”No niin h*ora, mä tuun sun luokse s**t*n*”, myrkyllinen ääni toteaa Counter-Strike: Global Offensive -pelaaja Vanessa ”Nessa” Ahlströmin suorassa Twitch-lähetyksessä.

Samassa joukkueessa pelaava huutelija päättää herjausryöpyn kuuluvaan sylkäisyyn. Ahlströmin mykistää pelaajan rauhallisesti, ilman sen kummempia seremonioita.

Verkossa levinnyt video tapahtuneesta herätti paheksuntaa. Kommenttien perusteella tällainen käytös on kaikkea muuta kuin harvinaista. Nimimerkin takaa huutelu on raukkamainen teko, kun todellisuudessa pelaaja ei uskaltaisi katsoa herjan kohdetta edes silmiin.

Silti joku kehtasi väittää Twitterissä, että ”tällainen käytös on osa peliä”. Ei, ei se ole. Syrjivällä, loukkaavalla, rasistisella, seksistisellä tai millään muulla häiritsevällä toiminnalla ei ole mitään tekemistä pelaamisen kanssa. Miksi tätä pitäisi edes perustella?

Rääväsuu ei voi itse määritellä, onko hänen toimintansa hyväntahtoista kiusoittelua vai kiusaamista. Onneksi myrkyllinen huutelu, sukupuoleen kohdistuva syrjintä sekä muu epämiellyttävä käytös nostetaan nykyään pöydälle entistä matalammalla kynnyksellä, mikä tuli ilmi myös Ahlströmin tapauksessa.

Kesäkuussa 2020 Twitterissä lähtikin liikkeelle #MeToo-keskustelu kilpapelaajien parissa. Tuolloin Dota-pelin juontaja otti esille häneen kohdistuneita ahdistelusyytöksiä. Tämän seurauksena myös useat muut pelaajat alkoivat kertomaan omista kokemuksistaan kilpapelaamisen saralla.

Joskus kuraa saa niskaan myös kasvotusten

Mihinkään vähemmistöön kuulumattomana tiedostan, että minun pelirintamalla kokema epämiellyttävä käytös ei ole läheskään niin jatkuvaa ja häiritsevää kuin se pahimmillaan voisi olla. Tästä huolimatta olen joutunut todistamaan joitakin todella ikäviä tilanteita vuosien varrella. Suurin osa näistä kokemuksista liittyy Dota 2 -peliin, jossa myrkyllinen kanssakäyminen pelaajien kanssa on tympäännyttävän arkista.

Silti kaikkein mieleenpainuvin kokemus liittyy vanhaan kunnon Magic: The Gathering -korttipeliin. Olen pelannut kyseistä peliä suhteellisen vakavasti sekä sen virtuaalisessa että sen fyysisessä muodossa. Tapaus liittyy tilanteeseen, jossa kohtasimme kanssapelaajani kanssa samassa pelitilassa.

Pelasin tuolloin aktiivisesti Standard Showdown -turnauksissa, joissa parhaat pelaajat palkittiin maltillisin palkinnoin. Käytännössä mestari sai käytettäväkseen pelikaupan krediittejä uusien korttien hankkimista varten.

Eräässä turnauksessa ”monosininen tempopakkani” toimi tavalliseen tapaan, eli keskiverrosti. Yhden voiton ja yhden tappion jälkeen kohtasin kolmannen vastustajani. Tilanne sai välittömästi pahaenteisen käänteen, kun hän huomasi minun tulevan pöydän ääreen. Hän tervehti minua kysymällä, haluaisinko luovuttaa pelin.

Häkeltyneenä kieltäydyin.

Mainittakoon, että Magic-yhteisön sisällä ei ole mitenkään harvinaista pyytää kohteliaasti toista pelaajaa luovuttamaan peliä. Jos toisella on vielä mahdollisuus päästä palkinnoille ja toisella ei, voi huonommassa asemassa oleva luovuttaa pelin toisen hyväksi.

Tuossa tilanteessa meillä molemmilla oli edelleen mahdollisuus kivuta palkintosijoille.

Riemastuttavaa tempoilua. Myönnettäköön, että tuona päivänä pelaamani pakka oli todella ärsyttävä.

”Nyt kaikki luulevat, että minä ole kusipää”

Vastustajani käyttäytyi oudosti koko kohtaamisemme ajan. Keskusteluyritykset katkesivat sihahduksiin, ja hän tuli minun puolelleni pöytää tekemään merkintöjä muistiinpanoihini. Epäkohteliasta, mutta ei mitenkään tavatonta.

Varsinainen show alkoi toisen ottelun lopussa – turnauksen ottelut pelattiin paras kolmesta -periaatteella. Hän oli voittanut ensimmäisen pelin, ja toinen ottelu oli kääntymässä minun voitokseni. Aika alkoi loppumaan, joten lähestyimme tasapeliä.

Tässä vaiheessa hän totesi, että minun pitäisi nyt viimeistään luovuttaa voitto hänelle. Kieltäydyin kohteliaasti ja kerroin toivovani, että pelaisimme pelin loppuun.

Hän raivostui. Hän alkoi huutamaan tivaten, miksi en antaisi hänelle voittoa. Hän haukkui minua, antaen ymmärtää, että pelasin huonosti ja korotti ääntään niin, että viereisissä pöydissä olevat pelaajat kääntyivät katsomaan meitä.

”Sinä olet kusipää! Todella kusipäisesti toimittu! Nyt kaikki luulevat, että minä olen kusipää, vaikka se olet todellisuudessa sinä”, hän uhosi.

Olin aidosti hämmentynyt. Huutamisen ja sadattelun lomassa pelkäsin, että hän repisi korttini. Halusin jättää tyypin raivoamaan itsekseen ja kävellä pois. En kuitenkaan voinut tehdä näin, sillä jos nousisin pöydästä, häviäisin.

Kerran yksi pelaajista yritti rauhoitella tilannetta, mutta tuolloin tulistunut opponenttini karjaisi: ”Tuki se v*itun turpasi! Tämä ei ole sinun pelisi.” Tämän jälkeen kukaan, ei edes tuomari, puuttunut pelaajan käytökseen.

Kaiken räyhäämisen jälkeen hän halusi kysyä minulta viimeisen kerran: ”Luovutatko sinä?”

Sanoin rauhallisesti: “En, en ainakaan tuolla asenteella”.

Se oli hänelle liikaa, ja raivoaminen jatkui.

Höntsäturnauksen tähden. Harmillisesti samassa tilassa pelaavaa vastustajaa ei voi mykistää. Jouduin kuuntelemaan hänen suolaista avautumistaan reippaasti yli vartin ajan

Kiukuttelua jatkui loppuun asti

Kun mikään muu ei enää toiminut, hän alkoi tahallaan pitkittämään peliä, mikä on kielletty pelin säännöissä – erityisesti silloin, jos ottelua on jo yliajalla. Vastustajani kävi kaikki pelaamani kortit liioitellun hitaasti läpi, ja epäilemättä hän luki jopa taiteilijan nimen jokaisesta kortista.

Onneksi tapahtuman tuomari tuli lopulta paikalle ja kehotti häntä kiirehtimään, sillä olimme pelanneet jo reippaasti yliajalle. Tässä vaiheessa oli selvää, että voittaisin hänet seuraavalla vuorolla.

Sain lopulta vuoron itselleni ja pelin päätökseen. Ottelu merkittiin tasapeliksi. Kun keräsin korttejani, hän jatkoi epätoivoista piikittelyään. Päädyin pitämään hermoni kurissa.

Röyhkeä käytös kuvotti, eikä tilannetta auttanut se, että muut pelaajat istuivat hiljaa paikoillaan. Edes tuomari ei puuttunut pelaajan käytökseen, ainoastaan pelin pitkittämiseen. Paikasta, jonka olin aikaisemmin kokenut turvallisena ja rentona ympäristönä oli yhtäkkiä muuttunut ahdistava paikka.

Ilmoitin, että en pelaa seuraavaa ottelua ja annoin tulevalle vastustajalleni ilmaisen voiton. Ironista, eikö totta? Myöhemmin kerroin tapahtuneesta peliliikkeelle, ja pelaaja päätyi saamaan useamman kuukauden pelikiellon.