Japanilaisen 5th Cellin sana- ja pulmapelejä yhdistelevä Scribblenauts nauttii ansaittua arvostusta omintakeisella tyylillään ja pelattavuudellaan.

Scribblenauts-pelien juttu on pulmien ratkaisu asioilla, jotka luodaan pelkästään kirjoittamalla ne. Pelkästään se ei olisi kovin ihmeellistä, mutta luoduille esineille ja hahmoille voi myös keksiä ominaisuuksia adjektiiveillä.

Kuulostaa kliseeltä sanoa, että vain luovuus on rajana, mutta Scribblenautsien kohdalla se pitää paikkansa, koska luotavien asioiden määrällä ei tunnu olevan mitään rajaa.

Parhaimmillaan peli on silloin, kun se antaa mahdollisimman paljon vapautta löytää uusia ja odottamattomia ratkaisuja ongelmiin, kuten vaikkapa mursun ruokkimiseen, avaruusaluksen korjaamiseen ja niin edelleen. Siksi Showdownin kanssa tehdyt valinnat ovatkin omituisia ja peli-ilon kannalta hyvinkin kyseenalaisia.

Väärissä sfääreissä

Nimen mukainen ensisijainen pelimuoto Showdown on yhdistelmä yksinkertaista Mario Party -tyylistä lautapeliä ja enemmän tai vähemmän tylsiä minipelejä.

Laudan päästä päähän ensin ehtinyt voittaa. Jokaisella pelaajalla on tukku kortteja, jotka sisältävät yleensä minipelin ja numeron. Voita minipeli, ja pääset liikkumaan lukumäärän verran eteenpäin kartalla.

Lineaarisella kartalla palloilua voisi sietää, jos itse pelit olisivat mukavia. Ensinnäkin vain osa minipeleistä sisältää minkäänlaista sanallista komponenttia. Niissä voi parantaa omaa alkuasetelmaansa keksimällä vaikkapa f-kirjaimella alkavan raskaan esineen, jota sitten heilutellaan kopterin kyydissä.

Edes parhaat minipeleistä eivät kykene pitämään minkäänlaista mielenkiintoa yllä parin ensimmäisen pelikerran jälkeen ja huonoimmat ovat suorastaan kammottavan tympeitä yhden napin hakkaamisia tai pelin tahmean epämääräisen tasohyppymeiningin kanssa tempoilua.

Luovuuden pilkahdus hiekkalaatikossa

Ainoa pelastava tekijä on Sandbox-pelimuoto. Se muistuttaa eniten sarjan vahvuuksista eli vapaasta sanapohjaisesta ongelmanratkaisusta. Siinä sana on vapaa ratkaisemaan kentistä löytyvien hahmojen, eläimien tai paikkojen ongelma luovalla tavalla.

Sandbox-kenttiä ei ole montaa eikä niiden rakenne ole erityisen oivaltava, mutta Showdowniin ja muuhun sisältöön nähden niistä löytyy eniten tilaa omalle ajattelulle ja uudelleenpeluulle.

Ainakin vanhoja pelejä arvostaville tämän iteraation parista löytyy kovin vähän kaluttavaa. Erilaista oheishöttöä oman hahmon ulkoasuun sun muuhun löytyy kyllä, muttei sitä pihviä, jonka takia pelistä jaksaisi välittää.

Yllättäen ja pyytämättä

On aika surullista miten peli on hukannut omat vahvuutensa. Scribblenauts Showdown tuntuu pelisarjan kirkkaimpiin tähtiin verrattuna tarpeettomalta ja hätäisesti kokoon raavitulta sivujuonteelta.

Muutaman pelikerran jälkeen intoa minipelien pariin ei enää riitä ja peli tuntuu poimivan paremmista versioistaan täysin väärät aakkoset kankeine hyppelykohtauksineen. Showdown ei innostaisi paremman toteutuksen kanssakaan, koska se keskittyy sarjan vahvuuksien ehostamisen ja elävöittämisen sijaan johonkin, mitä kukaan ei siltä pyytänyt tai odottanut.

– Matti Isotalo

Plussaa:

  • Hiekkalaatikkomuoto

Miinusta:

  • Hukkaa olennaisen
  • Kankea ohjattavuus
  • Nopeasti nähty