Vuonna 1984 Atarin bileet olivat ohi. Pelijätti oli muutamassa vuodessa nostanut videopelit nollasta maailmanluokan ilmiöksi. Äkkiä yleisön kiinnostus lopahti. Vaikutti siltä, että pelikonsolit olivat samanlainen ohimenevä villitys kuin hulavanne tai Rubikin kuutio. Entinen hittitehdas teki miljoona dollaria tappiota joka päivä.

Samaan aikaan rautavalmistaja Commodorella käytiin katkeraa kiistaa siitä, kuka firmaa johtaa.

Toimitusjohtaja Jack Tramiel piti vallan kahvasta kiinni niin tiukasti, että yhtiö käytännössä pysähtyi, jos hän lähti lomalle. Commodoren johtoportaassa kävi jatkuva kierto, koska kukaan ei tullut toimeen Tramielin kanssa.

Tramiel oli onnistunut muuttamaan Commodoren taskulaskinpajasta tietokonevalmistajaksi ja samalla yli kymmenkertaistamaan voitot. Yhtiön hallituksen puhuttelun jälkeen hän kuitenkin läksi ovet paukkuen.

Ei tiedetä tarkalleen, mitä kokouksessa sanottiin. Tramielin poika on myöhemmin kertonut, että hallituksen puheenjohtaja Irving Gould savusti Tramielin ulos.

Muste oli tuskin ehtinyt kuivua eropapereissa, kun Tramiel perusti omaa nimeään kantavan uuden yrityksen, Tramel Technologyn (ilman i-kirjainta). Hän halusi näyttää Commodorelle, kuka on pomo. Tramielin haaveena oli oma tietokone, joka päihittäisi entisen työnantajan laitteet mennen tullen.

Tramielilla ei ollut loputtomiin aikaa saatikka rahaa. Hän nappasi talliinsa Atarin parhaan palan eli kuluttajatuotteet ja vaihtoi firmansa nimen Atari Corporationiksi. Atari oli taloudellisesti haudan partaalla, mutta sillä oli valmiit tehtaat ja jakeluketju. Tramiel maksoi kaupasta oman yhtiönsä osakkeilla, mikä oli periaatteessa ilmaista.

Uusi Atari säilytti vanhan nimen ja logon, mutta osaajat eivät tulleet kaupassa mukana. Tramiel sai palkattua satakunta Atarin vanhaa työntekijää. Kauppaan kuului sen sijaan tukuittain Atarin myymättömiä koneita. Niiden myynti piti uuden firman pinnalla niin kauan, kunnes bisnekset saatiin kunnolla käyntiin.

Tramielin suunnitelmiin kuului tietokone nimeltä Lorraine. Atari rahoitti koneen kehittämistä, mutta varsinaisen insinöörityön teki pieni ja tuntematon yhtiö nimeltä Amiga. Sopimuksen mukaan Atarin piti saada vuodeksi Lorrainen myyntioikeudet.

Commodore osti yllättäen Amigan itselleen, ja palautti Tramielille Atarin maksamat rahat. Tämä mitätöi Commodoren mukaan aikaisemman sopimuksen. Tuohtunut Tramiel haastoi Commodoren oikeuteen. Oikeusjuttu pysäytti Lorrainen kehityksen kuukausiksi, mikä antoi Atarille aikaa kehittää omaa kilpailijaa.

Atarilla nuijittiin alle vuodessa kokoon yhtiön ensimmäinen 16-bittinen tietokone, Atari ST. Siinä oli hienouksia kuten värillinen käyttöliittymä, midi-portti musiikin tuottamista varten ja tehokas Motorola 68000 -suoritin. Mikä tärkeintä, Tramiel oli tyypilliseen tapaansa leikannut hinnan minimiin.

Commodore ja Atari sopivat kiistansa oikeuden ulkopuolella; sopimuksen yksityiskohtia ei tunneta. Atari ST ehti markkinoille pari kuukautta ennen Lorrainea, joka julkaistiin nimellä Commodore Amiga. Tramiel esitteli maireasti lehdistölle, kuinka ST teki sen mitä Amigakin, mutta huomattavasti halvemmalla.

Lehdistö otti Atari ST:n vastaan epäröiden. Tramielin nimi oli alalla paha enne, joka tiesi huonoa laatua ja töykeää asiakaspalvelua. Yksikään suuri myymäläketju ei alkuun suostunut myymään ST:tä. Electronic Arts kertoi kehittävänsä pelejä vain Amigalle; Microsoftille ei kelvannut Atari eikä Amigakaan.

Atarin kassa alkoi olla tyhjä, ja työntekijät pelkäsivät uusintanäytöstä suuresta romahduksesta. Atari ST oli kuitenkin yllätysmenestys, joka käänsi kassavirran takaisin plussan puolelle. Asiassa auttoi Atarin oma pelikirjasto: yhtiö lämmitti klassikot uudelleen. ST sai seuraavina vuosina myös uusia pelejä, kuten legendoiksi nousseet Dungeon Master ja Another World.

Sähkösyöppö. Kannettava STacy oli suunniteltu toimimaan tavallisilla paristoilla, mutta tarvitsi käytännössä virtajohdon. Kuva: Perfect Circuit Audio

Pelikäytön lisäksi Atari ST:stä tuli aloittelijan graafinen työasema, joka nakersi Apple Macintoshin asemaa julkaisualalla. Muusikot puolestaan arvostivat midi-porttia, jolla ST:n sai kytkettyä syntetisaattoriin ja koskettimiin. Sähköisen musiikin pioneerit kuten Jean Michel Jarre ja Tangerine Dream käyttivät Ataria konserteissaan.

Sekä Commodore että Atari olivat huipulla vuonna 1989. Kummankin fanit jaksoivat naljailla sillä, kenen suosikki on parempi. Kiista osoittautui kuitenkin turhaksi: Windows-tietokoneet valtasivat kotitaloudet, ja veivät markkinat yhden valmistajan järjestelmiltä.

Atari lakkautti ST-tuoteperheen vuonna 1993. Yhtiö ehti julkaista muutamia melko merkityksettömiä pc-koneita, mutta päätti sitten palata juurilleen pelikonsolivalmistajana. Jaguar-konsolin piti olla Atarille toinen uusi alku, mutta siitä tulikin yhtiön viimeinen tuote.

Jaguarissa oli kaikki hieman poskellaan. Ohjain oli kömpelö, ja kolmeen eri suorittimeen perustuva arkkitehtuuri oli tarpeettoman monimutkainen. Atari ei saanut houkuteltua mukaan merkittäviä kehittäjiä, eikä myöskään tuottanut itse uusia pelihittejä. Markkinointi keskittyi viilaamaan pilkkua siitä, oliko sekalaisista osista koostuva laite 32- vai 64-bittinen.

Atari päätyi outoon tilanteeseen: sillä oli miljoonia rahaa, mutta ei myyviä tuotteita. Tramiel laittoi rukkaset naulaan. Yhtiön irtaimisto myytiin selvitysmiehille, ja oikeudet menivät levyasemavalmistajalle nimeltä JTS. Atarin pelikirjaston omistaa nykyään lelujätti Hasbro, joka lypsää sillä nostalgiarahaa 80-luvun lapsilta.

Kotimikrojen hintakuningas

Jack Tramiel. Kuva: Michael Tomczyk

Jack Tramiel oli syntyjään puolalainen Idek Trzmiel. Hän joutui lapsena natsien keskitysleirille, mutta selvisi sodan loppuun saakka. Sodan jälkeen hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa hän perusti Commodore-kirjoituskoneyhtiön.

Tramiel tunnettiin kahdesta asiasta: hän venytti penniä niin pitkälle kuin mahdollista, ja kieroili kilpailijoiden kanssa minkä ehti.

LucasArts-pelitalon johtaja Steve Arnold vertasi Tramielia Tähtien sodan rosvoparoni Jabba the Huttiin. Atarin sisällä suositumpi vertaus oli Darth Vader.

Atarilla oli vahvat suhteet Itä-Eurooppaan, jossa Tramiel vietti lapsuutensa.

Yhtiö myi 1980-luvun lopulla 8-bittisiä koneita muun muassa Puolaan ja Tšekkoslovakiaan. Tekniikka oli vanhahtavaa, mutta tarpeeksi edullista entisiin kommunistisiin maihin.

Vanhoilla päivillään Tramiel osallistui Yhdysvaltojen holokaustimuseon perustamiseen. Hän kuoli sydämen vajaatoimintaan vuonna 2012.

Juttu julkaistu aiemmin Mikrobitin heinäkuun numerossa. Bitti on saatavilla sekä paperilehtenä että digiversiona.