Trine-trilogiasta tuttu suomalainen Frozenbyte taitaa taianomaisen maailmanrakennuksen. Studion uusi toimintapeli Nine Parchments on kaunis ja maisemiltaan mielikuvituksekas, mutta tarinankerronnaltaan kevyt. Se ei suotta hukkaa tavuja tekstiseinien parissa.

Esitellään velhokokelas, räjäytellään loitsukääröt pitkin mualimaa ja avot, seikkailu läpi viidakko-, jää ja muinaisrauniokenttien läpi voi alkaa. Yksinkin saa tallustaa, mutta operaatio on useammastakin syystä suunniteltu selkeästi moninpeliksi.

Ensi kertaa pelatessa velho- ja varustevalikoima on hyvin köykäinen. Matkan varrella mukaan tarttuu niin uutta loitsua, taikasauvaa kuin hattuakin, joista jälkimmäiset on tosin varattu puhtaasti kosmeettisiin tarkoituksiin.

Jokainen ykköstason maaginrääpäle saa käyttöönsä vain kolme eri loitsua eri elementeistä eli magian koulukunnista. Aloituspaketista löytyy parannusrinkulaa, jääsädettä ja tulipalloa – eli vastaavien pelien peruskauraa.

Pidemmälle edetessä valikoima monipuolistuu hieman, ja pelkän sinne päin tähtäämisen sijaan omaa sijaintia, taisteluiden aloitustapaa sun muuta pitää hieman jo miettiä. Näin siis ainakin jos pelaa yksin, sillä moninpeli on silkkaa kaaosta – hyvällä tavalla.

Itsekseen pelatessa Nine Parchmentsin huonommat puolet ilmenevät nopeasti, vaikka pelin kampanja ei erityisen pitkä olekaan. Pari ensimmäistä tuntia menee mukavasti kauniita maisemia ja loitsuefektejä ihastellessa sekä eri vihollisten heikkouksiin tutustuessa.

Alun fiilistely muuttuu pidemmälle edetessä pieneksi puutumiseksi, vaikka loitsuvalikoima karttuu ja oman hahmon voima kasvaa. Oikeasti toisistaan poikkeavia vihollistyyppejä ei ole erityisen montaa ja harva niistä vaatii peruspaukuttelusta poikkeavaa taktiikkaa. Kunhan tulelle immuuneja ei yritä kaataa tulipallolla, homma toimii.

Onneksi mukana on myös murtamattomia kilpiä käytteleviä otuksia sun muuta jengiä, jotka pakottavat pelaajan pois rutiinista. Pelin muutamat pomot ovat sen ehdottomasti parasta sisältöä, sillä kohtalaisen vaikeustasonsa myötä ne vaativat arsenaalin tehokasta ja kokonaisvaltaista käyttöä.

Kaikki on parempaa kavereiden kanssa, eikä Nine Parchments tee tässä poikkeusta. Suorituskeskeinen ja hieman innoton poukkoilu putkimaisesta kentästä toiseen saa sitä enemmän maustetta, mitä enemmän kavereita onnistuu raahaamaan optimitapauksessa samalle sohvalle.

Kaaosmagia on tässä tapauksessa parasta magiaa, sillä säteiden ristiin ampuminen, kollegan jäädyttäminen sun muut sohellukset nostavat pelin välittömästi toiseen potenssiin. Kaksinpeliä voi vielä suorittaa, mutta kolmella tai neljällä tällainen kuiva ammattimaisuus unohtuu lähes väkisin.

Todella outona ja suorastaan tyhmänä asiana peli tukee tasan yhtä tallennuspaikkaa per profiili, joten yksin- ja moninpelejä ei voi suorittaa rinnakkain. Hahmojen kokemuspisteet, varusteet ja loitsut kyllä tallentuvat pysyvästi, mutta yksin aloitettu kampanja on parempi pelata kokonaan läpi, jos ei halua edistyksensä nollautuvan kavereiden tulossa kylään. Frozenbyte on luvannut korjata tämän epäkohdan, mutta parannusta asiaan on luvassa ainakin Switchillä vasta tammikuussa.

Aavistuksen vaisu mutta ammattitaidolla kasaan pistetty Nine Parchments on värikäs, kaunis ja magiantäyttämä seikkailu. Yksinpelinä sen pelailee kyllä ihan mielikseen läpi, mutta se on selkeästi tehty mielellään samojen seinien sisällä kavereiden kanssa läpi pelattavaksi.

Testattu Switch-versio toimii hyvin ja näyttää upealta niin televisiossa kuin laitteen omalla näytölläkin, joskin tarkka tähtäily kahden tatin kanssa toimii parhaiten Pro Controllerilla.

– Matti Isotalo

 

Plussat:

  • Todella nätti
  • Yhteistyöpelinä hilpeä

Miinukset:

  • Yksinpelinä ankea
  • Tallennusongelmat