Team Bondin kehittämä ja Rockstarin vuonna 2011 julkaisema etsiväpeli L.A. Noire on uudelleenjulkaistu päivitettynä versiona nykykonsoleille. Kasvojen kohotuksen saanut peli sisältää tarinalliset lisäosat sekä kuvausmoodin.

Los Angeles vuonna 1947 elää sekä elokuvateollisuuden että järjestäytyneen rikollisuuden kulta-aikaa. Se on film noir -henkinen hiekkalaatikkoseikkailu kolmannessa persoonassa, jonka pelimekaniikat on rajattu rikospaikalle ajeluun, satunnaisiin jäykähköihin ampumakohtauksiin sekä vanhan ajan seikkailupelimäiseen tapahtumapaikkojen rentoon koluamiseen.

Peli etenee johtolankoja nuuskien sekä todistajia että epäiltyjä haastatellen, ja etenkin jälkimmäisellä on suuri merkitys juonen avautumisen suhteen.

Silminnäkijöiden sekä todistajien kuulustelu onkin L.A. Noiren muista peleistä erottava pelimekaniikka. Inhimillisiä reaktioita hienosti mallintava, ihka oikeasta videotallennuksesta kasaan kursittu kasvoanimaatiotekniikka on ainutlaatuinen koko pelialalla.

Alkuperäisen pelin kunnianhimoinen, mutta käytännössä ärsyttävän ennalta-arvaamaton kuulustelusysteemi on vaihdettu selkeämpään ”good cop, bad cop, accuse” -kolminaisuuteen. Kuulustelemalla ”oikein” pelaaja voi saavuttaa paremmat arvosanat tapauksista sekä saada ne nopeammin käsiteltyä.

Käytännössä oikean reaktion saaminen todistajilta jää kuitenkin edelleen epäselvien muistiinpanojen, Colen omien harhaanjohtavasti nimettyjen toimintatapojen sekä yksityiskohtaisista animaatioista huolimatta vaikeasti tulkittavien todistajien takia usein täysin sattumanvaraiseksi. Vaihtoehdoksi jää jatkaa huonommalla arvosanalla juttua tai aloittaa tapaus alusta.

Epäjohdonmukaisuutensa takia sinänsä mielenkiintoinen kuulustelumekaniikka synnyttääkin tapaus tapaukselta enemmän harmaita hiuksia.

 

Musiikkia ja merkitseviä sävelkulkuja käytetään pelin rikospaikkatutkinnassa mielenkiintoisesti osoittamaan pelaajalle ympäristöstä tutkimisen arvoisia esineitä. Kun tärkeimmät todisteet on löydetty, taustamusiikki hälvenee ja Colen pari alkaa kehottaa jatkamaan matkaa.

Tunnelmaan sopivasta musiikista huolimatta pelin äänisuunnittelussa on kuitenkin outoja puutteita tunkkaisten dialogiäänien, katkeavien taustahälyjen sekä irtonaisten ääniefektien muodossa.

PS4 -versio antaa pelaajan käyttää konsolin ohjaimen kosketuspainiketta pyörittelemään esineitä ja todisteita sekä kääntämään Colen mukana kulkevan muistilehtiön sivuja. Pelillisesti tärkeään lehtiöön tallentuu kaikki pelaajan löytämät todisteet, joita esitetään tarvittaessa silminnäkijöiden kuulusteluiden yhteydessä.

LA Noire näyttää Switchillä vallan mainiolta.

Vaikka peli on päivitetty nykykonsoleille, valitettavasti uusioversion ulkonäkö ei aina erotu edukseen, sillä kosmeettiset virheet näkyvät entistä enemmän tarkemman resoluution ansiosta. Vartaloanimaatiot ovat tönkköjä, ja peli näyttää paikoin siltä, kuin se olisi jatkuvassa latausvaiheessa. Muuten grafiikat näyttävät lähes samalta kuin kuusi vuotta sitten.

Alkuperäisiä esirenderöityjä välivideoita ei ole päivitetty ja resoluutioero pelimoottorin kanssa on silminnähtävä. Välivideot sen sijaan ovat mukavan terävää katseltavaa ja pelin vahva film noir -tyyli miellyttää silmää.

L.A. Noiressa on kuitenkin vahva dekkari-tunnelma aikakauteen sopivine hämyisine jazz-soundtrackeineen, mielenkiintoisine rikosmysteereineen sekä genreen hienosti istuvine dialogeineen. Jos paikoin vanhahtavasta ulkoasusta sekä karkeista pelimekaanikoista pääsee yli, pelin tarina on kokemisen arvoinen, etenkin film noirin ystäville.

– Jepe