Parodia on tunnetusti hankala laji, maalistaan ohi ampuva huumori kun useimmiten lähinnä ärsyttää. Volition Games onnistui parodioimaan gansterimaailmaa yliampuvalla Saints Row -sarjallaan, mutta tällä kertaa pääsarjasta loikataan askel sivuun. Agents of Mayhem sisältää blingin sijaan nimittäin runsaasti supersankari- ja sarjakuvaparodiaa.

Maailman kohtalo on jälleen vaakalaudalla, kun ilkeämielisen L.E.G.I.O.N. -ryhmittymän sotilaat uhkaavat rauhaa ja rakkautta. Onneksi vastassa on urhea mutta sekalainen kymmenen sankarin ryhmittymä, M.A.Y.H.E.M. Koska kyseessä on spinoff emosarjasta, viittauksia Saints Row -peleihin vilisee siellä täällä. Itse tarinakin on henkistä jatkoa neljännen Saints Row’n Gat Out of Hell -lisäosalle.

Tapahtumien pääpaikkana on tulevaisuuden Soul, jossa autot kulkevat pelkästään sähköllä ja monesti jopa itse ajaen, kadut ovat siistit ja kliiniset, eikä neonvaloissa ole säästelty. Kaupungin rauhaa häiritsevät ainoastaan Legioonalaiset, jotka räjäyttelevät tieltään milloin mitäkin.

Asukkaiden luulisi olevan kauhuissaan jatkuvasta terrorista, mutta kuten hyvisten pääarkkitehti, edellisestä Saints Row’sta tuttu Persephone Brimstone selittää, ihmiset ovat jo tottuneet paukkeeseen, eivätkä enää juuri jaksa välittää. Joidenkin asukkaiden mitta kuitenkin on täynnä, joten tiivistunnelmaisen taistelutilanteen keskelle saattaa hyökätä joukko vihaisia siviilejä, käyden räiskijöiden kimppuun osapuolesta välittämättä.

Agents of Mayhemin pääosaa näyttelevä kahdentoista sankarin valikoima on ilahduttavan monipuolinen, eikä suinkaan kirkasotsainen joukkio. Kaikkia yhdistää lähinnä viha LEGIONia kohtaan, muuten jokaisen motiivit toimia MAYHEMin puolella ovat vähän siinä ja tässä.

Esimerkiksi toimintasankari Hollywood on mukana lähinnä itserakkaudellisista syistä, kotimaataan kulkutaudin kynsistä pelastava tarkka-ampuja Rama taas saa vastineeksi palveluksistaan lääkettä kansalleen. MAYHEM-joukko on kirjoitettu tarkoituksellisen stereotyyppisesti ja useille tunnetuille toimintasankareille irvaillen, mutta silti persoonallisesti.

Myös taistelutilanteessa sankarit poikkeavat toisistaan radikaalisti. Mukana on yleensä kolme valittua MAYHEM-agenttia, joiden välillä voi vaihdella toiminnan melskeessä vapaasti. Tehtäviin lähtevä joukko kannattaakin valita mahdollisimman monipuolisesti.

Esimerkiksi entinen merijalkaväen kersantti Hardtack tekee haulikollaan reilusti vahinkoa, mutta vain lähietäisyydeltä. Katujen kasvatti Kingpin puolestaan paukuttelee rennosti menemään Uzi gangstasti sivuasennossa. Hakkeriekspertti Fortune on omiaan taas tietokoneiden kanssa. Jokaista hahmoa joutuu sen avaamisen jälkeen hetken opettelemaan, sillä sankarit poikkeavat toisistaan pelillisesti ilahduttavan paljon.

Eri persoonallisuudet ovat koko Agents of Mayhemin paras osa myös hahmonkehityksen osalta. Perusaseiden lisäksi jokaisella sankarilla on pari persoonallista erikoishyökkäystä, jotka hahmosta riippuen joko tekevät isolla alueella vahinkoa, tai vaikkapa vain jähmettävät viholliset paikalleen toviksi. Molempia erikoisiskuja on muutamia erilaisia ja ne aukeavat pelin edetessä hiljalleen tehtäviä suorittamalla ja tasoja kasvattamalla.

Hyökkäysten lisäksi tasojen myötä sankareille aukeaa valittavaksi myös passiivisia kykyjä, jonka lisäksi MAYHEMin pääkallonpaikalla hahmolle laitettuihin ominaisuuksiin voi rakennella kerätystä romusta lisäpalikoita. Taitojen kehittyminen on yllättävänkin monipuolista ja hauskaa puuhaa. Kokonaisuus on silkan toimintaseikkailun ohella yllättävänkin roolipelimäinen.

Jos hahmot ovatkin parasta sitten paahdetun leivän, tapahtumien kulissina toimiva Soul on toista ääripäätä. Kaupunki on todella autio, jalankulkijoita ei juuri näy, eikä liikenne pääse koskaan ruuhkautumaan. Vaikka metropoli sinänsä on hyvin mallinnettu, syytä sen tutkimiseen ei paljoakaan ole. Siellä täällä on perinteisiä aika-ajojen kaltaisia sivutehtäviä, mutta yleisilme on todella tyhjä ja kliininen.

Harmillisesti sama pätee myös LEGIONin maanalaisiin luolastoihin, joissa vietetään tehtävien kuluessa paljon aikaa. Tukikohdat ovat ankeita, harmaita ja persoonattomia, editorilla palikoista luotuja luolia, jotka ärsyttävän usein vielä muistuttavat toisiaan todella paljon. Voisin vaikka vannoa törmänneeni ainakin kolmeen tismalleen samanlaiseen tukikohtaan. Sarjakuvamaisesti cel-sheidattu grafiikka onnistuu harmillisesti myös korostamaan grafiikan muovisuutta ja onttoutta.

Ankeat ympäristöt ovat kokonaisuudessa todellinen riippakivi, sillä toiminta sinänsä on erittäin viihdyttävää. Vauhtia ja räjähdyksiä piisaa, eikä Agents of Mayhem säästele tarkoituksellisen kliseisiä yllätyksiä. Koska sankareita voi vaihtaa lennosta, jokaiseen taistelutilanteeseen löytyy aina erilainen taktiikka, jota joutuu usein vaihtamaan jopa kesken kähinän.

Käsikirjoitus ei sinänsä ole kovin muistettavaa kamaa, mutta se onnistuu silti huvittamaan useaan otteeseen ja pop-kulttuuriviittauksia vilisee siellä täällä. Jokainen aikanaan esimerkiksi G.I. Joensa tai M.A.S.Kinsa katsonut bongaa taatusti pelistä paljon hupia aiheuttavia nyökkäyksiä.

Käsissä on siis viihdyttävä paketti, joka olisi voinut olla parempikin. Erilaista tekemistä on päätä huimaava määrä, eikä pelin parissa taatusti ehdi tulla tylsää hetkeä. Avoimen maailman peleissä itse pelimaailmalla on valitettavasti vain aika paljon merkitystä, eikä Soul onnistu mitenkään nousemaan tyhjää toimintakulissia kummemmaksi kokemukseksi. Toiminta on kuitenkin niin viihdyttävää ja monipuolista, että Agents of Mayhemille kannattaa antaa siitä huolimatta mahdollisuus.

– Tero Kerttula

 

Hyvää:

  • Monipuolinen hahmovalikoima
  • Erinomainen hahmonkehitys
  • Viihdyttävä toiminta
  • Useimmiten onnistunut huumori

Huonoa:

  • Soul on tyhjä ja sieluton kulissi
  • Kopioluolastot