavaksi lisäsisällöksi. Kaiken kruununa aloitusaseena toimiva Springfield 1903/05 -kivääri on ominaisuuksiensa valossa setin paras tai toiseksi parhain valinta. Peli ei siis juuri kannusta kokeilemaan muita kiväärejä.

Aseiden lisäksi klassinen ”tapa Hitler” -tehtävä on siirretty raukkamaisesti ennakkotilauksen taakse, vaikka avautuukin mahdollisesti myöhemmin muillekin joko rahalla tai ilmaiseksi.

Kokonaisuutena Sniper Elite 4 on edelleen sitä samaa, puolirealistista tarkka-ammuntaa kuin edellisissäkin osissa. Parannuksia on tehty siellä sun täällä ilman, että konsepti on kääntynyt päälaelleen. Viholliset reagoivat nyt hieman paremmin tapahtumiin, mutta juoksevat ilmiselviin ansoihin ja tappoalueille entiseen malliin.

Peli keskittyykin tuottamaan pelaajalleen onnistumisen elämyksiä ja hyvää fiilistä tarkan ballistiikkasimulaation sijaan. Kärsivällisyyttä koetellut pitkän matkan osuma tai onnistunut ansoittaminen palkitaan sekä näyttävällä kuolinanimaatiolla että reilulla tukulla kokemuspisteitä.

Uusi suuntima vapaampaan ja samalla entistä brutaalimpaan itseilmaisuun onkin Sniper Eliten sekä paras että huolestuttavin puoli. Valinnanvapaus on aina hieno juttu, kunhan sitä ei kehitetä pelin ytimen kustannuksella.

– Matti Isotalo

 

Plussat:

  • Bella Italia
  • Valinnanvapaus tehtävissä
  • Laajat, vaihtelevat kartat

Miinukset:

  • Tarkka-ammuntapainotuksen vähentyminen
  • DLC:tä heti julkaisussa