Alun perin Wii U-konsolille vuonna 2013 julkaistu Lego City Undercover antaa nyt mahdollisuuden jahdata roistoja uuden sukupolven konsoleilla. Toiminta on kepeää ja hauskaa, mutta tarina jättää edelleen toivomisen varaa.

Poliisielokuvien ja tv-sarjojen lajityypistä ammentavassa tarinassa on mukana ne kaikista ilmiselvimmät kliseet: vankilasta paennut superrikollinen, pahista jahtaava ja säännöistä piittaamaton sankari, vihainen ja ymmärtämätön pomo, koheltava kaveri, pelastusta tarvitseva ihastusten kohde sekä runsaasti muita genren ominaispiirteitä.

Lego-pelit ovat onnistuneet parodioimaan tunnettuja ja rakastettuja elokuvia ja lajityyppejä varsin hyvin, mutta ensimmäisessä omassa tarinassaan huumori ei oikein kanna. Jos tarina edes sijoittuisi 1980-luvulle, huumorissa olisi mukana lempeän piikittelevä sävy. Nykyaikaan sijoitettuna se tuntuu vain väsyneeltä ja aikansa eläneeltä.

Asiaa ei myöskään paranna ihmisten stereotyyppinen kuvailu: aasialaiset viiksekkäät pahikset pitävät majaa Chinatownissa, latino-palomiehellä on monimutkainen nimi ja paksu aksentti, Amerikan alkuperäisasukkaat tanssahtelevat ja tähyilevät hassusti. Päähenkilön ainoa nimetty naispuolinen kollega, videopuheluiden kautta neuvoja jakava Ellie on hänkin tietysti toheltavan sidekickin kaukorakkauden kohde. Sankarin entinen heila Natalia taas on tuittupäinen vaikeilija, joka ei osaa ajaa, hermostuu painosta puhuttaessa ja joutuu toistuvasti pulaan.

Lego City Undercover onnistuu sentään toteuttamaan teemaansa huomattavasti paremmin tehtävissään kuin mitä tönkössä tarinassaan. Poliisin toimenkuvaan kuuluu muun muassa huimia takaa-ajoja läpi kaupungin kattojen, ihmisten salakuuntelua, valokuvien ottamista ja konnien jäljittämistä. Etsivän velvollisuuksiin kuuluu myös peitetehtävissä toimiminen, joten erilaiset valepuvut ja murtokeikat tulevat tutuiksi.

Jos päätarinan puutteet onnistuu unohtamaan, on kyseessä viihdyttävää pelattavaa tuttuun Lego-tyyliin. Muutaman päätarinatehtävän jälkeen koko kaupunki on avoinna tutkittavaksi ja siellä saa aikaa tuhlattua tunnin jos toisenkin pulmia ratkaisten ja palikkoja tuhoten.

Tarinan edetessä pelaaja saa käyttöönsä erilaisia erikoiskykyjä tarjoavia valepukuja, ja iso kaupunki on täynnä erilaisia pikkutehtäviä ja pulmia joissa kyseisiä erikoiskykyjä tarvitaan. Oma suosikkini valepuvuista on ehdottomasti astronautti, joka voi matkata salapaikkoihin teleporteilla sekä avata värikoodattuja laatikoita, joista kuuluvat nuotit ovat Kolmannen asteen yhteys -elokuvasta. Yllättävät scifimausteet tuovat raikkautta muuten tunkkaiseen tarinaan.

Harmillisesti erikoiskykyjen saaminen on tietenkin sidottu päätarinan etenemiseen ja turhautuminen iskee nopeasti lukittujen pulmien edessä. Tarina kannattaakin mennä ensin läpi ja sitten vasta uppoutua laajemmin kaupungin antimiin.

Alkuperäistä Lego City Undercoveria vaivannut kaksinpelin puute on tässä versiossa korjattu. Peli onkin hauskimmillaan kaverin kanssa pelattuna. Kaksinpeli on ymmärrettävistä syistä tehty helpoimman kautta eli kummatkin pelaajat saavat ohjattavaksi oman kopionsa sankaripoliisista. Kumpikin voi rauhassa tutkia omaa kolkkaansa kaupungista, jos siltä tuntuu, mutta tarinatehtäviä suoritettaessa välivideot alkavat heti, kun jompi kumpi pelaajista saapuu oikeaan paikkaan.

Ikävä kyllä saavutuksia eli achievementejä sekä trophyjä tippuu yhdessä pelaaville epätasaisesti, eli Lego-sarjan kaksinpelien helmasynnistä ei ole päästy vieläkään eroon. Esimerkiksi useita tunteja kestävän tarinanpätkän loppuun viemisestä saa saavutuksen, mutta jos kakkospelaaja jättää jättää leikin kesken, saavutus jää saamatta.

Lego City Undercover on viihdyttävää ja kepeää ajankulua erityisesti kaksinpelaamisesta nauttiville. Legoista rakentunut kaupunki ja sen erilaiset ajoneuvot ovat komeaa katseltavaa ja niitä on kovin tyydyttävää mäiskiä halki, poikki ja pinoon. Tekemistä on paljon ja teemaan sidotut tehtävät ovat hauskoja. Vain typeriin stereotyyppeihin sortuva tarina tuottaa pettymyksen.

– Elisa Wiik

Plussaa:

  • monipuolisesti tekemistä
  • avoin maailma missä temmeltää
  • kaksinpeli

Miinusta:

  • stereotyyppeihin ja väsyneisiin kliseisiin luottava tarina
  • jatkuvasti pulaan joutuva neitokainen
  • kakkospelaaja ei saa kaikkia achievementtejä