Mitä tehdä kun netin tökkiminen ylittää kipukynnyksen? Operaattoreiden kilpailutus voisi olla yksi konsti löytää nopein ja toimivin nettiyhteys, mutta mistä oikeasti tietää kenen yhteydet ovat omilla kotinurkilla nopeimmat?

Jouduin pohdiskelemaan alamittaiseksi jääneen nettiyhteyden korvaamista, kun netin käyttö oli vähitellen kasvanut taloudessamme. Lapsi käyttää nettiä enemmän, ja koko perhe on siirtynyt tv-lähetysten katselusta striimailuun.

Kaistaa kuluu kun Netflix, Spotify ja Areena pauhaavat. Aikoinaan riittävän hyvä 24-megainen adsl-yhteys alkoi tuntumaan nuhaiselta, varsinkin kun todellinen nopeus huiteli jossain 13–15 megan kieppeillä.

Piuhat poikki

Probleemi meidän tapauksessamme oli se, että haja-asutusalueella ei ole kilpailua. Elisa on ainoa, joka on vetänyt kiinteät yhteydet, joten oli tyytyminen sikahintaiseen 40 euroa kuussa maksavaan liittymään. Siihen oli tosin siihen on paketoitu mukaan Elisa Viihde -palvelu, koska ilman Viihdettä liittymä olisi vain viisi euroa kuussa halvempi.

Ota tästäkin sitten selvää. Elisan peittokartta näyttää hyviä 4g-yhteyksiä, vaikka todellisuus on vähemmän ruusuinen.

Olisikohan vihdoin viimein aika katkaista napanuora ja siirtyä langattomiin yhteyksiin? Olin harannut vastaan, koska mobiiliyhteys on aina jaettu yhteys ja kuten eräs meillä käynyt Elisan asentaja totesi: ”Älä ota 4g:tä vaikka olisi nimellisesti tuplasti nopeampi.” Koskaan ei tiedä millainen Jonne on warettamassa tai Pornohiiri tuijottamassa jynkkyä saman tukiaseman alla.

Vihoviimeinen niitti tuli, kun vaihdoin perheen kaikki puhelinliittymät kerralla 4g-malleiksi. Nekin vanhasta tottumuksesta Elisalta. Vaihto tosin ei mennyt ihan putkeen. Aiemmin vähän yli kymppimegaiset 3g-liittymät vaihtuivat puolet hitaammiksi, kun 4g liikutti bittejä meillä hädin tuskin viittä megabittiä sekunnissa.

Ehkä kyse olikin vain Elisan yhteyksistä? Kolmen ison operaattorin peittokarttoja katsomalla en paljoa viisastunut. Päällimmäisin havainto oli se, että viimeisen vuoden aikana kaikki operaattorit olivat täydentäneet peittojaan 800 MHz:n tekniikalla. Se tarkoittaa käytännössä vähän hitaampia, eli käytännössä enimmillään 50 Mbit/s -yhteyksiä. Toinen havainto oli se, että niin sanotuista dual-3g-tekniikalla toteutetuista ”4g-yhteyksistä” on alettu luopua ja ainakin täällä Etelä-Suomessa tarjolla on enimmäkseen aitoja lte-yhteyksiä.

Vipinää peiton alla

Peittokartat eivät kuitenkaan kerro yhtään mitään yhteyksien laadusta. Toki aivan peittoalueen laidalla todennäköisyys siedettäviin nopeuksiin on pienempi kuin peittoalueen keskellä. Maaston katveista peittokartta ei kerro mitään.

Nettitutka on havainnollinen, mutta otanta on liian pieni, eikä ole tietoa millaisella liittymällä on mitattu.

Nettitutkan avulla saattaisi saada selkoa tilanteeseen. Periaatteessa pätevä palvelu toimii joukkoistetusti, eli kun porukka mittailee nopeuksia Nettitutka-sovelluksella, se kerää samalla tiedot kantaan ja siirtää ne kartalle, mistä kuka tahansa voi käydä katsomassa millaisia tuloksia omalla alueella on saatu.

Nettitutka ei kuitenkaan ole mikään takuuvarma mittari. Varsinkin kaupunkien ulkopuolella otannat ovat niin pieniä, ettei niiden perusteella voi tehdä kuin karkeita arvioita. Meidänkin hoodeilla oli vain kourallinen mittauksia. Niistäkin yli puolet minun tekemiä.

Toinen Nettitutkan ongelma on se, että mistään ei näe millaisilla liittymillä mittaustulokset on saatu. Alueella voi olla todella hyvät yhteydet, mutta jos mittaajan liittymä on mallia sikahalpa ja kuristettu, ei se kerro mitään todellisesta tilanteesta. Varsinkaan, kun ei voi tietää mitä saman yhteyden tai tukiaseman alla tapahtuu mittauksen aikana. Ehkä puhelimessa on samaan aikaan menossa päivityksiä?

Cellmapper lähestyy ongelmaa astetta teknisemmin ja vaikeaselkoisemmin, mutta täydentää sopivasti Nettitutkan hieman ylimalkaisia tuloksia. Cellmapperin kartasta voi tutkia lähimpi tukiasempia ja tarkistaa, mihin suuntaan kunkin operaattorin antennit on suunnattu ja miten niiden alla olevat ”solut” levittyvät maastoon, eli käytännössä voi tsekata, minkä operaattorin peitto parhaiten osuu parhaiten oman kodin kohdalle.

Cellmapper näyttää kunkin operaattorin antenneiden suuntauksen tukiasemalta.

Meitä lähinnä olevalta mastolta DNA oli suunnannut antenninsa osoittamaan viereisen Porvoon moottoritien suuntaisesti, mikä on aika yleistä pääväylien varrella. DNA:lla oli meidän tukiasemalla käytössä 1800 MHz:n taajuusalue, eli luvassa olisi parhaimmillaan 150 Mbit/s -nopeudella toimiva yhteys. 2600 MHz:llä voisi teoriassa päästä jopa 300 Mbit/s -nopeuteen, mutta sitä herkkua on toistaiseksi vain hyvin harvoissa paikoissa, eikä taatusti täällä metsän ja pellon välissä.

Masto haltuun

Miten meille sitten kävi? Otin kokeeksi DNA:n Supernetti 4G -paketin hintaan 23 euroa kuussa ja sen seuraksi ZTE:n uunituoreen MF286 -reitittimen. Nimellisnopeus liittymällä on 150 Mbit/s.

Olin varautunut siihen, että todennäköisesti tarvitsen ulkoisen, ehkäpä jopa suuntaavan antennin. Toisaalta hyvällä tuurilla täällä pöpelikössä samalla tukiasemalla ei olisi kummoista kuormitusta, joten yhteys voi olla hyvinkin lähellä nimellisnopeutta. En elätellyt kuitenkaan kovin suuria toiveita.

Kotona asensin reitittimen pääasiallisen pc-koneen viereen, jotta saan yhdistettyä ne helposti ethernet-piuhalla. Kodin muut laitteet saisivat jatkossa luvan tyytyä wlan-yhteyksiin, koska muuten koko talon johdotus menisi uusiksi. Vanha adsl-reititin kun oli ollut aivan toisella puolella taloa.

Reititin näytti täyttä viittä palkkia ja hallintasivukin antoi lupaavia tuloksia. Speedtest tulille ja eka tulos oli lupaava 92 Mbit/s alas ja 24 Mbit/s ylös. Ei paha, mutta voisi olla nopeampikin ja pingi olisi saatava paremmaksi kuin 35 millisekuntia.

Reititin vähän parempaan asentoon ja lähemmäs ikkunaa. Väylä mastolle näytti hyvältä, eikä välissä ollut pahemmin peittävää maastoa, vaikka asummekin poikkeuksellisen jyrkkäpiirteisellä seudulla. Seuraava tulos on 105 Mbit/s alas ja 36 Mbit/s ylös. Pingi tipahti 20 millisekuntiin. Saisi olla parempi, mutta eivät omatkaan refleksit ole enää kuin parikymppisellä, joten tuskin edes huomaisin eroa nettiräiminnöissä.

Ajelin pari päivää eri aikoina speedtestejä ja fast.comia. Tulokset pysyivät kellonajasta riippumatta yli sadassa megabitissä. Yhteyden hinta lähes puolittui, mutta nopeus yli kuusinkertaistui. Vaihtoa voi siis pitää enemmän kuin onnistuneena.

Koska tulokset olivat hyviä, päätin samalla vaihtaa muun perheen puhelinliittymät Elisalta DNA:lle. Itse luovuin omasta liittymästä kokonaan ja vaihdoin työliittymään. Sen operaattori on Elisa, mikä paljasti myöhemmin aika outoja ilmiöitä. Sen harmin operaatio aiheutti, että aiemmin sain hoidettua puhelinliittymien maksut yhdellä laskulla, mutta nyt kaikki on hoidettava erikseen. Se on kutienkin lopulta pieni vaiva hyötyihin nähden.

Syvä huokaus

Ei kestänyt kuin hetki, kun Elisalta alettiin pommittaa tekstiviesteilla. Ensimmäiset tulivat tyttärelle, vaikka liittymässä piti olla myyntikielto. Parin päivän päästä myyjä soittaa minulle ja on valmis päihittämään DNA:n tarjouksen.

Kerroin syyt vaihtoon: ei ole kyse ole hinnasta vaan laadusta. Myyjä vastasi syvällä ja lannistuneella huokauksella. Kuulemma heidän antenninsa on suunnattu meihin nähden huonoon suuntaan. Ehkä niin, mutta 4g-liittymät oli kuitenkin vuosi sitten myyty 50-megaisina, vaikka todellinen nopeus oli vain kymmenekseen siitä. Myyjällä ei ollut tähän vastausta, ja hän lopetti myymisen siihen.

Ikään kuin viimeisenä oljenkortena myyjä yritti vielä myydä Elisa Viihdettä ilman nettiyhteyttä. Totesin ettei meillä oikeasti ole tarvetta, koska vanhatkin tallenteet ovat pääasiassa jääneet katsomatta. Se kertoo ehkä enemmän tv-ohjelmien tasosta kuin Elisa Viihteestä.

Outona jälkikirjoituksena koko episodille mittasin työliittymän 4g-nopeuden kotona. Koska kyse oli Elisan liittymästä, oletin senkin kellottavan säälittävät 3-5 megabittiä sekunnissa. Tuloksena olikin 25-30 megabittiä! Miten se oli mahdollista? Molemmat liittymät olivat nimellisesti 50-megaisia. Tuskin Elisalla on tukiasemissa eri antenneita työ- ja siviililiittymille.

Oliko meidän puhelinliittymiä keinotekoisesti rajoitettu vai mikä oli syynä noin isoon eroon? Selvitys on vielä kesken, eikä sillä enää ole käytännön merkitystä, koska DNA:n liittymät ovat toimineet puhelimilla aivan nimellisen 50 Mb/s -katon rajoilla, kiiveten hetkellisesti jopa sen yli. Elisalta tuskin tulee kovin seikkaperäistä selvitystä, mutta taidanpa silti kysyä.

Kirjoittaja on Mikrobitin toimittaja.