Nykyaikaisen retroarcadetoiminnan suomalainen kunkku Housemarque pistää jälleen kerran pikselit palasiksi, ja julkaisee vain hetki Nex Machinan jälkeen uuden sivusta kuvatun räiskinnän, jolle olisi voinut suoda vielä hetken konseptipalaveerausta.

Housemarquen teknistä osaamista ei käy kieltäminen. Se on toteuttanut monen monta huippuunsa hiottua männäpäivien kolikkopelien uusversiota, eikä Matterfallin laatu tule yllätyksenä. Maailmanennätysajassa unohtuvan juonentyngän mukaan maapallolle ilmestynyt ”Smart Matter” muuttui energianlähteestä koneet ja laitteet henkiin herättäväksi viholliseksi.

Pelaajan ohjastaman Avalon Darrowin tehtävänä on omakätisesti pistää koko geoidin asiat taas vanhojen hyvien aikojen muottiin. Piste-ennätyksiähän tässä ollaan metsästämässä kirjallisuuden Nobelin sijaan, joten tarina unohtuu sitä mukaa, kun sitä pelaajalle kerrotaan.

Matterfall on tuttu yhdistelmä sivulta kuvattua luotihelvettiräiskintää tasoloikkaelementein. Darrow hyppii, tuplahyppii, liukuu ja räiskii perustuikuttimella varsin sujuvasti pienen totuttelun jälkeen, sillä kaikki toimintanapit on sijoitettu perusnappien sijaan liipaisimiin, olkanappeihin ja tatteihin. Sormi tahtoo tosin lihasmuistista hakeutua X-napin kohdalle hyppyjä varten etenkin silloin, kun toiminta on kaoottisimmillaan.

Liukuminen tai sen ilmaversio hävittävät ympäröiviä ammuksia ja tainnuttavat vihollisia. Molemmat ominaisuudet tulevat lähes heti jatkuvaan käyttöön, sillä vastustajaa ja murkulaa puskee iholle joka puolelta. Nimessäkin mukana oleva materian manipulointi jää sen sijaan puolitiehen.

Vasemmalla liipaisimella käynnistettävä materiatykki voi vapaamman peuhaamisen sijaan rakentaa vain valmiina haamukuvana hehkuvia tasoja tai räjäyttää tuhotuista vihollisista ajoittain tippuvia materiapommeja.

Jälkimmäiset ovat siinä mielessä kyllä hauskoja, että ne saattavat sopivasti ketjuttuessaan pyyhkiä koko ruudun puhtaaksi vihollisista valtavan efektisateen saattamana. Aina käytössä olevien perusominaisuuksien lisäksi pelaaja voi löytää passiivisia lisäkykyjä ja kakkosaseita pahiskristallien sisään juuttuneita ihmisiä pelastamalla.

Matterfallin suurin ongelma on sen persoonattomuus. Eri aseet on kyllä toteutettu hyvin, vaativa ja näyttävä pomppiminen menee äkkiä selkärankaan ja koko komeus rullasi paria pientä notkahdusta vaille 60 ruutua sekunnissa perus-Pleikallakin.

Kaikki tusina kenttää luotiaaltoineen, vihollisineen ja pomovastuksineen ovat vain kovin rutiinilla suunniteltuja kokonaisuuksia. Päin lentäviä raketteja, ilmassa leijuvia tykkejä ja kilven takaa ampuvia roikaleita… Näitä on nähty. Tasot siirtyvät futuristisesta kaupungista hydroponisen puutarhan kautta kaivoksiin, eikä yksikään niistä onnistu oikein jäämään mieleen.

Peli on myös äkkiä pelattu ainakin kertaalleen läpi, ellei viimeiseen pomoon jää hinkkaamaan kovin pitkäksi aikaa.

Matterfall on esimerkillinen Housemarquen peli pituutta, piste-ennätyksiä, ihmisten pelastamisia ja näyttäviä efektejä myöten. Se on kiistämättä ammattitaitoisesti toteutettu iskeviä retrohtavia kappaleita myöten, muttei kykene nousemaan arcade- pelien parhaimmistoon.

Vahvempi teema, omaperäisemmät aseet ja vastukset sekä materiapyssyn vapaamuotoisempi käyttö olisivat voineet kirittää sen Housemarquen muiden klassikoiden tasolle. Kahdenkympin hintaisena sen edelle meneekin aika monta kilpailijaa sekä studion omaa tuotantoa. Kyllähän Matterfallin kerran pari läpi pelaa, muttei siitä lapsille jää kerrottavaa.

– Matti Isotalo


PLUSSAT:

  • Laadukas tekninen toteutus
  • Musiikki
  • Partikkelit

MIINUKSET:

  • Turhan perinteiset viholliset
  • Persoonaton teema
  • Vailla kunnon pelillistä koukkua