MEERI UTTI

Mikrobitti on julkaissut laajan jutun tietokoneiden ja puhelimien kierrätyksestä. Lue juttu tästä linkistä.

**

Yksi asia jäi kaivelemaan jäljittäessäni tietotekniikan kiertoa, tuhoa ja loppusijoitusta. Nimittäin kysymys siitä, ahmimmeko eväät kerralla, kun niitä pitäisi pikemminkin säännöstellä.

Yhden puhelimen rakentamiseen on saatettu käyttää neljääkymmentä eri alkuainetta. Niistä yleisimmät kuten kulta ja kupari saadaan talteen, mutta harvinaisemmat alkuaineet menevät murskaamoon ja menetetään.

Suurin osa puhelimissa ja tietotekniikassa yleisemminkin käytetyistä alkuaineista ja kaivannaisista on sellaisia, että niitä on luonnossa vain rajallinen määrä. Lisää ei tule, kun tunnetut esiintymät tyrehtyvät vääjäämättä. Uusien löytäminen on jatkuvasti kovemman työn takana ja pitoisuudet entistä pienempiä.

Miten järkevää on tuhlata määrältään rajallisia raaka-aineita siihen, että voi ostaa parin vuoden välein uuden puhelimen, jota ei oikeasti tarvitse?

Tässä kohtaa laitevalmistajien ja ihmiskunnan intressit ovat väistämättä törmäyskurssilla. Apple ja Samsung haluavat luoda keinotekoisia tarpeita, joilla oikeutetaan uusien mallien tuominen markkinoille muutaman kuukauden välein.

Kumpi ottaa ensin vastuun tekemisistään, kuluttaja vai viime kädessä osakkeenomistajalle vastuussa oleva elektroniikkajätti? Missä vaiheessa turhamaisuudesta voidaan alkaa sakottaa?

Voi nimittäin siinä vaiheessa ahdistaa, kun ei päästäkään Marsiin, koska tarvittavat resurssit ehdittiin jo törsätä puhelimiin ja läppäreihin.