Jossain sosiaalisen median syövereissä silmiini osui piratismin nousua kuvittava meemikuva.

Pohjana oli “distracted boyfriend”-meemi, jossa käsi kädessä naisen kanssa kävelevä mies katsookin toista naista.

Tällä kertaa kuvia oli kaksi: ensimmäisessä kuvassa käsikynkässä oleva naisystävä oli Pirate Bay ja vieras nainen Netflix, toisessa naisystäväksi oli vaihtunut kasa suoratoistopalveluita (Netflix, Prime Video, Disney+, HBO Max, Paramount+) ja vieras nainen olikin Pirate Bay.

Eli: kun aikaisemmin Netflix tarjosi helpon ja laillisen vaihtoehdon laittomalle ja hankalalle piratismille, suoratoistopalveluiden suuri määrä on johtanut tilanteeseen, jossa mielenkiintoinen sisältö on hajallaan monissa palveluissa ja piratismi (ei välttämättä juuri Pirate Bay, mutta piratismi yleensä) olisikin jälleen houkutteleva vaihtoehto.

Yhden suoratoistopalvelun vaatimus on epärealistinen.

Kuva tuntuu kertovan totuuden: ennen oli paremmin. Riitti kun tilasi yhtä palvelua, joka tarjosi kaiken kiinnostavan sisällön laillisesti ja edullisesti, mutta nyt kuluttaja joutuu arpomaan kymmenien suoratoistopalveluiden välillä sisältöä etsiessään.

LUE MYÖS:

Kuva tuntuu puhuvan totta, mutta totuus on monimutkaisempi. Suoratoistopalveluiden määrän kasvaminen on tarkoittanut myöskin sisällön määrän kasvamista. Pelkästään USA:ssa käsikirjoitettujen (tv-)sarjanimikkeiden määrä on liki kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Ja tämän päälle tulevat siis elokuvat, dokumentit ja reality-ohjelmat. Euroopassa panostukset ohjelmasisältöön ovat samassa ajassa kasvaneet yli neljällä miljardilla eurolla. Kasvu on merkittävässä määrin suoratoistopalveluiden ja niiden määrän kasvun ansiota.

Netflixin alkuaikojen menestys sai muutkin toimijat pystyttämään omia suoratoistopalvelujaan, ja palveluiden erottautumiskeinona on ollut juuri yksinoikeudella kussakin palvelussa esitettävä sisältö.

Nykyinen ohjelma- ja elokuvatarjonnan moninaisuus on siis suoraa seurausta siitä, että palveluita on syntynyt lisää. Lisäksi Netflix tai mikään muukaan suoratoistopalvelu ei ole koskaan tarjonnut “kaikkea” sisältöä mitenkään järkevästi määriteltynä. Esimerkiksi Netflixin tarjonnan ulkopuolelle on jäänyt kokonaisia genrejä ja kielialueita ja erityisesti vanhaa sisältöä.

Sisällön määrä on tietenkin eri asia kuin laatu. Laadun määrittely ei tietenkään ole helppoa, mutta jotain kuvaa se, että erilaisissa tv- ja elokuvagaaloissa palkintopöytää puhdistavat yhä useammin suoratoistopalvelut. Esimerkiksi tänä vuonna Apple+ teki historiaa nappaamalla parhaan elokuvan Oscar-palkinnon, ensimmäisenä suoratoistopalveluna koskaan.

Kuluttajalle tilanne ei kuitenkaan ole helppo. Sisällön löytäminen kymmenistä palveluista ja maksaminen useille tahoille on hankalaa.

Yhden palvelun vaatimus on kuitenkin epärealistinen ja – kuten luvut sisällön määrän kasvusta osoittavat – ristiriidassa sen kanssa, että sisällön määrä näyttäisi kasvavan, kun palveluiden määrä kasvaa. Ennen ei ollut paremmin, ennen oli toisin.

Kirjoittaja tilaa tällä hetkellä kolmea maksullista suoratoistopalvelua. Twitter: @Karde