Mikrobitti perehtyi videoneuvottelusoftiin: mukana olivat Zoom, Discord, Slack, Teams ja Skype. Zoom on saanut myös kritiikkiä. Lue juttu tästä linkistä.

Koronakriisi räjäytti videoneuvottelusovellusten kysynnän aivan uusille kertaluokille. Microsoft kertoi maaliskuussa Teamsin keränneen viikossa 12 miljoonaa uutta käyttäjää.

Zoom taas kertoi huhtikuussa jopa 20-kertaistaneensa päivittäisten käyttäjien määrän parissa kuukaudessa: maaliskuussa sillä oli 200 miljoonaa päivittäistä käyttäjää.

Häh, siis mikä Zoom?

Itse kuulun siihen porukkaan, joka on käyttänyt tähän mennessä videoneuvottelusovelluksia varsinaisiin kokouksiin vain muutaman kerran. Työpaikalla mennään firman Teamsilla, minkä lisäksi yksinkertaisia videopuheluita on tullut soitettua 2-3 hengen porukoilla pääasiassa WhatsAppilla ja Skypellä.

Koronaeristäytyminen on tuottanut uuden ongelman: kavereihin, vanhempiin ja isovanhempiin olisi kiva ottaa yhteys isommallakin porukalla, ihan videon kera.

Zoom oli maaliskuuhun asti uppo-outo tuttavuus, kunnes yhtäkkiä se oli joka paikassa. Työkaveri kertoi pitäneensä sillä kokoukseen, toinen ystävä heitti nimen ilmoille.

Ja sitten jopa äitini kertoi ohimennen valmistautuvansa parhaillaan Zoom-palaveriin. Wat?

Zoom näköjään kiinnostelee muitakin. Vänskä Olli

Moni tuntuu tietävän ja tykkäävän.

Ja sitten sovelluksen valinta tuli omalle kohdalle. Halusimme pitää kaveriporukalla levyraadin etänä. Mikä sovellus olisi paras?

Erityisen vaikeaa valinta on silloin kun osanottajat tulevat erilaisista taustoista, ei esimerkiksi saman firman sisältä. Kaverini houstasi työpaikan Googlen G Suiteen kuuluvalla Hangouts Meetillä yhden kokouksen, mutta se ei toimi ilman tilausta (ko. tyyppi ei päässyt soittelemaan biisejään tähän miittiin!) Paria muutakin vaihtoehtoa pohdittiin.

Päädyimme siis, yllätys yllätys, Zoomiin. Ilmaisversio uhkasi etukäteen keskeyttää kokouksen 40 minuutin kohdalla, mutta ilmiselvästi firma takoo nyt kun rauta on kuumaa: määräajan lähestyessä houstaaja sai markkinointihenkisen upgrade-ilmoituksen ja homma jatkui helposti.

Zoom on saanut viime aikoina runsaasti kritiikkiä, joka on liittynyt sen yksityisyysongelmiin. Yksi bugi koski iOS-sovelluksen aukkoa ja sitä että Facebook sai vähän liikaa tietoa käyttäjistä (korjattu). Firman tulkinta päästä päähän -salauksesta on myös kyseenalaistettu (ei tiettävästi korjattu).

Alaston mies oli käynyt heilumassa virtuaalisessa koululuokassa (ei sattunut omalle kohdalle). Lisäksi oli pari ikävämpää tapausta, joissa hakkerit ovat varastaneet tunnuksia.

OK, tietoturvaongelmat voivat eskaloitua, joten päätin tutkia vaihtoehtoja.

Asensin toveri Kaj Laaksosen ylistämän Discordin ja kutsuin pari tuttua kokeilemaan sitä kanssani. Sovellus osoittautui monipuoliseksi, mikä on periaatteessa hyvä juttu, mutta ominaisuuksia oli vähän liikaakin. Kanavan videoneuvotteluista joutui lisäksi maksamaan RAHAA (eikö kaikki olekaan ilmaista?), ja saatavilla olevien ilmaisten ryhmäkeskusteluvideopuheluiden laatu ei vakuuttanut.

Mikä siis neuvoksi?

Huokaisin syvään, katsoin ulos ikkunasta ja näin maailman kärvistelevän koronakriisin keskellä (oikeasti ulkona ei näkynyt muuta kuin kolmijalkainen rusakko) - ja sitten päätin että elämä on liian lyhyt tolkuttomaan säätämiseen. Jotkut asiat saavat luvan hoitua helposti.

Zoom ei ole täydellinen, mutta harva asia on - varsinkaan ilmaiset softat. En tunnistaudu Facebook-tunnuksilla, huolehdin kaksivaiheisesta tunnistuksesta ja peitän web-kameran linssin kun sille ei ole käyttöä. Vastapainoksi saan hyvin toimivan ohjelman, jonka kuvassa ja äänessä ei ainakaan oman kokemuksen pohjalta ollut ikävää lagia. Otan siis harkitun riskin.

Työasioita en veisi Zoomiin, mutta päätin että parit levyraadit eivät kaada maailmaa. Eivät, vaikka Kiinan hallitus saisi tietää Megadethin ja Dissectionin biisien päätyneen tasapisteille.

Kirjoittaja on Mikrobitti.fi-sivuston tuottaja.