– Hyvästi äiti, minä sanon.

– Hyvästi minä, sanoo äiti, ja silittää hellästi arkussa makaavan ruumiinsa hiuksia.

– Kun yksi elämä on takana, alkaa toinen, äiti toteaa vakavaluonteiseen tapaansa.

Otan äitiä kädestä kiinni ja lähdemme vaiteliaina kävelemään hautaholvista ulos. Siellä on kylmä.

– Haluatko kaakaota? kysyy äiti minulta.

Hän tietää, että mikään muu maailmassa ei lohduta minua niin paljon kuin kuppi kuumaa suklaajuomaa.

Nyökkään.

– Mennään vakiopaikkaamme, äiti ehdottaa. Juodaan mukilliset minun muistolleni. Tai vanhan kehoni muistolle.

Hyvästi äidin vanha keho, ajattelen, ja samalla jään kaipaamaan sitä pehmeyttä ja lämpöä, minkä vain ihmisen iho voi tarjota. Robotin tekoiho ja keinolämpimyys eivät sitä ikinä korvaa.

Voisiko ihminen elää ikuisesti? Ihmisten keskimääräinen elinikä on kasvanut vuosien 1900–2014 välillä 31 vuodesta 71,5 vuoteen. Joidenkin tutkijoiden mukaan noin 115 vuoden ikä on vielä ihmiselle fyysisesti mahdollinen. Todistetusti vanhimmaksi elänyt ihminen Jeanne Calment oli kuollessaan yli 122-vuotias.

Ikääntyminen tuo mukanaan liudan ongelmia, sillä kehoamme ei suinkaan ole luotu kestämään ikuisesti. Onneksi sen voi kuitenkin aina korvata koneella. Kun keho prakaa, ihmisen mieli ja tietoisuus voitaneen tulevaisuudessa säilyttää vaikka robotissa tai virtuaaliavattaressa.

Yksi tähän tähtäävä hanke maailmalla on ökyrikkaan venäläisen Dmitry Itskovin perustama 2045 Iniative, jonka tarkoituksena on pidentää ihmisen elinikää ja lopulta tehdä hänestä kuolematon.

Hankkeessa kehitetään virtuaaliavatarta, johon ihmisen tietoisuus ladattaisiin hänen eläessään. Ihmisaivojen simulointi ei ole tehtävänä helpoimmasta päästä, joten tavoite on asetettu vuoteen 2045.

Vuonna 2013 mainostoimisto Lean Mean Fighting Machine lanseerasi _LivesOn-projektin, jonka ajatuksena oli analysoida käyttäjien tviittejä ja jatkaa niiden perusteella tviittaamista henkilön kuoleman jälkeen. Projektin slogan oli osuvasti: When your heart stops beating, you’ll keep tweeting. Projekti kuopattiin aika nopeasti, ja tuskin sen tarkoituskaan oli muuta kuin herättää radikaalilla ajattelullaan huomiota.

Ajatuksena mainostoimiston projekti on kuitenkin kutkuttava. Joka päivä kuolee melkein 10 000 Facebookin käyttäjää. Jälkeen jää liuta kuvia, tykkäyksiä ja postauksia – siis vainajan ajattelun tuotosta. Jo tämän materiaa­lin analysoinnin perusteella lienee suhteellisen helppoa jatkaa kuolleen elämää postailun muodossa.

Elossa olevien asenteista voi silti tulla ongelma. Me kun olemme tottuneet siihen, että ihminen on aikalailla hiljaa kuolemansa jälkeen.

Kirjoittaja on teknofuturisti ja tietokirjailija. Juttu julkaistu syyskuun Mikrobitissä. Bitti on saatavilla sekä paperilehtenä että digiversiona.