Televisioon voi suhtautua ainakin kahdella tavalla. Sitä voi pitää älylaitteena, jossa on kaikki tarpeelliset sovellukset ja ominaisuudet sisäänrakennettuna. Tai sitten siihen voi suhtautua niin, että televisio on lähtökohtaisesti tyhmä pääte, jolle lähetetään sisältöä mobiililaitteilta ja muista lähteistä.

Oli asenne mikä tahansa, kukaan tuskin haluaa täyttää kämppäänsä mustilla laatikoilla ja niiden välillä risteilevillä johdoilla. Siksi olisi hyvä löytää yksi niin fiksu laite, joka hoitaa kaikki mahdolliset mediatarpeet, parhaalla mahdollisella laadulla.

Juttua varten haalimme mukaan tuoreimmat pelikonsolit ja kahden vastakkaisen leirin mediatoistimet. Periaatteen vuoksi tutkimme myös, saisiko samat asiat hoidettua pc:llä.

Kävimme myös läpi HDR-sisältötarjontaa. Lue toisesta jutustamme, minkälaisista leffoista ja sarjoista saat rutistettua kaikki mehut irti uudella televisiollasi.

Ennen laitteiden kimppuun käymistä on syytä pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä uudet 4k-televisiot oikeasti osaavat ja miten ne eroavat vanhoista. Miksi niiden takia pitäisi törsätä vielä lisää rahaa muihin laitteisiin?

Suurin osa uusista televisioista toimii natiivisti 4k-tarkkuudella eli käytännössä 3840 × 2160 kuvapisteen uhd-resoluutiolla. Koska kuva on aina parhaimmillaan, kun sitä ei tarvitse skaalata pienemmästä tarkkuudesta, kannattaa 4k-televisiolle syöttää sellaisia sisältöjä, jotka on tehty 4k-tarkkuudella.

Paremmassa tarkkuudessa ei lopulta ole kyse lopulta sen ihmeellisemmästä asiasta kuin suuremmasta määrästä pikseleitä. Sitä ei välttämättä alle 50-tuumaisessa televisiossa edes huomaa, ellei kuvaa mene katsomaan todella läheltä. Pikseleiden määrä ei yksinään lisää kuvaan mitään uutta.

Finnkinon elokuvateatterit suunnitellut Ari Saarinen on todennut fiksusti, että resoluutio on viimeisenä listalla asioista, jotka ovat olennaisia kun haetaan hyvää kuvaa. Hän suostuu parantamaan resoluutiota vasta sitten, kun kontrasti, väritoisto ja liiketoisto ovat kunnossa.

Näin siitä huolimatta, että lausunnon aikaan Finnkinon paraatipaikan, Tennispalatsin ykkössalin valkokankaan kuvassa pikselin halkaisija oli puolen senttimetrin luokkaa.

Uusien televisioiden toinen uusi ominaisuus on paljon mullistavampi. Sinänsä kyse ei ole kovin uudesta tekniikasta, mutta tähän asti hdr-laajasävykuva (high dynamic range) on ollut vuosia tuttua lähinnä kameroista. Hdr:ssä kyse on kuvan dynamiikan lisäämisestä eli kirkkaimpien ja tummimpien kohtien erojen dramaattisesta kasvattamisesta ja kertaluokkaa aiempaa tarkemmasta väritoistosta.

Tumman ja kirkkaan pään välinen kontrasti on tärkeä juttu, koska se vaikuttaa kuvassa kaikkeen. Tähän astihan videomateriaali on ollut enemmän tai vähemmän harmaata. Se ei koskaan häikäise silmiä samalla tavalla kuin vaikkapa auringon heijastus veden pinnasta. Emme ole osanneet vaatia parempaa, vaan olemme tottuneet siihen, että maailma ruudulla ei näytä samalta kuin sen ympärillä.

Hdr-spekseihin kuuluu muutakin kuin mustan ja valkoisen välinen ero. Vielä tärkeämpää on siirtyminen 8-bittisestä väriavaruudesta 10-bittiseen.

8-bittisessä väriavaruudessa kutakin kolmesta pääväristä voidaan näyttää 256:ssa eri sävyssä (28). Yhteensä se tekee 16,77 miljoonaa eri värisävyä. Kuulostaa enemmän kuin riittävältä, mutta oikeasti se on aivan liian vähän, koska ihmisen silmä pystyy erottamaan paljon hienovaraisempia sävyeroja.

Käytännössä liian pieni väriavaruus näkyy raidallisuutena, kun värisävyjen pitäisi liukua tasaisen huomaamatta sävystä toiseen.

Televisioiden ja näyttöjen valmistajat ovat siirtymässä 10-bittiseen väriavaruuteen. Se pystyy toistamaan 1024 sävyä kustakin pääväristä (210), joka tekee yhteensä huimat 1,07 miljardia värisävyä.

Karkea väritoisto ei todennäköisesti ole tähän mennessä häirinnyt juuri muita kuin graafikoita. Se johtuu siitä, että lähes kaikki media masteroidaan 8-bittisillä väreillä. Hdr:n myötä ollaan kuitenkin siirtymässä 10-bittiseen väriavaruuteen, joka on käytössä kaikissa uhd blu-ray -elokuvissa sekä Netflixin ja Amazonin omissa tv-sarjoissa. Samaten pelit ovat siirtyneet vauhdilla hdr-väriavaruuteen. Ne toki kuristetaan vielä pitkään 8-bittiseen väriavaruuteen.

Kun kerran on nähnyt, miltä paljon dynaamisempi ja sävyiltään rikkaampi kuva näyttää, on todella vaikea palata vanhaan.

Televisiot eivät kuitenkaan ole alkuunkaan samalla viivalla. Useimpien 4k-televisioiden spekseissä toki mainitaan hdr-yhteensopivuus, ja ne varmasti ottavat sisään hdr-sisältöä, mutta on kokonaan toinen juttu, pystyvätkö ne toistamaan sitä kunnolla.

Riittävän suurten dynamiikan eli kirkkauserojen tuottaminen aiheuttaa eniten ongelmia. Lcd- ja oled-televisiot lähestyvät ongelmaa eri tavoin.

Lcd-televisioissa ei taustavalon takia koskaan päästä täydelliseen mustaan, joten dynamiikka pitää luoda nostamalla valotehoa rajusti. Paneelin takana oleva taustavalo, jossa yksittäiset ledit voidaan sytyttää ja sammuttaa tarpeen mukaan on tässä suhteessa monin verroin parempi ratkaisu kuin halvempien mallien reunoista valaisevat ledit. Silti jäädään kauas oled-paneelien taakse.

Oled-televisioissa jokainen pikseli on oma valonlähteensä, jolloin ne voi sammuttaa tarvittaessa kokonaan. Tämän ansiosta ei tarvita läheskään yhtä suurta valotehoa ja paikallinen, kahden pikselin välinen kontrasti voi olla äärimmäisen suuri.

Oled-television kontrasti on käytännössä ääretön. Ei ole liioittelua sanoa, että hdr on kuin tehty oled-paneelia varten. Ikävänä puolena on oled-televisioiden rajusti korkeampi hinta.

Numeroina hdr-yhteensopivan näyttölaitteen pitää pystyä joko 1000 cd/m2 -kirkkauteen ja mustan tason pitää olla alle 0,05 cd/m2, jolloin kontrastisuhde on 20 000:1 tai kirkkauden pitää olla yli 540 cd/m2, jolloin musta saa olla enintään 0,0005 cd/m2, eli kontrastisuhde on 1 080 000:1. Käytännössä edellinen tarkoittaa lcd-paneeleita ja jälkimmäinen oled-paneeleita.

Videotykit ovat aiemmin kulkeneet uuden tekniikan eturintamassa, mutta valitettavasti 4k:n ja hdr:n osalta ne ovat tippuneet kelkasta. Aidosti 4k-kuvaa tuottavat videotykit maksavat keskimäärin yli 5 000 euroa. Videotykit eivät ehkä koskaan pysty näyttämään hdr-sisältöä kunnolla, koska kuva heijastetaan valkokankaalle, mikä vaatii todella kirkkaan valon lcd-paneelien taakse, eikä pikseleitä voi sammuttaa samalla tavalla kuin oled-paneeleilla tai lcd-televisioiden taustavaloilla.

Jotta asiat eivät olisi liian helppoja, on hdr:stä olemassa useita eri standardeja. Tällä hetkellä niistä on käytössä vain kaksi: hdr10 ja Dolby Vision. Edellinen on yleisempi, ja käytännössä kaikki hdr-yhteensopivat televisiot tukevat sitä. Kaikki uhd blu-ray levyt ja hdr-pelit tukevat hdr10-standardia.

Dolby Vision on pykälää kehittyneempi standardi. Se käyttää 12-bittistä väriavaruutta ja vaatii reippaasti suurempaa dynamiikkaa kuin hdr10. Tällä hetkellä vain LG:n oled-televisiot tukevat Dolby Visionia, ja sitä käyttävää sisältöä on toistaiseksi ainoastaan Netflixissä.

Vielä kehittyneemmistä hdr-standardeista on jo sovittu. Osa niistä on tarkoitettu vain tuotantoon, ja toistaiseksi on epävarmaa, yleistyvätkö ne näyttölaitteissa.

Hdr-televisioita esiteltiin aluksi erilaisilla liioitelluilla häikäisyefekteillä ja yltiöpäisen räikeillä väreillä. Lopputulos muistutti lähinnä kiilto­kuvia. Sittemmin hdr:ää on onneksi opittu käyttämään hillitymmin. Mainioita esimerkkejä ovat vaikkapa Amazonin erinomainen tv-sarja Man in the High Castle, jossa valoa käytetään todella hienovaraisesti ja sen avulla luodaan hienosti menneen maailman tuntua.

Toisaalta Netflixin hittisarja Stranger Things tapahtuu enimmäkseen pimeässä, mutta hdr:n avulla synkkyydessä on valtavasti sävyjä ja erilaiset valot todella häikäisevät silmiä. Stranger Things on yksi harvoista Dolby Visionia käyttävistä sarjoista.

Peleihin hdr sopii vielä paremmin, koska peleissä kaikki tapahtuu arvaamattomasti ja reaaliajassa, jolloin myös valolla ja sävyillä leikkiminen pitää tapahtua lennosta, eikä ennalta määrätysti kuten videomateriaalissa.

Pelikonsolien uusimmat mallit PS4 Pro ja Xbox One X pystyvät molemmat toistamaan sekä pelejä että elokuvia ja tv-sarjoja 4k-resoluutiolla ja hdr-muodossa.

Yksi tähän mennessä vaikuttavimmista hdr-peleistä on Call of Duty: WW2. Normandian maihinnousussa suuliekkien välähdykset bunkkereissa tuntuvat kivuliaan kirkkailta, ja vielä hurjempaa on, kun liekinheitin valaisee kaiken ympärillä kirkkaan oranssiksi. Tuli ei ole koskaan näyttänyt yhtä aidolta.

Assassin’s Creed: Origins käyttää hdr:ää aivan toisella tavalla. Kun hiekkamyrsky nousee, taittuu valo hienosti tuhansissa oranssin sävyissä. En ole koskaan nähnyt myöskään laskevan auringon valaisevan pilvien yläreunoja yhtä aidosti. Pelissä on todella paljon erilaisia metallipintoja, kuten solkia ja teräaseita, jotka heijastavat valoa terävinä kimalluksina. Jopa kankaissa käytetty ohuen ohut kultalanka heijastaa valoa. Siinä taas 4k-tarkkuus pääsee oikeuksiinsa.

Yllättäen niinkin arkinen peli kuin Fifa 18 hyötyy hdr:stä ja 4k-tarkkuudesta, varsinkin iltamatseissa, kun stadionin jyrkät valot luovat pelaajiin ja kenttään todella rajuja kontrasteja. Vaikka kenttää katsoisi kaukaa, erottuu ruoho silti yksityiskohtaisena ja luo hienosti syvyyden ja tilan tunnetta.

Pelikoneista uunituore Xbox One X vetää pisimmän korren hdr- ja 4k-sisällön määrässä ja laadussa. Julkaisun aikaan sille oli reippaasti toistakymmentä peliä, jotka tukevat niitä. PS4 Pro on tukenut hdr:ää pidempään, mutta muutamissa multiformaattipeleissä hdr:ää saa ulos vain Xbox One X:llä.

Suuri ero PS4 Pron ja Xbox One X:n välillä on siinä, että PS4:llä 4k-tarkkuuteen päästään skaalaamalla matalammasta tarkkuudesta, kun Xboxilla lähes kaikki pelit sekä renderöidään että piirretään ruudulle 4k-tarkkuudella. Lisäksi Xboxilla 4k toimii 60 kuvan sekuntinopeudella, kun PS4:llä on useimmiten tyydyttävä 30 kuvaan sekunnissa. Pelit eivät ole yhtä sulavia, eivätkä vastaa kontrolleihin yhtä ripeästi.

Pelikonsoleista ainoastaan Xbox One X ja Xbox One S osaavat toistaa uhd blu-ray -levyjä. Se on yllättävää, koska Sony on yksi blu-ray-konsortion perustajista. Moni voi ajatella, ettei kukaan enää osta mitään fyysisillä tallennusvälineillä, mutta ne ovat edelleen omiaan, kun halutaan sekä kuva että ääni absoluuttisesti parhaalla mahdollisella laadulla. Jos Netflixin 4k-striimi piikittää parhaimmillaankin 15 megabitissä sekunnissa, porskuttaa uhd blu-ray 25 megabitissä ja enemmän. Eron sekä kuulee että näkee.

Molempiin konsoleihin saa hdr:nä ja 4k:na tärkeimmät striimauspalvelut eli Netflixin, Amazon Prime Videon ja Youtuben. Jälkimmäinen tosin ei ainakaan vielä osaa näyttää hdr-sisältöä niillä oikein.

Jos pelaaminen ei maistu, pääsee 4k:n ja hdr:n makuun halvemmalla. AppleTV 4K hallitsee hienosti edellä mainitut striimauspalvelut, mutta nokittaa myymällä elokuvia 4k-tarkkuudella ja hdr-standardeilla murto-osalla siitä hinnasta, mitä niistä pitäisi maksaa uhd blu-ray -levyillä.

Android-leirissä Nvidia Shield -mediatoistin hallitsee 4k:n ja hdr:n striimauspalveluissa ja Youtubessa. Pelit ovat käytännössä hieman paranneltuja versioita mobiilipeleistä, eikä niiltä kannata odottaa sen enempää hdr:ää kuin 4k:ta.

Kaikkein halvimmalla silmäkarkkeihin pääsee kiinni muutaman kympin maksavalla Chromecast Ultra -mediapalikalla. Ohjaaminen hoituu helpoiten älypuhelimella.

Pelkkään hdr-videotoistoon ei välttämättä tarvita erillislaitteita, koska useimmissa uusissa hdr- ja 4k-kelpoisissa televisioissa on vähintään Netflix- sovellus, joissain myös Amazon Prime Video.

Pc pystyy peleissä 4k-resoluutioon helposti, kunhan konepellin alla on riittävästi rautaa. Käytännössä puhutaan pitkälti toista tonnia maksavista kokoonpanoista. Striimauspalveluissa 4k:ta on tarjolla lähinnä Youtubessa ja Netflixissä, tosin jälkimmäinen vaatii vähintään Intelin Kaby Lake -sarjan prosessorin tai Nvidian Pascal-sarjan näytönohjaimen ja Windows 10:n.

Hdr:n osalta pc on pahasti jäljessä. Tätä juttua varten kokeilimme kourallista hdr:ää tukevia pelejä, mutta toimivuus oli todella hataraa. Siitä saadaan kiittää Windows 10:n Creators Updaten myötä hajonnutta hdr-tukea, jota ei vieläkään ole saatu kuntoon. Käytännössä vain pari peliä näytti hdr-kuvaa oikein, vaikka hdr-tuki teoriassa on yli kymmenessä pelissä.

Hdr-videoista ei pc:llä kannata toistaiseksi edes haaveilla. Yksikään striimauspalvelu ei tue sitä pc:llä ja uhd blu-ray -levyjen toisto vaatii kalliin aseman ja reilusti kärsivällisyyttä säätöjen kanssa. Pc:llä ei vielä ole kunnolla toimivia hdr-näyttöjä, joten ainoa vaihtoehto on käytännössä televisio.

Jos hdr on vasta haaveena, kannattaa käyttää aikaa eri televisioiden vertailuun sillä materiaalilla, joka on itselle tärkeintä. Pc-käyttäjiltä vaaditaan vielä vähän kärsivällisyyttä, sillä käyttökelpoiset hdr-näytöt ovat vasta tuloillaan. Voi tosin mennä vielä tovi jos toinenkin, ennen kuin näytöissä nähdään oled-paneeleita.

Kultasilmät suosittelevat

Mikrobitin toimitus uhrautui ja kahlasi läpi hirvittävän määrän 4k- ja hdr-kelpoisia pelejä, leffoja ja tv-sarjoja. Mikrobitin viralliset suositukset osoitteessa www.mikrobitti.fi/?p=14558.

Apple TV 4K

Apple hyppäsi 4k-junaan myöhään, mutta teki sen ryminällä. Syksyn Apple TV 4k:n suurimmat viehätykset ovat hdr ja varsin edulliset elokuvat.

Elokuvat hankitaan iTunesista. Erikoista on, että 4k/hdr-elokuvien hinta on sama kuin hd-versioiden eli aina alle 20 euroa. Tarjouksista hdr-nimikkeitä löytää 5–8 eurolla. Elokuvia voi myös vuokrata.

AppleTV on harvoja laitteita, jotka osaavat hdr10:n lisäksi Dolby Visionin. Dolby Visionin sisältävät nimikkeet toimivat myös hdr10-laitteilla laajennetulla dynamiikalla. Heikkoutena ovat rajatut ääniformaatit uhd-levyihin verratessa.

Striimattuna Apple TV:llä saa hdr-kuvaa 4k-tarkkuudella Netflixistä. Kotiteatteriharrastajaa ajatellen ehdoton sovellushankinta on noin 15 euron hintainen Infuse Pro 5. Se tekee Apple TV:stä täysverisen mediasoittimen, jolla pääsee käsiksi verkkolevyjen ja pilvipalveluihin tallennettuihin videoihin. Se toistaa natiivisti kaikki tutut videokääreet hdr-väriavaruudella.

Natiiveja hdr- tai 4k-pelejä Apple TV:lle ei ole. Muuten laite sopii kevyeen pelailuun. Ohjaimena voi käyttää liikesensorilla varustettua kaukosäädintä tai iPhonea.

Hinta: 200 € (16 Gt) / 220 € (32 Gt)

Nvidia Shield

Näytönohjaimistaan paremmin tunnetun Nvidian piskuinen Shield-mediatoistin on kohtalaisen kallis, sillä samalla hinnalla saa täysiverisen pelikonsolin. Android-pohjaisen Shieldin pelitarjonta on lähinnä aavistuksen paranneltuja mobiilipelejä, vaikka laitteelle saa näyttävän, mutta härskisti Xboxilta matkitun peliohjaimen.

Mediatoisto hoituu monipuolisimmin tästä porukasta. Hdr-tavaraa lähtee Netflixistä ja Amazon Prime Videosta. Yllättävää sen sijaan on, ettei Youtuben hdr-toisto onnistu, vaikka kyse on Android-laitteesta. Kotimaisten kanavien striimauspalvelut kuten Areena, Katsomo ja Ruutu ovat kaikki mukana, tosin vain perustarkkuuksilla. Omien mediatiedostojen toisto hoituu hienosti Kodi- ja Plex-sovellusten kautta.

Sen mitä Shieldille ei löydy sovelluksena, laite paikkaa sisäänrakennetun Google Castin kautta, joka osaa ottaa kuvaa ja ääntä sisään miltä tahansa älypuhelimelta tai tabletilta.

Hinta: 200 € / 230 € (peliohjaimen kanssa)

PC

Vähänkään tehokkaammalla pc-koneella olisi kaikki edellytykset näyttää 4k- ja hdr-kamaa, mutta se on joko kallista, vaikeaa tai useimmiten molempia. 4k-pelaamisesta selviää rahalla, jos on valmis maksamaan näytönohjaimesta enemmän kuin mistään muusta tässä jutussa mainitusta peli- tai mediakoneesta. Hdr jää peleissä silti useimmissa tapauksissa saavuttamatta, mistä on ainakin osittain kiittäminen Microsoftin Windows 10:n päivityksessä rikkomaa hdr-tukea.

Videoiden kanssa 4k onnistuu heittämällä Youtubessa, mutta ilman hdr:ää. Netflixissä 4k onnistuu, jos käytössä on joko Intelin Kaby Lake -sarjan tai uudempi prosessori tai Nvidian Pascal-sarjan (GTX 10xx) näytönohjain sekä Windows 10. Hdr-tukea Netflixissä ei pc:llä ole. Hdr-kelpoiset näytöt ovat tulossa lähiaikoina, mutta niiden toimivuudesta ei vielä ole juurikaan tietoa. Jos jossain niin omien mediatiedostojen striimauksessa ja jakamisessa pc on omimmillaan.

Hinta: vaihtelee

Xbox One X

Microsoftin uusimman Xboxin olisi pitänyt olla tällainen jo kolme vuotta sitten. Se hanskaa pelit ja videot pelit 4k-tarkkuudella, 60 kuvan sekuntinopeudella ja hdr-väriavaruudella. Pienestä koostaan huolimatta se ei kiihdy eikä kuumene. 4k- ja hdr-pelitarjonta on selvästi laajempaa kuin muilla tämän jutun laitteilla, eivätkä edes pc-pelit tahdo pärjätä näyttävyydessä, vaikka hinta on murto-osa vastaavan tehoisesta pc-kokoonpanosta.

Videotarjontaa hdr-väreillä löytyy Netflixistä ja Amazonista. Youtubella on tyydyttävä ainoastaan 4k-tarkkuuteen. Omien medioiden striimauksessa Xbox haluaisi kovasti ohjata Onedrive-pilveen, mikä toimiikin hyvin, mutta askeettisesti. Plex-sovelluksen kautta mediaa saa sisään myös verkkojaosta ja netin yli.

Kotiteatteriharrastajaa lämmittää erityisesti uhd blu-ray -levyjen toisto. Joidenkin levyjen toistoa piti käynnistellä pariin kertaan, ja monet levyt tekevät jostain syystä lyhyen nikottelun keskimäärin kerran tunnissa. Pahasti temppuilu ei päässyt häiritsemään, mutta niistäkin olisi hyvä päästä eroon.

Hinta: 520 €

PS4 Pro

Tehokkain pleikkari ehti pelikonsoleista ensimmäisenä 4k- ja hdr-sisältöjen kimppuun reilu vuosi sitten. Laite tosin tekee sen peleissä aavistuksen huijaamalla, koska pelit renderöidään sisäisesti alemmalla tarkkuudella ja skaalataan piirtovaiheessa 4k-tarkkuuteen. Jälki on ihan siistiä, mutta kalpenee uuden Xbox One X:n rinnalla.

Ikävänä piirteenä pleikkari tuntuu vinkuvan armoa ja käyvän kuumana pelien aikana.

Videoiden katselu hdr:nä onnistuu ainoastaan Netflixistä. 4k-sisältöjä pääsee katsomaan Youtubesta ja Amazon Prime Videosta. Uhd blu-ray -kiekkoja pleikka ei osaa toistaa. Muilta osin pleikan mediatoisto on joukon suppeinta, mikä selittynee sillä, että Sony on halunnut suunnata pleikan täsmäohjatusti pelaajille. Myyntilukujen valossa se on ollut viisas päätös.

Hinta: 420 €