Operaattorit myyvät koteihin laajakaistaliittymiä, joiden nopeuden pitäisi olla jopa satoja megabittejä sekunnissa. Todelliset nopeudet eivät välttämättä yllä lähellekään sitä.

Liittymän odotettua heikommalle toiminnalle voi olla monenlaisia syitä. Onneksi osan niistä voi korjata itse.

Nopeimmat yhteydet saavutetaan valokuituliittymillä silloin, kun asuintalossa on nykyaikainen datakaapelointi. Tämä koskee lähinnä uusimpia taloja ja sellaisia, joissa kaapelointi on uusittu remontissa.

Nopeimmat kaapelimodeemi- ja valokuituliittymät lupaavat nopeudeksi satoja megabittejä tai jopa gigabitin sekunnissa. Lisäksi kaupungeissa ympäri Suomea päästään melko hyviin, jopa 30–100 megabitin tiedonsiirtonopeuksiin uusilla vdsl2-tekniikan laajakaistaliittymillä. Niiden saatavuusalue on kuitenkin usein pieni, koska operaattorin pisteen (keskittimen) on oltava enintään kilometrin päässä kotitalosta. 100 megabitin nopeus onnistuu enintään noin 300 metrin päähän.

Matkapuhelinverkon kautta muodostetuista yhteyksistäkään ei välttämättä saa täyttä nopeutta irti, jos kotiverkko ei ole kunnossa.

Teoriassa uusimmat 4g-matkapuhelinverkot tukevat satoja megabittien sekuntinopeuksia. Sellaiseen ei kuitenkaan päästä kuin optimaalisissa olosuhteissa uusimmilla laitteilla silloin, kun saman tukiaseman solussa ei ole juuri muita käyttäjiä. Käytännössä tämän hetken nopeimmat 4g-verkot tarjoavat parhaimmillaan noin sadan megabitin sekuntinopeuksia. Siihenkään eivät kotiverkkojen vanhat laitteet pysty.

Huippunopean liittymän hankkineen kannattaakin ehdottomasti tarkistaa, että kodin kaikki laitteistot ja kaapelit on säädetty tarkasti oikein, ettei oma kotiverkko nouse netin pullonkaulaksi.

Mikä tökkii? Syy netin hidasteluun voi olla monessa paikassa. Keltaisella merkityt kohdat ovat potentiaalisia pullonkauloja. Niitä on esitelty tarkemmin seuraavalle aukeamalla.

Kotiverkon hitauden huomaa erityisesti videotoistossa, joka pätkii herkästi. Tyypillinen tilanne on, että kotiin on tilattu täyden nopeuden, enintään 24 megabitin adsl2-liittymä. Sen pitäisi hyvin riittää vaikkapa Netflixin parhaimmalle laadulle eli 4k-erottelukyvyn videolle, mutta jostain syystä toisto pätkii.

Sen lisäksi, että laajakaistan teoreettinen nopeus harvoin toteutuu, yleinen ongelma on kaista ulospäin eli kotiverkosta internetin suuntaan.

Jos laajakaistan uloslähtevä kaistanleveys on vain tyypillinen megabitti sekunnissa, se tukkeutuu herkästi. Silloin alkaa tökkiä myös videoiden katselu, koska tietoliikenne toiseen suuntaan eli paluukaista on tarpeen kaikessa tietoliikenteessä. Teknisesti kyse on siitä, että niin sanotut synkronointi- ja viestipaketit eivät kulje kumpaankaan suuntaan.

Ratkaisuehdotus on rajoittaa käytettyjen sovellusten ulospäin suuntautuvaa kaistaa tai vaihtaa liittymään, jossa ulospäin suuntautuvaa kaistaa on enemmän.

Verkkoviiveen voi tarkistaa esimerkiksi Speedtest.net-palvelussa. Jos viive (latency) on testin mukaan yli 100 millisekuntia (ms), voi yhteydessä olla vikaa. Hyvälaatuinen kiinteä tai langaton yhteys on viiveeltään korkeintaan muutamia kymmeniä millisekunteja. Vielä helpompi testi on Netflixin oma fast.com, joka on optimoitu kuvaamaan videoiden suoratoiston nopeutta.

Jos nettiliittymän nopeus on kymmenen megabitin luokkaa, ei kotiverkko yleensä muodostu pullonkaulaksi – ellei verkossa ole viallisia kaapeleita tai laitteita.