Mikrobitti testasi neljä erilaista virtualisointiohjelmistoa. Lue juttu tästä linkistä.

Mutta mitä virtualisointiin sitten käytännössä tarvitaan?

Lähes mikä tahansa moderni pc kelpaa virtualisointialustaksi. Ennen alustan asentamista kannattaa silti tarkistaa seuraavat asiat.

1. Suorittimen virtualisointituki

Puhtaasti ohjelmistopohjainen virtualisointi on erittäin hidasta. Suurin osa moderneista pc-suorittimista tukee onneksi laitteistopohjaista virtualisointia, joka Intelillä kantaa nimeä VT-x, AMD:lla nimeä AMD-V.

AMD-V:tä tukevat miltei kaikki tällä vuosikymmenellä valmistetut AMD:n prosessorit. Intelillä tilanne on miltei yhtä hyvä. VT-x-tuki puuttuu lähinnä Atom-suorittimista ja joistakin muista halvimman pään suoritinmalleista. Kaikki Core i -mallinimillä myydyt suorittimet tukevat VT-x:ää

Monissa kuluttajille myydyissä tietokoneissa suorittimen virtualisointituki on oletusarvoisesti pois päältä. Se täytyy kytkeä käyttöön tietokoneen bios- tai uefi-asetusvalikosta käynnistyksen yhteydessä.

2. Riittävästi ram-muistia

Virtualisoinnissa isäntä- ja vieraskone eivät voi käyttää samaa ram-muistia yhtä aikaa, vaan vieraskoneen ollessa käynnissä sille lohkaistaan aina tietty osuus isännän ram-muistista. Koska modernit käyttöjärjestelmät yskivät pahasti alle neljän gigatavun muistilla, on kahdeksan gigatavua ram-muistia käytännössä minimimäärä: siitä riittää elintärkeät neljä gigaa kummallekin järjestelmälle.

Jos virtuaalikoneita käytetään säännöllisesti tai jopa useita yhtä aikaa, on vähintään 16 gigatavun ram-muisti suositeltava.

3. Riittävästi levytilaa

Useat rinnakkaiset käyttöjärjestelmien asennukset syövät rutkasti levytilaa. Esimerkiksi Windows 7 asennettuna ilman ohjelmia haukkaa levystä helposti miltei 15 gigatavua. Läppärin ssd-levyllä saattaa tulla pian ahdasta, jos vieraskäyttöjärjestelmään asennetaan myös runsaasti sovelluksia.

4. Etua lisäytimistä

Yksiytiminen suoritin on virtualisoinnin kanssa pulassa, koska sekä isäntä- että virtuaalikoneen prosessit kuormittavat sitä yhtä aikaa. Kaksi- ja neliydinsuorittimet ovat onneksi jo miltei täysin syrjäyttäneet ne. Lisäytimistä on vir­tualisoinnissa erityistä etua.

Sopivasti muistia. VirtualBoxissa virtuaalikoneelle annettavan muistin määrä valitaan koneen käyttöönoton yhteydessä. Asetusta voi muuttaa myöhemmin tarpeen mukaan, kunhan virtuaalikoneen sammuttaa.