OUTI JÄRVINEN

Poikkeusolojen aikana sosiaalisten suhteiden ylläpitäminen on hankalaa, mutta onneksi yhdessä pelaaminen on helpompaa kuin koskaan. Erityisesti nuorille harrastus tarjoaa mahdollisuuden pitää yhteyttä omaan ystäväpiirin.

Pedagogisen näkemykseni mukaan pelaamisen aktiivisuus nähdään usein pahana, kun taas tv:n passiivinen tuijotus ei ”kuluta nuoren resursseja”. Mikkiin intensiivisesti huutava pelaaja herättää helpommin huolta kuin flegmaattinen sohvalla loikoilija.

Älä tyydy sivustaseuraajaksi. Hyppää mukaan toimintaan ja ole kiinnostunut siitä, mitä jälkikasvusi pelaa juuri nyt. Tämä luo tekemiselle arvoa, ja aihepiirin tuntemus voi antaa uutta arvovaltaa, kun varhaisteiniä patistelee illalla nukkumaan.