Uefi (unified extensible firmware interface) kehitettiin korvaamaan tekniikaltaan pitkälti 1970-luvulta periytyviä bios-ohjelmistoja ja korjaamaan niiden lukuisia heikkouksia. Uefi tarjoaa parhaimmillaan huomattavasti biosia nopeamman käynnistymisen sekä mahdollisuuden ajaa pc:n koko muistia hyödyntäviä 64-bittisiä sovelluksia itse käynnistysohjelmiston osana ilman varsinaisen käyttöjärjestelmän apua.

Uefin tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluu secure boot -toiminto, joka estää erilaisia haittaohjelmia ja murtautumistyökaluja pääsemään käsiksi koneeseen suoraan biosin haavoittuvuuksien kautta ohi käyttöjärjestelmän. Secure boot on kuitenkin aiheuttanut myös harmaita hiuksia, sillä sen ollessa päällä korvaavan käyttöjärjestelmän asentaminen esiasennetun Windowsin tilalle ei onnistu. Lähes kaikki x86-arkkitehtuurilla toimivat uefi-toteutukset tarjoavat kuitenkin mahdollisuuden kytkeä turvallinen tila pois päältä, minkä jälkeen uuden – tai vanhan – käyttöjärjestelmän asennus onnistuu.

Uefi tarjoaa monia samoja mahdollisuuksia kuin bios-ohjelmistot ennen sitä. Sitä voidaan käyttää muun muassa suorittimen ja muistin kellotaajuuksien säätämiseen, prosessorin ja emolevyn ominaisuuksien ja liitäntöjen kytkemiseen päälle ja pois, lämpötilojen valvontaan ja monen muun pc:n tehokkaimman käytön kannalta oleellisen asetuksen säätämiseen.

Käytännössä kaikissa Windows 8:lla tai 10:llä myydyissä tietokoneissa ja myös uusissa emoloevyissä on uefi-ohjelmisto. Sekaannusta aiheuttaa kuitenkin se, että useat valmistajat käyttävät uefin asetuskäyttöliittymästä hämmentävää nimitystä ”uefi bios”. Tämän takia monet käyttäjät eivät ole edes tajunneet siirtyneensä jossakin vaiheessa uudenlaiseen käynnistysohjelmistoon, vaikka olisivat sitä jo hyödyntäneet.

Tässä artikkelissa pääasiallisena esimerkkilaitteena on käytetty Asus Z97-K-emolevyä ja Intel Core i7-4790K -suoritinta. Muut Asuksen emolevyt ja myös muiden valmistajien emolevyt toimivat uefi-asetusten osalta melko lailla samalla tavalla. Käytännössä miltei kaikki artikkelissa mainitut toiminnot ja asetukset löytyvät muodossa tai toisessa uudehkoilta pöytäkoneiden emolevyiltä, mutta ne saattavat sijaita valikkorakenteessa hyvin erilaisissa paikoissa esimerkkeihin verrattuina. Etsivä kuitenkin löytää oikean asetuksen perusteellisella koluamisella.

1. PÄIVITÄ UEFI UUSIMPAAN VERSIOON.

Asuksen emolevyissä vaivattomin vaihtoehto uefi-ohjelmiston päivittämiseen on EZ Flash -työkalu. Cap-päätteinen uefi-tiedosto ladataan Asuksen tukisivulta ja kopioidaan usb-tikulle tai kiintolevylle. Tämän jälkeen pc käynnistetään uudelleen, siirrytään uefi-asetuksissa osioon Tools ja käynnistetään EZ Flash. Oikea tiedosto löytyy tikulta helposti, ja päivitys käynnistyy sitä klikkaamalla. Muiden merkittävien emolevyvalmistajien päivitystyökalut toimivat samalla tavalla.

Ennen uefin saloihin sukeltamista kannattaa varmistaa, että sen versio on tuorein mahdollinen. Päivitetty uefi parantaa monissa tapauksissa pc:n vakautta ja suorituskykyä ja saattaa jopa lisätä siihen uutta laitteistotukea.

Monissa tietokoneissa valmistajan esiasentama ajuripäivitysohjelmisto päivittää myös biosin, mutta etenkin itse rakennetuissa tai pc-pajan kokoamissa koneissa päivitys täytyy hoitaa itse. Homman voi hoitaa erillisellä apuohjelmalla, jos tietokone- tai emolevyvalmistaja sellaisen tarjoaa. Usein vielä vaivattomampi tapa on kuitenkin ladata valmistajan sivuilta valmis bios-päivitys ja asentaa se suoraan usb-tikulta uefi-ohjelmiston asetuksista.

2. TOINEN KÄYTTIS SISÄÄN.

Asuksen harrastajaemolevyissä valitaan kohdasta Boot / Secure boot vaihtoehto Other OS, mikäli halutaan helposti asentaa Windows 7 tai Linux-levityspaketti, joka ei sisällä Microsoftin uefi-salausavaimia. Windows 8:aa tai 10:tä tai yhteensopivaa Linuxia käytettäessä secure boot kannattaa pitää Windows UEFI mode -tilassa.

Linuxin tai Windows 7:n asentaminen tietokoneeseen, jossa on esiasennettuna Windows 8 tai 10, ei ota onnistuakseen tutulla kaavalla eli käynnistämällä pc usb-tikulta tai dvd:ltä ja aloittamalla asennusohjelma. Tämä johtuu secure boot -toiminnosta, joka suojaa asennettua käyttöjärjestelmää kaikenlaiselta peukaloinnilta sallimalla vain sellaiset bootloader-ohjelmat, jotka Microsoft on allekirjoittanut. Myös useimmat uudet Linux-levitysversiot tukevat kuitenkin nykyisin secure bootia. Esimerkiksi uusimmilla Ubuntu-versioilla sevure bootia ei tarvitse yleensä poistaa käytöstä, koska niihin sisältyy Microsoftin allekirjoittama salausavain.

Jotta secure boot -tuettoman käyttöjärjestelmän käynnistys onnistuisi, on toiminto otettava pois päältä. Tätä ei kannata tehdä varmuuden vuoksi, mikäli toista käyttöjärjestelmää ei olla asentamassa, sillä se heikentää järjestelmän suojaa rootkit-tyyppisiltä haittaohjelmilta selvästi.

Itse kootulla koneella tarvittava kohta löytyy suoraan uefi-asetuksista. Merkkikoneella on usein käytettävä vaihtoehtoista reittiä: valittava Käynnistä-valikosta Virta ja Käynnistä uudelleen pitämällä samalla Shift-näppäintä pohjassa. Esiin tulevasta valikosta valitaan Vianmääritys ja Lisäasetukset sekä UEFI-laiteohjelmiston asetukset. Secure bootin saa pois päältä esiin tulevasta asetusvalikosta.

3. VIRTUALISOINTI NOPEAMMAKSI.

Intelin virtualisointiteknologia eli VT-x on useimmissa koneissa oletusarvoisesti pois päältä. Sen päällä pitämisestä ei kuitenkaan ole mitään haittaa, ja se on välttämätön virtuaalikoneita käytettäessä.

Mikäli pc:llä halutaan ajaa virtuaalitietokoneita esimerkiksi VirtualBox-ohjelmiston (Mikrobitti 3/2016 s. 38) avulla, on suorittimen virtualisointituki ehdottomasti tarpeen. Muussa tapauksessa virtuaalikoneet toimivat erittäin hitaasti tai kieltäytyvät käynnistymästä lainkaan.

AMD:n suorittimissa virtualisointituki kulkee nimellä AMD-V ja se on aina päällä. Intelin vastaava tekniikka, joka kulkee nimellä Intel Virtualization Technology, VT-x tai jopa koodinimellä Vanderpool, on sen sijaan kuluttajatietokoneissa ja -emolevyissä useimmiten kytketty pois päältä. Se pitää asettaa käyttöön uefi-asetuksista.

4. KELLOT KOHDILLEEN.

Asuksen edistyneistä asetuksista löytyä AI Tweaker sallii suorittimen maltillisen ylikellottamisen automaattisesti ilman tarvetta sukeltaa täysimittaisesti kerrointen ja jännitteiden sinänsä kiehtovaan maailmaan. Kuvassa uefi suosittelee oletusarvoisesti enintään neljän gigahertsin kellotaajuudella toimivan suorittimen ajamista maksimissaan 4,4 GHz:n nopeudella ja muistikellojen nostamista kampojen tukemaan maksiminopeuteen eli 1 600 megahertsiin.

Ylikellottaminen kiinnostaa tehoharrastajaa, mutta se on oma, laaja maailmansa, eikä tämän artikkelin tarkoitus ole olla yksityiskohtainen ylikellottajan opas. Etenkin jos nopeaan suorittimeen ja laadukkaaseen jäähdytykseen on satsattu paljon rahaa, ei uefin oletusasetuksiin usein ole järkeä tyytyä.

Nykyisissä, peli- ja tehoharrastajille suunnatuissa emolevyissä on parhaimmillaan useita erilaisia automatisoituja kellotaajuuksien säätötoimintoja, joilla suoritintehoa voi saada varsin helposti jopa parikymmentä prosenttia lisää – luonnollisesti melun ja lämmöntuotannon kustannuksella.

Epäonnistuneiden ylikellotusyritysten seurauksena pc saattaa lakata käynnistymästä lainkaan, eikä bios-asetuksia pääse välttämättä enää muuttamaan takaisin. Joillakin harrastajille suunnatuilla emolevyillä on erillinen biosin asetusten nollauskytkin. Yleispätevin tapa nollata asetukset on poistaa emolevyltä asetusten säilymisen varmistava nappiparisto ja käyttää virtalähteen virtakyktintä 0-asennossa tai irrottaa virtajohto hetkeksi.

5. LÄMMÖT JA TUULETINNOPEUDET HALTUUN.

Asuksen emolevyillä suoritin- ja kotelotuuletinten nopeuksia pääsee säätämään käsityönä tarkastikin. Kuvan asetuksilla prosessorituuletin pyörii alimmillaan vain 200 kierrosta m inuuti ssa, mikä tekee siitä liki äänettömän. Maksimikierroslukua ei kannata koskaan laskea sadasta prosentista, koska tällöin täysiä suoritintehoja ei todennäköisesti voi hyödyntää.

Suorittimen lämmöntuotanto on suhteessa sen käyttämään kellotaajuuteen. Uefi pyrkii pöytäkoneessa yleensä valitsemaan automaattisesti kullekin suorittimelle sopivat tuuletinten kierrosnopeudet, jotka ovat kompromissi suorituskyvyn ja pc:n melutason välillä. Etenkin harrastajien emolevyt tarjoavat kuitenkin mahdollisuudet vaikuttaa kierrosnopeuksiin monipuolisesti uefi-asetuksissa.

Usein tarjolla on esiasetuksia, joissa painotetaan joko meluttomuutta tai suorituskykyä. Hienovaraisempaa säätöä kaipaavat voivat kuitenkin säätää käsin niin kutsuttuja kynnysarvoja eli esimerkiksi suorittimen lämpötilaa, jonka ylittyessä puhaltimen kierrosnopeutta kasvatetaan. Suorituskykyä yli kaiken arvostava voi laittaa flektit pyörimään vaikka koko ajan täydellä teholla varmuuden vuoksi, hiljaisuutta arvostava peruskäyttäjä voi puolestaan sietää hieman korkeampaa suorittimen lämpötilaa, kunhan tuulettimet pysyvät kuiskaavina.

Suorittimen laskentatehoa on mahdollista kasvattaa emolevyn automaattisilla toiminnoilla selvästi. Asuksen EZ Tuning -toiminto kasvatti testissämme suorittimen kellotaajuuden 4,48 gigahertsiin, mikä lisäsi suorittimen laskentatehoa parhaimmillaan viisi prosenttia. Aggressiivisempien kellotusasetusten käyttö ei enää juuri lisännyt kellotaajuutta eikä siten suorituskykyäkään. Kokoonpanon melutaso rasituksessa kasvoi kellotaajuuden noston myötä selvästi.

6. MUISTI TIKITTÄMÄÄN.

Intelin xmp-asetusprofiilit säätävät muistin kellotaajuuden ja ajoitukset automaattisesti suurimpaan muistikampojen tukemaan turvalliseen arvoon. Yleensä muistien asetuksia ei ole tarvetta lähteä erikseen säätämään käsin.

Muistin kellotaajuuden vaikutus pc:n suorituskykyyn on useimmiten vähäinen (Mikrobitti 5/2016 s. 26–30), sillä laitteiston pullonkauloina toimivat paljon todennäköisemmin suoritin, massamuisti tai näytönohjain käyttötarkoituksesta riippuen. Etenkin perustasoa nopeampaan muistiin sijoittanut haluaa kuitenkin varmasti kaiken kaistanleveyden käyttöön.

Helpoimmin tämä onnistuu Intelin suorittimia tukevissa emolevyissä, joissa tarjolla on xmp-ominaisuus (extreme memory profile). Jos muistikammat tukevat xmp-tekniikkaa, niiden kellotaajuus ja ajoitukset asettuvat automaattisesti tehokkaimpaan arvoon.

Jos xmp-tukea ei ole käytettävissä, muistien kellotaajuus on asetettava käsin. Usein uefi osaa automaattisesti määritellä oikean kellotaajuuden, mutta asetuksista on syytä tarkistaa, että ne vastaavat muisteille luvattua maksimiarvoa. Muistien ylikellottamisesta on ani harvoin erityistä hyötyä, mutta sekin onnistuu samoja asetuksia rukkailemalla.

7. MASSAMUISTIT JÄRJESTYKSEEN.

Massamuistien käynnistysjärjestys määritetään yleensä uefi-asetusten kohdassa boot. Monissa uefi-toteutuksissa on kätevä normaalin käynnistysjärjestyksen ohitus (boot override), jolla pc:n voi asettaa käynnistymään kertaluontoisesti tavallisesta poikkeavalta asemalta. Näin voi tehdä asennettaessa uutta käyttöjärjestelmää tai kokeiltaessa Linuxia live-asemalta.

Massamuistien keskinäinen järjestys tietokonetta käynnistettäessä on tuttua kauraa ainakin useimmille pc:nsä itse kasanneille. Sitä kun on usein tarvetta muuttaa etenkin uutta käyttöjärjestelmää asennettaessa. Uefi mutkistaa käynnistysjärjestystä hiukan verrattuna biosiin, jossa eri massamuistit kuten kiintolevy, dvd-asema ja usb-tikku asetettiin tärkeysjärjestykseen ja käynnistystä yritettiin aina ensin korkeimman prioriteetin asemalta.

Normaalisti Windowsiin käynnistyvässä uefi-koneessa käynnistysjärjestyksen ensimmäisenä on yleensä Windows Boot Manager, joka on ensisijaisen kiintolevyn erilliselle osiolle asennettu käynnistysohjelma. Normaalisti se kannattaa pitää ensisijaisena käynnistysasemana, mutta mikäli tarkoituksena on asentaa toinen käyttöjärjestelmä, pitää sen asennustiedostot sisältävä asema kuten usb-tikku siirtää sen edelle. Joissakin tapauksissa Windows Boot Manager pitää poistaa käynnistysjärjestyksestä kokonaan, jotta uuden käyttöjärjestelmän asennus suostuu käynnistymään.

8. KAIKKI NÄYTÖT KÄYTTÖÖN.

Mahdollisuus käyttää emolevyn näyttöliitäntöjä erillisen näytönohjaimen kanssa on Asuksen emolevyissä haudattu niin syvälle, ettei se taatusti löydy vahingossa.

Monilla emolevyillä on huonosti tunnettu ominaisuus, jonka avulla Intelin suorittimiin integroitua näytönohjainpiiriä voi käyttää erillisen näytönohjaimen ohella ohjaamaan ylimääräisiä näyttöjä. Ominaisuus on lähes poikkeuksetta pois päältä. Joissakin tietokoneissa uefi-asetuksella ohjataan myös sitä, toistetaanko hdmi- ja displayport-liitäntöjen kautta myös ääntä vai yksinomaan kuvaa.

9. VAUHTIA M.2-ASEMAAN.

Asus Z97-K:ssa sekä useimmissa muissakin Z97-piirisarjaa käyttävissä emolevyssä m.2-massamuistit voivat käyttää korkeintaan kahta pci-e-kanavaa. Uudemmat emolevyt voivat tukea pci-e ×4 -nopeutta. Tässä emolevyssä serial ata -portteja 5 ja 6 ei myöskään voi käyttää yhtä aikaa m.2-aseman kanssa, joten asetuksista on valittava haluttu käyttötila.

Monilla uusilla emolevyillä on yksi tai useampi paikka korttimaisille m.2-massamuisteille. Ulkoisesti kaikki M.2-ssd:t näyttävät suurin piirtein samoilta, mutta niitä on kahta päätyyppiä. Toiset käyttävät perinteisten kiintolevyjen ja ssd-levyjen tapaan sata 3.0 -väylää, joka on nykymittapuulla hidas. Nopeammat m.2-asemat hyödyntävät tiedonsiirrossa huomattavasti nopeampaa pci-e-väylää.

Kun emolevylle on asennettu pci-e-väyläinen m.2-asema, on tärkeää tarkistaa uefi-asetuksista, että se käyttää riittävää määrää pci-e-kaistoja. Oletusarvoisesti käytössä voi olla vain kaksi kaistaa, mikä rajoittaa tiedonsiirtonopeuden maksimissaan gigatavun (pci-e 2.0) tai vajaan kahden gigatavun (pci-e 3.0) sekuntivauhtiin ja käytännössä tätäkin alemmas. Nopeimpien, jopa yli kaksi gigatavua sekunnissa siirtävän pci-e-aseman tehoista menee tällöin suuri osa hukkaan.

Huomautus! Uefi-asetuksia muuttamalla tietokone on mahdollista saada käynnistymättömään tilaan, ja äärimmäisissä tapauksissa jopa laiterikot voivat olla mahdollisia. Älä muuttele asetuksia, joiden merkitystä et tiedä. Etenkin suorittimen kellotaajuudet ja sen tuulettimen kierrosnopeudet on syytä jättää rauhaan, mikäli et tunne eri asetusten merkitystä ja niiden seurauksia.