Japanilainen Team Ninja muistetaan parhaiten ehkä Dead or Alive -peleistä ja niiden mieltymyksestä isoihin rintoihin. Pari vuotta sitten Ninjat kuitenkin poikkesivat ruodusta ja loihtivat arcademaisen jatko-osan suosittuun ja omaperäiseen Dissidia Final Fantasy -mätkintäpelisarjaan. Alun perin vain Japanissa julkaistu pläjäys tuodaan viimein myös länsimaihin.

Dissidia Final Fantasy NT:n ulottuvuuksia yhdistävä tarina vetää yli 20 kappaletta pelisarjan eri osien hahmoja samaan maailmaan. Kaksi jumalaa, Materia ja Spiritus, käyvät ikiaikaista taistoa ja tarvitsevat lisää energiaa hämäräperäisiin tarkoituksiinsa. Kyseistä voimavaraa näyttää syntyvän ainoastaan sankareidemme ottaessa mittaa toisistaan, joten ei kun mäiskimään.

DFF NT laittaa saman tien isompaa vaihdetta silmään laittamalla taisteluissaan kuusi pelihahmoa samanaikaisesti kentälle. Kolmen hengen joukkueissa tappeleminen on kiehtovaa vaihtelua perinteisen yksi vastaan yksi -rystyspalaverien perinteeseen. Omalaatuisen bravery-taistelusysteemin lisäksi se tuo pöytään myös roolipelimäisen hahmonkehityksen.

3v3-taistelu voi vaikuttaa ensi alkuun täysin käsittämättömältä hallita, eikä ruudulla olevista lukuisista mittareista tahi numeroarvoista ota selkoa. Pelaaja ohjaa aina vain yhtä hahmoa ja ne kaksi muuta ovat joko tekoälyn tai verkon yli pelaavien taistelutovereiden hallinnassa.

Kunhan alkujärkytyksestä selviää ja käy tutoriaalit huolellisesti läpi, alkaa pelin taistelun rytmi hahmottua. Opetusmateriaali on kattavaa, mutta eri toimintojen opetus ja toteutus on puuduttavasti valikkojen takana ilman automaattisesti eteenpäin rullaavaa harjoittelutilaa. Final Fantasyille tunnusomaiset moogle-hahmot antavat käteviä vihjeitä ja ohjeita, joita vasta-alkavan pelaajan kannattaa kuunnella.

Pelihahmot jakautuvat neljään hahmoluokkaan: lähitaistelija Vanguard, kevyt ja nopea Assassin, kaukaa räiskivä Marksman sekä erikoisluokka Specialist. Omien erityistaitojensa lisäksi taistelijat voivat väistää, torjua, hyppiä sekä syöksyä niin ilmojen halki kuin seiniäkin pitkin. Kaikki liikkeet kuluttavat kestävyyttä, joka palautuu nopeasti hahmon malttaessa olla hetken paikallaan.

Perustemppujen lisäksi pelaajilla on käytössään myös bravery-hyökkäys, joka vie vastustajan braverya ja lisää sen pelaajan omaan mittariin. Bravery on tärkeää pitää korkealla, sillä se määrittää suoraan miten voimakkaita iskuja hahmo tekee. Bravery on samalla myös taistelijan tahdonvoima, ja kun bravery valahtaa liian alas, murtuu mättäjän tahto. Tässä break-tilassa ottelija ei voi hyökätä takaisin, mutta häntä voi kyllä piestä kuin vierasta sikaa. Toisin sanoen, siinä missä pelkkä suora mättäminen tekee toki vahinkoa, bravery tuo nujakointiin tärkeää lisäulottuvuutta.

Kun hahmot ottavat pahasti turpiinsa, muuttuvat he hetkeksi näkymättömäksi. Tällä vältytään siltä, että yhtä hahmoa kuritetaan loputtomiin, ja pelaajat vaihtavatkin jatkuvasti vastustajaa. Tämä pitää taistelun aina nopeatempoisena.

Vastustajan voi lukita tähtäämisen helpottamiseksi, mutta vastustajasta toiseen vaihtaminen on ehkäpä pelin ongelmallisin osa-alue. Kuvaruudulla tapahtuu niin paljon joka hetki, joten nopea siirros toiseen vastustajaan pudottaa usein hetkeksi kärryiltä. Myös lähimpään viholliseen lukittautuminen ei tunnu aina toimivan.

Arvaamaton lukitusmekanismi on entistä ongelmallisempaa elintärkeiden summon-olentojen loihtimiseen tarvittavien kristallien tuhoamisessa, niihin lukittautuminen kun näyttää toimivan vasta viidennellä yrittämällä. Pelaajalle onkin helpompaa jättää kikkailu sikseen kristallien suhteen ja asettua niin, että vastustajiin kohdistetut hyökkäykset osuvat samalla kristalleihin.

Kristalleja tuhoamalla joukkue kerää pisteitä summon-mittariinsa, jonka täyttyessä hahmo voi yrittää kutsua voimallisen olennon näyttämään vastustajille kuka oikein on kuka. Kutsuntarituaali tehdään pitämällä ohjaimen kosketusnäyttöä pohjassa, joten kutsujaa voi tietysti herkullisesti myös estää suorittamasta temppuaan loppuun. Jos kutsunta onnistuu, otukset paitsi toimivat aktiivisina taistelijoina, myös antavat passiivisia bonuksia omalle joukkueelle.

Taistelun voittoehto on erikoisesti määritelty. Ottelun nimittäin voittaa se joukkue, joka ensimmäisenä kellistää kolme vastustajaansa. Tämä ei tarkoita, että kaikki vastustajat pitäisi listiä. Kuolleet hahmot nimittäin palaavat takaisin matsiin, joten tiimi voi keskittyä vaikka yhden ja saman hahmon kurittamiseen. Mekaniikalla on sekin hieno puoli, että pataansa saanut pelaaja ei joudu tapittamaan sivusta ottelun kulkua, vaan hän on aktiivinen osallistuja koko kärhämän ajan.

Hävitystäkin ottelusta on iloa. Kaikista kamppailuista saa kokemuspisteitä, ja uuden tason napsahtaessa saavat pelihahmot käyttöönsä uusia, yksilöllisiä hyökkäyksiä. Kokemuksen lisäksi kilisee kirstuun rahaa, jota voi käyttää eri asujen ja aseiden avaamiseen. Taisteluista voi saada myös aarteita, kuten uusia hahmokuvakkeita. Myös pelaajalla on oma kokemustasonsa, joka avaa paitsi kaikille hahmoille sopivia hyökkäysvaihtoehtoja, myös uusia summon-olentoja.

Pelityyppejä on muutama. Gauntlet-tilassa pelataan kuusi peräkkäistä taistelua, tavoitteena kerätä mahdollisimman hyvät pisteet. Core-ottelut taas ovat eräänlaista lipunvalloituspeliä, joissa on tarkoituksena tuhota vastustajan kristalli ja suojella oman joukkueen säihkyä. Sparring-tilassa voi itse asettaa kaikki taistelun ehdot.

Verkossa voi tietysti pelata kavereiden kanssa samassa joukkueessa tai heitä vastaan. Muualta maailmasta tulevia pelaajia liittyy automaattisesti mukaan. Oma joukkue kannattaa kasata eri hahmoluokista monipuolisuuden takaamiseksi.

Verkkopeli toimi testattaessa ilman suurempia odotteluita.

Siinä missä Dissidia Final Fantasy NT on itsessäänkin hyvä peli, FF-sarjan fanit saavat siitä selvästi enemmän irti, ja nostalgiannälkää hivellään mainiosti.

Team Ninja on poiminut mukavan laajat kentät pelisarjan monista osista. Vaikka ympäristöt kuten monet pelihahmotkin on suurilta osin toteutettu tyydyttävästi esikuviensa mukaan, tietynlainen vihoviimeinen loppusilaus tuntuu puuttuvan. Miljööt ovat hieman karuja, ja hahmoilla esikuviaan suuremmat silmät sekä paikka paikoin pyöreämmät kasvot. Suut liikkuvat japanilaisen eivätkä englanninkielisen ääninäyttelyn, ja tekstitys ovat ärsyttävästi liian pienellä fontilla.

Faneille on kuitenkin mielenkiintoista kuulla esimerkiksi Zidanen, Terran ja Squallin ääninäyttelyä silläkin uhalla, etteivät ne lainkaan vastaa omia mielikuvia. Ja toisaalta, alun perin 8- tai 16-bittisten pelihahmojen näkeminen ensimmäistä kertaa hd-tasoisena on jo pelkästään ajatuksen tasolla kutkuttavaa.

FF-pelien faneja hemmotellaan myös pienillä yksityiskohdilla kuten tutulla tunnusmelodialla, klassisella käsiosoittimella sekä valikkoäänellä. Rakastettujen pelihahmojen ääniä käytetään vuorotellen kuuluttamaan pelin nimeä ja tekijöitä. Musiikit ovat arcademaisen energisiä ja turboahdettuja mashuppeja FF-hiteistä rock-, tekno- ja heavyottein.

Jos legendaaristen Final Fantasy -hahmojen mittelöinti toisiaan vastaan pelisarjasta tutuissa ympäristöissä summon-taikojen viuhuessa taustalla kuulostaa houkuttelevalta, Dissidia Final Fantasy NT saattaa olla juuri oikea peli sinulle.

Nopeatempoinen ja huippuenerginen mätkintä on kuin Super Smash Bros Final Fantasy -faneille. Huolimatta lukittautumisongelmistaan ja hieman jyrkästä oppimiskäyrästä se tarjoaa koukuttavaa, ainutlaatuista ja hauskaa ajanvietettä.

– Jepe

 

Plussaa:

  • Kokemustasojen syvällinen mekaniikka
  • Verkkopeli yksinkertaisesti toimii
  • 3v3 on siisti pelityyppi

Miinusta:

  • Lukittautuminen on kömpelöä
  • Se FF-fanien odottama graafinen kultaus puuttuu