Netti on pilattu. Sosiaalisessa mediassa vaanivat moraalisoturit saavat nautintonsa väärämielisten mestaamisesta, eikä kukaan uskalla sanoa mitään.

Ajatuspoliisien ajasta kertoo esimerkiksi julkkismiesten Sisäpiiri 2.0 -verkostosta tehty lehtijuttu Seiskaan ja sitä seuranneet tuhannet kiukkuiset somejaot. Eturivin artistien yksityisessä Facebook-ryhmässä oltiin puhuttu seksistisiä juttuja, heitetty rasistisia vitsejä ja höpisty panemisesta. Mikä on väärin. Koska seksistiset ajatukset pitää haudata syvälle sisäänsä ja hävetä, ja rasismista saa puhua vain vakavasti.

Miksi muka Cheek, Elastinen, Arman Alizad ja muut herrakerholaiset eivät saisi höpistä tyhmiä keskenään? Mitä se meille kuuluu?

Vielä vakavampi esimerkki on Yhdysvalloissa noussut moraaliraivo tutkijoita ja tieteentekijöitä kohtaan. Varsinkin konservatiiviset puhujat ovat viime aikoina joutuneet raivon kohteeksi mielipiteidensä takia. Monia on leimattu fasisteiksi. Akateeminen vapaus on vaarassa.

Totuussoturit toimivat mielestään oikealla asialla, mutta homma on lähtenyt lapasesta. Mistä ilmiö johtuu?

Väärämielisten lynkkaamista helpottaa, että ihmiset ovat alkaneet esiintyä internetissä oikeilla nimillään. Kun raivon kohde on oikea ihminen, hyökkäyksistä tulee tehokkaita ja pahimmillaan tuhoisia.

Omalla nimellä esiintyminen tekee meidät pelokkaiksi. On luonnollista väistää vaaraa. Ei kukaan halua menettää mainettaan tai tuhota työuraansa nettivihan vuoksi.

Eikö internetin pitänyt lisätä sananvapautta? 90-luvun netti oli vielä raikkaan anarkistinen ja sarkastinen. Ihmiset tykittelivät hulluja läppiä IRC-kanaville, chattihuoneisiin ja keskustelupalstoille. Jos trollaaminen lähti lapasesta, pystyi vaihtamaan nickiään ja aloittamaan alusta uudella identiteetillä jotain oleellista oppineena.

Totisena someaikana vanha underground-verkko vaikuttaa paratiisilta. Kaipaan vapauden huumaa ja asennetta, jossa moraalin vartijoita pidettiin juntteina. Ikävöin seikkailuja, joilla ei koskaan tiennyt, mitä hullua tulee vastaan. Kaipaan jopa goatsea, tubgirliä ja muita shokkisivuja.

Ajatuksen vapaus on vaarassa, sillä kukaan ei ole pahempi moraalipoliisi kuin eri mieltä oleva ihminen. Mitä jos emme olleetkaan valmiita sosiaalisen median aikakauteen? Jos olimme liian tyhmiä ja sivistymättömiä?

Mitä tehdä? Voimme joko jatkaa hyperaktiivisina feikkeinä somessa ja keskittyä samanmielisten paijaamiseen tai palauttaa verkkoon vapauden. Nimimerkeillä.

Kolumni julkaistu Mikrobitin kesäkuun numerossa. Kirjoittaja on sarjayrittäjä ja Hupparihörhö-startupin perustaja.