Kurkistus useimpiin tornimallisiin pc-koteloihin paljastaa karun totuuden: moderni pöytäkone on tyhjää täynnä. Isossa, atx-koon kotelossa ja emolevyssä on tilaa jopa yli kymmenelle massamuistille ja lukuisille lisäkorteille.

Yleensä pöytäkoneessakin massamuisteja on ainakin rakennusvaiheessa ennemminkin kaksi kuin kymmenen, ja modernissa koneessa ainoa pci-e-kortti on näytönohjain.

Jos pc:llä ei pelata, edes erillistä näytönohjainta ei tarvita. Kotelon massamuistipaikatkin voivat ammottaa tyhjyyttään, jos käytössä on yksinomaan m.2-liitäntäinen ssd-levy. Tällöin kotelo toimii yksinomaan tukikehikkona emolevylle ja virtalähteelle. Tällöin riittäisi perinteistä atx:ää pienempikin kotelo.

Pöydän alla koteloa säilyttävälle tilakysymykset ovat toki yhdentekeviä. Pöydällä majailevan koneen vaihtaminen pienempään vapauttaa tilaa muuhun käyttöön, ja olohuoneen viihdekeskuksessa kompakti ja siistin näköinen kotelo on jo miltei välttämättömyys.

Lue myös:

Pienikokoinen kone ei myöskään häviä tehossa missään suhteessa isommilleen, jos tarve ei ole saada aivan supertietokoneen tasoista työasemaa.

Pieni tuuletin, iso meteli

Testin koteloista kaksi on tunnettujen valmistajien tuotteita. Kolmas osallistuja Cooltek ei soittane useimpien kelloja. Sen aggressiivisesti hinnoitellut alumiinikotelot edustavat puhtaasti mannerkiinalaista osaamista. Samoja koteloita myydään joissakin maissa myös Jonsbo-merkillä, ja tämä brändi on myös testikappaleemme pakkauslaatikon kyljessä.

Kaikkia koteloita yhdistää tuki täyskorkuisille näytönohjaimille, täysikokoisille atx-virtalähteille ja useille eri koon massamuisteille. Tosin enää vain Fractal Designissa on paikka optiselle asemalle, joten mittavan cd-, dvd- tai blu-ray-kokoelman omistajalle kotelo on testikolmikosta ilmeisin valinta.

Mitä pienempi kotelo, sen tärkeämpää on ilmankierron hyvä toteutus. Sekä Cooler Master että Fractal Design tarjoavat vakiovarusteena kookkaan tuulettimen, jonka tehtävä on liikuttaa ilmaa kotelon läpi ja toimittaa etenkin suorittimen tuottama lämpö ulos asti.

Cooltekista vakiovarusteinen puhallin puuttuu, ja sen jäähdytinpaikat on tarkoitettu piskuisille 40 millin tuulettimille. Jotta pieni tuuletin saa siirrettyä saman ilmamäärän minuutissa kuin iso, sen on toimittava korkeammalla kierrosluvulla, mikä tarkoittaa enemmän melua.

Mitä pienempi tuuletin, sitä korkeampaa ja ärsyttävämpää on yleensä myös melun sävy. Hiljaista pc:tä haikailevan kannattaa siirtää katseensa koteloihin, joihin voi asentaa suurikokoisemman kotelotuulettimen.

Kotelotuuletin ei ole välttämättömyys

Testimme perusteella ainakaan keskitehoiseen Core i5 6500 -suorittimeen (virrankulutusluokka 65 W) perustuvassa koneessa kotelotuuletin ei ole välttämättömyys. Vaikka prosessorin tuottama lämpö ei pääsekään ulos kotelosta, ei varsinaisia lämpöongelmia saatu aikaan edes suoritinta pidemmän aikaa rasittamalla.

Suurin käytännön harmi kotelotuulettimen puuttumisesta onkin prosessorituulettimen äänen nouseminen kuuluviin pienemmillä rasitustasoilla kuin koneissa, joissa ilmankierto on moitteeton. Melko hiljainenkin puhina voi olla ärsyttävää esimerkiksi elokuvaa katsoessa.

Koteloiden tapauksessa myös ohjeistuksen laatu on tavallista oleellisempi tekijä, sillä etenkin aloitteleva pc:n kasaaja voi tehdä asennusvirheitä, jotka heikentävät tietokoneen toimivuutta tai voivat pahimmillaan jopa aiheuttaa laiterikkoja.

Käyttötarkoitus ratkaisee

Testiryhmän suurimmat erot löytyvätkin juuri ohjeistuksesta: Fractal Designin selkeä, loogisesti kohta kohdalta etenevä ja tehosteväriä hyödyntävä ohjelakana on esimerkillistä jälkeä. Paremmat pisteet se voisi saada vain, jos ohjeet olisivat myös suomeksi.

Cooler Masterin vastaava ohje ajaa asiansa jotenkuten, mutta on paljon sekavampi. Jonsbon kiinaa ja huonoa englantia sekaisin sisältävä kaksipuolinen A4-arkki on luokaton läpyskä, jonka kanssa aloittelija on täysin hukassa. Onneksi kotelon hyvin yksinkertainen rakenne auttaa hieman.

Testimme kotelot edustavat hieman eri hinta- ja kokoluokkia, mutta käytännössä ne ovat toistensa suoria kilpailijoita. Alumiinista saa joukon hintavimman Cooltekin tapauksessa maksaa selvää lisähintaa, sillä sen ainoa todellinen valtti on ulkonäössä. Muissa suhteissa pellistä ja muovista koostuvat kilpakumppanit ovat selvästi etevämpiä.

Mini-itx ei suinkaan ole tietokoneiden pienin luokka. Todella pientä pc:tä kaipaavalle on tarjolla vielä huimasti pienempiä valmiita kokoonpanoja ja runkoja, kuten Intelin suosittu NUC-tuoteperhe. Näihin koneisiin ei kuitenkaan ole mahdollista asentaa kunnolla pelikelpoista näytönohjainta. Puhtaaseen median katseluun tai toimistotyöhön parin korttipakan kokoiset modernit mikrotietokoneet sopivat kuitenkin mainiosti.

Testi julkaistu Mikrobitin numerossa 11/2016.

Lue seuraavaksi: