Sovellusten kehittäjien kannalta virtuaalitodellisuus (vr) eroaa monella tavalla perinteisestä tietotekniikasta. Alkuvuonna tohtoriksi väitellyt Tuukka Takala kertoo Tivi-lehden haastattelussa vr-kehitystyön haasteista.

Väitöstutkimuksessaan Takala selvitti vr-ohjelmoijien suurimpia haasteita analysoimalla 132 vr-sovelluskehittäjän vastauksia kyselytutkimukseen. Tulosten hän uskoo auttavan vr-ohjelmistokehittämisen helpottamista.

”Hiiren ja näppäimistön sijaan vr-sovelluksia ohjataan kahvoilla [kädessä pidettävät ohjaimet], joskus eleillä ja puheella. Käyttöliittymän kehittäjän on ratkaistava, miten käyttäjä valitsee asioita, tarttuu niihin ja muokkaa niitä.”

”Hiiri ja näppäimistö on käyttäjän kannalta ylivoimainen käyttöliittymä, eivätkä ne mihinkään katoakaan”, Takala toteaa.

Yksi vr-käyttöliittymien ongelmista on haptisen eli tuntoaistiin perustuvan palautteen puute. Tähän on kehitetty ratkaisuksi mekaanisia käsineitä tai ultraääntä. Mekaaniset laitteet menevät helposti rikki. Ultraäänen voi kohdistaa yhteen pisteeseen, missä se kutittaa sormea, mutta palaute on silti epämääräisempi kuin fyysinen näppäin.

Puheentunnistus on kehittynyt, mutta tietokoneen ohjaaminen puheella pysyy pulmallisena. Yksi ongelma on häly. Kukaan ei halua, että avokonttorissa kaikki rupeavat puhumaan ääneen. Puhe voi rasittaa kurkunpäätä. Yksityisyys kärsii. Jopa aivot toimivat eri tavoin puhuessa ja kirjoittaessa.

Kehittäjät pitivät testauksen ongelmia selvästi vaikeimpana haasteena. Työskentely on perinteisesti ollut sidottu paikkaan, koska se vaatii tietyt laitteet, eikä sitä voinut helposti tehdä etänä.

Teksti: Raili Leino