Ah, maaseudun rauha ja hiljaisuus. Sinne ei modernin maailman kotkotukset pääse, eikä elämää haittaa turha stressi. Voi vain kalastella rauhassa omalta laiturilta ja odotella kylvetyn sadon kasvamista. Siinä lomassa voi jutella muiden kyläläisten kanssa, osallistua naistentansseihin ja kierrellä pitkin seutuja ja salomaita.

Näin tuumaa Stardew Valleyn itsenimetty päähenkilö, joka konttorirotan elämään kyllästyttyään päättää tarttua tilaisuuteen olla ihan oikea heinäkenkä, ja muuttaa isoisältä peritylle maatilalle. Unelmasta tulee nopeasti arkea, sillä maaseudun asukin elämä ei ole pelkkää auvoa.

Mökki on heikossa hapessa, peltomaat raivattava suosta kuokan avulla, ja kammettava ylimääräiset puut ja kivet hiivattiin kasvun tieltä. Päivästä loppuvat nopeasti tunnit kesken, kun erilaista puuhaa ja muistettavaa on yllin kyllin. Otsa hiessä ja niska limassa on sinun elantosi ansaittava.

Vastaavanlaista maaseuturomantiikkaa tarjottiin jo 1990-luvulla, Natsumen suosituksi muodostuneen Harvest Moon -pelisarjan myötä. Natsume kuitenkin hukkasi otteen pelisarjastaan, joten urhea yksinäinen soturi, Eric Barone päätti korjata tilanteen. Alun perin reilu vuosi sitten julkaistu farmiseikkailu on nyt saatavilla myös konsoleille.

Stardew Valley on monin tavoin turboahdettu Harvest Moon. Barone on ahtanut teokseensa niin paljon erilaisia elementtejä, että tylsää tyhjäkäyntiä ei pakettiin varmasti mahdu. Peli ei ole pelkkää saappaat savessa puurtamista, vaan taustalla hyrrää erinomainen kevyt roolipeli sekä sosiaalinen simulaatio.

Oman farmin rakentelu lähtee liikkeelle pienestä. Vapaasti nimettävän ja muokattavan päähahmon kouraan lyödään perustason työkalut ja villiintyneet farmin rippeet, sekä muutama siemen ensimmäisiä turnipseja varten. Aivan alkumetreillä käsissä on toisin sanoen vain suo, kuokka ja Jussi.

Vain muutaman pelipäivän kuluttua erilaiset vaihtoehtoiset tavat edetä pelissä aukeavat kauniisti eteen. Ollako metsuri, mainari, farmari, kalastaja-Eemeli vai mikä. Peli ei rajoita valintoja, vaan sen sijaan tarjoaa kaiken vapaasti tutkittavaksi. Ja välissä on totta kai käytävä riiaamassa kylän tyttöjä ja pidettävä välit kunnossa muihin asukkeihin.

Tekemistä rytmittää päivien kuluminen. Yhden pelipäivän aikana ei ehdi eikä jaksa tehdä kaikkea tarpeellista, joten puuhastelua on priorisoitava. Kunhan lantut ovat maassa, niistä ei tarvitse huolehtia sen kummemmin, kunhan vain muistaa kastella taimet päivittäin. Kasvukauden aikana onkin hyvä kalastella ja kaataa metsää.

Kaupat puolestaan ovat kiinni keskiviikkoisin ja sunnuntaisin, jolloin voi rauhassa tutkia ympäristöä ja jutella ihmisten kanssa. Pitkän päivän päätteeksi on hyvä suunnata paikalliseen kapakkiin spagetille ja omenamehulle, sillä siellä kyläläisiin vasta tutustuukin. Sen jälkeen edessä onkin uusi päivä ja uudet kujeet.

Kuluvat päivät kasvattavat merkittävästi myös pelin koukuttavuuskerrointa, sillä kun uuden päivän on jälleen aloittanut kasvimaan kastelulla, päivää ei vain voi jättää pelaamatta loppuun, sillä tapahtumat tallentuvat vain ja ainoastaan öisin.

Valintojen merkitys alkaa korostua vasta pelin edetessä. Mitä enemmän puita hakkaa, sitä paremmaksi metsuritaidot ajan saatossa kehittyvät. Kivisessä maassa ei peruna kasva ja jokilaaksossa kalat uivat jokaisessa jorpakossa. Kaikkeen ei pysty keskittymään, joten hahmoa tulee muokattua tiettyyn suuntaan jopa huomaamattaan, osittain valitun aloitusskenaarionkin mukaan.

Valinnat vaikuttavat myös ihmissuhteisiin. Kylällä asustaa enää kourallinen ihmisiä, jotka kaikki ovat omanlaisiaan persoonallisuuksia. Ystävyyssuhteita voi solmia helpoiten lahjomalla, mutta kaikkien ihmisten suosiota ei tietenkään pysty kasvattamaan yhtäläisesti. Lahjuksetkin voivat mennä mistiin. Meren kohinasta unelmoinut mummo ei ilahtunutkaan lahjoittamastani simpukasta, vaan kiitti vaimeasti ja aloitti sen jälkeen mykkäkoulun.

Kaikki tämä saa Stardew Valleyn hengittämään ja elämään aivan omalla tavallaan. Jotain puuhasteltavaa on aina, mutta mitään ei ole pakko tehdä. Hyvin nopeasti laaksosta tulee paikka, josta on vaikea irtaantua takaisin tosielämään. Peli on niin sympaattinen ja rakkaudella kasattu paketti, että siitä ei vain voi olla pitämättä.

Peli on myös kääntynyt konsolimuotoon varsin hyvin. Kontrollit ovat selkeät ja toimivat, eikä ylimääräistä kikkailua näy mailla halmeilla. Ainoa hieman hämmentävä murheen aihe ovat pitkät latausajat. Jokaista päivää ja tallennusta ladataan toistakymmentä sekuntia, mikä muuten virtaviivaisen sujuvassa pelissä tuntuu aivan liian pitkältä ajalta.

Muuten en valittamista keksi. Stardew Valley on montaa eri asiaa, valtavan suurella sydämellä. Todellisessa maailmassa sataa juuri nyt lunta. Huomattavasti mieluummin istun digitaalisen laiturini nokassa narraamassa eväkkäitä, odottelemassa pulskan karjani kasvamista.

– Tero Kerttula

Hyvää:

  • Valtavasti erilaista tekemistä virtaviivaisessa paketissa
  • Rakkaudella ja lämmöllä kirjoitettu ja koodattu
  • Toimiva käyttöliittymä myös konsoliympäristössä
  • Koukuttava kuin mikä

Huonoa:

  • Latausajat vähän turhan pitkät