Älypuhelin ei ole lapsen käsissä ongelmaton kapistus. Verkosta voi tulla vastaan sisältöä, joka järkyttää kehittyvää mieltä. Myös käyttömäärien pitäminen kohtuudessa on lapselle vaikeaa. Liika on aina liikaa, oli kyseessä sitten kännykän käytto, liikunta tai vaikka lukeminen.

Millainen sisältö on vaaratonta ja kuinka paljon ruutuaikaa on sopivasti? Rajanveto ei ole helppoa. Jokainen lapsi on yksilö. Lisäksi tilanne muuttuu lapsen kypsyessä. Keskustelu kännykänkäytön vaaroista on aina hyvästä. Tärkeintä on muistaa, että ei lähdetä juttusille tuntemattomien kanssa edes pelien chateissa, saatikka sovita tapaamisia tai kerrota omaa nimeä ja yhteystietoja.

Vanhempien olisi tärkeä olla mahdollisimman paljon läsnä lapsen puhelimen käytössä. Se ei ole aina mahdollista. Sisällön suodatukselle ja käyttöajan rajoittamiselle on siten tarvetta etenkin nuorimmille lapsille, joiden omat eväät järkevään toimintaan ovat kaikkein vähäisimmät.

Lisäksi on hyödyllistä, jos lapsen kännykän paikantaminen onnistuu. Lapsi saattaa unohtaa puhelimen leikkipaikalle tai olla saavuttamattomissa itsekin, jos sovittu kotiintuloaika unohtuu tai onnettomuus kohtaa. Kaikkein vaikeinta lienee vetää raja sille, milloin huolehtiminen muuttuu holhoamiseksi. Siksi pelkät tekniset ratkaisut eivät riitä.

Käyttöjärjestelmän avut ovat riittämättömiä lapsen puhelimen kokonaisvaltaiseen hallintaan sekä iOS:ssä että etenkin Androidissa. Kaikkein parhaiten turvaominaisuudet on upotettu osaksi Windowsia versiosta 8 lähtien ja kaiken lisäksi ne toimivat samasta paikasta sekä tietokoneella, Xboxilla että puhelimella. Turhauttavaa tässä on se, että Windows on puhelinten käyttöjärjestelmänä käytännössä kuollut.

Lue myös:

Kolmannen osapuolen ratkaisuja tarvitaan. Ohjeillamme otat lapsen puhelimen sisällönhallinnan, käyttöajan ja paikannuksen haltuun. Kaikkia sovelluksia emme luonnollisestikaan kyenneet käymään läpi, mutta näillä prinsiipeillä pärjää.

Suodatetaan pois sopimaton sisältö

Tunnollinen yhteenveto. Safe Browser -turvaselain kerää lapsen netti- ja hakuhistorian. Vielä parempi, jos ne saisi lajiteltuna näkymänä, kuten esimerkiksi Norton Family Premierissä.

Pois pahat palvelut! Verkkosivujen sisällön suodattaminen on yksi ilmeisimpiä tarpeita. Niinpä tarjontaa on paljon. IPhonessa suodatus on tehty käyttöjärjestelmätasolla: Asetukset > Yleiset > Rajoitukset > Sallittu sisältö > Verkko­sivustot.

Rajoituksia pääsee muuttamaan tai poistamaan vain pin-koodin avulla. Automaattisen aikuissuodatuksen lisäksi on määriteltävissä sallitut (whitelist) ja kielletyt (blacklist) sivut. Etenkin mustan listan olemassaolo on käytännöllistä. Applen oma suodatus ei kerää lokia lapsen käymistä saiteista.

Rajoitusten taakse voi laittaa myös yksittäisiä iOS:n järjestelmäsovelluksia. Kolmannen osapuolen appseille sekä App Storen sisällölle voi asettaa ikärajan. Sovelluksia ei siis voi hallita yksitellen. Myös sovellusten asentamisen ja poistamisen voi estää, kuten myös ostokset sovelluksissa.

Androidilla tarvitaan kolmansien osapuolten apua. Mahdollista on rajoittaa vain latauksia Play-kaupasta sovelluksen ikärajan mukaan sekä estää voimakasta kielenkäyttöä sisältävän musiikin kuuntelu (Playn Asetukset > Lapsilukko > Määritä sisältörajoituksia). Muut sisäänrakennetut apuvälineet ovat vasta tulossa Androidille.

Tällä hetkellä alle 13-vuotiaat eivät periaatteessa saisi käyttää Androidia, koska käytännössä välttämättömän Google-tilin alaikäraja on 13 vuotta. Google ei vastannut kyselyihimme siitä, mitä yhtiö suosittelee lasten Android-käytännöiksi.

Käyttösääntöjä rikotaan ahkerasti, sillä valtaosa lasten älypuhelimista on juuri Androideja. Googlen Family Link on jutun kirjoittamisen aikaan tarjolla rajoitetusti ainoastaan Yhdysvalloissa.

Sovellusten hallintaa

Käry kävi. Tieto lähti saman tien myös vanhempien sähköpostiin. Norton Family Premierin oman selaimen suodatus puuttuu peliin varsin tehokkaasti. Muistathan myös estää pääsyn turvattomiin selaimiin.

Filtteröintisovelluksia löytyy sovelluskaupasta kosolti haulla parental control filtering. Automaattinen filtteröinti tuntuu toimivan käytännössä sangen hyvin. On tärkeää, että sovelluksessa on automaattisuodatuksen lisäksi sallittujen ja kiellettyjen sivujen listat. Myös tilastointi lapsen nettihistoriasta on hyödyllinen toiminto. Tosin jos lapsen nettihistoriaa seuraa, tästä on kerrottava seurannan kohteelle jo etukäteen.

Yksi nämä ehdot täyttävä ratkaisu on Mobicipin Safe Browser Parental Controlin maksullinen täysversio. Se on testaajan lasten käytössä ja toimivaksi havaittu. Muita hyviä arvioita saaneita suodattimia ovat muun muassa Norton Family Premier ja NetNanny. Niihin on integroitu filtteröinnin lisäksi myös ajankäytön hallintaa sekä NetNannyssa myös sovellusten hallintaa. Ratkaisua valittaessa kannattaa hyödyntää ilmaisia testijaksoja.

Soppaa sotkee se, että saman ratkaisun iOS- ja Android-versioiden toiminnot voivat poiketa toisistaan paljonkin. Android on perustilassaan täysin ilman suodatus- ja hallintamahdollisuuksia, mutta sovellus saa helposti oikeudet moiseen. iOS:ssä taas sovellukset ovat niin vahvasti käyttöjärjestelmän syleilyssä, ettei suodatus käytännössä niillä onnistu. Turvattomien selainten asennuksen voi onneksi helposti estää iOS:n omilla työkaluilla. On helppoa tehdä konffaus, jossa käytössä on vain turvallinen selain, eikä sitä voi poistaa tai turvattomia lisätä.

Androidissa sovellusten hallintaan tarvitaan kolmannen osapuolen sovellus. Esimerkiksi Screen Timessa voidaan määritellä, että kaikki lapsen asentamat appsit ovat lähtökohtaisesti estettyjä, kunnes aikuinen ne erikseen sallii. Tällaisella järjestelyllä pääsee jo pitkälle. Androidiin saa myös sovelluslukkoja (app lock), joilla minkä tahansa sovelluksen poistaminen tai käyttö voidaan asettaa salasanan taakse.

Androidin lapsiturvasoftissa on vakiintunut käytäntö, että niitä ei voi poistaa ilman asennettaessa annettua salasanaa. Tämä toki edellyttää, että sovellus saa asennusvaiheessa tarvittavat oikeudet. Ohjelmat ohjeistavat tähän hyvin, eikä ainakaan itselleni tullut ongelmia asian kanssa. IPhonessa turvasoftan poistamisen voi estää käyttiksen omilla työkaluilla.

Ruutuaika kuriin!

Jos nuoreen elämään mahtuu vain kännykän käyttöä, on paikallaan rajoittaa puhelimen käyttöaikaa. Voi olla hyödyllistä myös tilastoida, minkä verran päivittäin puhelimen äärellä vierähtääkään aikaa. Käyttöjärjestelmätason valmiita ratkaisuja näihin haasteisiin ei ole.

Androidissa valinnanvaraa on kosolti. Yksi suosittu ja toimiva ratkaisu on Screen Time. Sen avulla sovellukset on suhteellisen helppo ottaa haltuun.

Screen Timen lisäksi vastaavia käyttösääntöjä löytyy muun muassa Norton Family Premierestä, F-Secure Parental Controlista, johon kotimaisten operaattoreiden tarjoamat turvapaketit perustuvat, sekä Circle Go:sta. Viimeksi mainittu on itse asiassa myös rautaratkaisu – kännykkäsovellus ajaa kännykän dataliikenteen vpn:n kautta kotireitittimen yhteyteen asennettavaan pömpeliin, joka valvoo ja suodattaa verkkoliikennettä.

Turvasoftilla sovelluksen voi määritellä kielletyksi, sallituksi tai rajoitetuksi. Rajoitettuja sovelluksia voi käyttää päivässä vain sen verran, kun kasvattaja on päättänyt. Viikonlopulle ja arkipäiville voi asettaa eri käyttömääriä. Lisäksi kaikki sovellukset voidaan hetkellisesti sulkea tai sallia. Myös yöaika, jolloin laitetta ei voi käyttää kuin korkeintaan soittamiseen, on määriteltävissä. Lapset voivat myös tyypillisesti ansaita puhelinaikaa sovellukseen määriteltävillä tehtävillä tyyliin ulkoile tunti, saat puoli tuntia käyttöaikaa. Palkitsemisjärjestelmä toimii hienosti ja löytyy muun muassa Screen Timesta ja Circle Go:sta.

IPhone-maailmassa sovellusten käytön seuranta ja hallinta onnistuu ainoastaan laitehallinnan (device management profile) avulla. Puhelimen hallinta luovutetaan sovelluksen tekijän haltuun. Tällainen ratkaisu edellyttää luottamusta ja ei ole muutenkaan aivan täydellinen.

Toimivin kokeillusta iPhone-ratkaisuista on OurPact-sovelluksen maksullinen täysversio. Sillä rajoitetut sovellukset palaavat eston jälkeen saataville aakkosjärjestyksessä. Lisäksi ratkaisun käyttöönotto vaatii keskimääräistä suurempaa vaivannäköä, sillä puhelimesta on tehtävä iTunesissa varmuuskopio ja palautettava se, ennen kuin ratkaisun voi asentaa. Liekö ongelma ollut käyttäjässä, laitteessa vai ohjeistuksessa, mutta asennus ei kokeilussamme onnistunut aivan heittämällä.

Laitehallinnalla operointi ei ilmeisesti ole aivan yksinkertainen temppu sovelluskehittäjällekään. Esimerkiksi Androidissa mainiosti toimiva Screen Time ei iPhonen puolella yritäkään hallinnoida yksittäisiä sovelluksia tai mitata niiden käyttöön kulunutta aikaa. Mahdollista on ainoastaan blokata tai sallia kaikki sovellukset kerralla.

Missä lapsi menee?

Etäseurantaa. Tyyppi sekä hänen lapsensa Kahokas ja One+ ovat näemmä kaikki kotosalla ja akutkin melko täynnä. Life360:n saa ilmoittamaan, jos perheenjäsenet poistuvat tai saapuvat määriteltyihin sijainteihin.

Puhelimen sijaintitiedon saa luotettavimmin palvelulla, joka toimii mahdollisimman lähellä puhelimen rautaa. Sellaisia ovat Applen Etsi puhelimeni (Find My iPhone) ja Samsungin Etsi matkapuhelimeni (Find my mobile) sekä Sonyn my Xperia. Ne voivat pakottaa puhelimen sijaintipalvelut käyttöön ja näyttävät laitteen sijainnin kartalla.

Palvelut on kytkettävä päälle, jotta ne toimivat. Applessa Asetukset > tilinomistajan nimi > iCloud > Etsi iPhoneni. Samsungin asetuksissa: Samsung-tili ja paikannuspalvelun käyttöönotto kännykässä ja Sonyssa Lukitusnäyttö ja suojaus > my Xperia-suojaus.

Esimerkiksi Huaweissa ja OnePlussissa samanlaista palvelua ei ole, joten niissä pitää käyttää kaikissa Androidessa toimivaa, lähes yhtä hyvää Paikanna puhelin -toimintoa (android.com/find). Se etsii Google-tiliin yhdistetyt puhelimet – kunhan toiminto on aktivoitu ja puhelimen paikannus käytössä – mutta ei osaa pakottaa paikannusta päälle.

Jos käyttäjä poistaa paikannuksen käytöstä, Paikanna puhelin näyttää vain viimeisimmän paikannetun sijainnin. Tämä koskee muitakin Android-paikannussoftia, kuten Life360-sovellusta. Siinä on mahdollista määritellä sijaintiperusteisia hälytyksiä, kun puhelin saapuu määriteltyyn sijaintiin tai poistuu sieltä. Vastaavia toimintoja on myös muun muassa Elisa Perhe -palvelussa.

Sijainnin jako onnistuu myös Googlen karttapalvelussa sekä Androidilla että iPhonella. Aktivointi tehdään kirjautumalla Googlen karttoihin (Maps) lapsen puhelimella. Valitse Google-tunnus, jolle sijainti jaetaan. Huomaa, että tämän tunnuksen on löydyttävä puhelimen (tai Google-tilin) osoitekirjasta. Lapsen sijainnin pitäisi nyt näkyä luotetun tahon Kartat-näkymässä.

Googlella on palveluna myös sijaintihistoria, jonka voi aktivoida lapsen Google-tilille. Lapsi voi tosin poistaa sijainnin jakamisen ja historian, jos osaa, joten nämä keinot eivät ole täysin varmoja. Tosin silloin kun lapsi osaa pyristellä eroon vanhemman valvovasta digisilmästä, on hän myös kypsempi kohtaamaan maailman niitä puolia, joilta kasvattaja tahtoo häntä suojella.

Tunne oma lapsesi

Digitaalisen valvonnan mikään muoto ei ole murtumaton. Suojaussoftat ovat ihmisen tekemiä. Ei ole siis poissuljettua, että ne sekoilevat. Lapsi voi myös poistaa estot puhelimestaan vaikkapa roplailemalla vanhempansa kännykän hallintasoftaa, kun aikuisen silmä välttää.

Mikään appi ei korvaa aikuisen läsnäoloa. Lapsen kännykänkäyttöä on paras seurata kiinnostumisen kautta. Kysy, mitä lapsi puhelimellaan tekee. Kuuntele vastaus ja katso, mitä ruudulla näkyy.

Toimittajalta: Pitääkö olla huolissaan?

Ekaluokkalainen meni meilläkin kouluun, joten piti hommata kännykkä. Vai olisiko pitänyt? Olisiko lapsi osannut kouluun ja sieltä kotiin ilmankin? Itsekin osasin aikanaan.

Kysyin omilta vanhemmiltani, miten he selvisivät minun paikannushuolistani 30 vuotta sitten. Alkuun otettiin vähän lomaa, sitten soitettiin lankapuhelimella töistä kotiin aamulla ja iltapäivällä.

Latasin ekaluokkalaiseni puhelimeen Life360:n ja Screen Timen jo kesällä. Life360:n paikannus luo kaipaamaani mielenrauhaa, kun notifikaatio ilmoittaa, milloin kullanmuru saapuu koulusta kotiin. Tosin bugeja on havaittu, ja ehdin jo huolestua, miksi poika muka lähti koulusta männäaamuna kello 9.15.

Screen Time sai minut pohtimaan, haluanko kasvattaa lapseni tekemään hyviä tekoja kännykkäaikapalkitsemisen vuoksi. Poistin jo puoleksi vuodeksi ostamani sovelluksen.

Juttu julkaistu alun perin Mikrobitin elokuun numerossa. Bitti on saatavilla sekä paperilehtenä että digiversiona.