Harvoin joutuu todistamaan tilannetta, jossa virallinen Suomi yrittää digiloikkaa, jota tietotekniikan asiantuntijat yrittävät hartiavoimin estää. Sähköisen äänestämisen tapauksessa tilanne on melko täsmälleen tämä.

Syyt estämiselle ovat kuitenkin harvinaisen hyvät, varsinkin nyt.

Suomen nykyinen hallitus ajaa analogista äänestyskäärmettä digipyssyyn harvinaisen pontevasti. Perusteina on käytetty äänestysaktiivisuuden nousua ja erityisesti nuorten houkuttelua digitaalisille uurnille (koska juuri digitaalisuus saa nuoret äänestämään samalla tavalla kuin kaikki nuoret väittelevät tohtoreiksi heti kun vanhanaikainen analoginen väitöstilaisuus poistetaan).

Vastaväitteet eivät tunnu hallitusta lannistavan. Liki täydellisen vaalisalaisuuden mahdollistava vaalitapa, vaalituloksen manipuloinnin vaikeus ja vaalitoimituksen helppo ymmärrettävyys eivät digiäänestämisen haluajia estä. Sähköinen äänestäminen tuntuu sen kannattajille olevan sähköauton kaltainen modernin ikoni.

Edes se, että aiemmat sähköisen äänestyksen kokeilut epäonnistuivat eivät ole lannistaneet hallitusta.

Vuoden 2008 kuntavaaleissa tehty kokeilu johti nykyistä analogista järjestelmää suurempiin hukkaääniin ja kokeilukunnissa äänestys jouduttiin uusimaan. Oikeusministeriön oma raportti muutaman vuoden takaa kertoo, että Hollannissa ja Norjassa sähköisen äänestyksen kokeiluissa paljastui tietoturvaongelmia.

Toteutuksen ongelmien lisäksi sähköinen äänestys avaa aivan uuden reitin peukaloida vaaleja. Paperiäänestyksen hajautettu ja helposti valvottavissa oleva luonne on etu, jonka sähköinen äänestys tuhoaa.

Esimerkiksi Venäjällä on todistetusti halua ja kykyä puuttua demokraattisiin prosesseihin länsimaissa, myös sähköisin keinoin. Alkuvuodesta Ranska perui suunnitelmansa mahdollistaa sähköinen äänestäminen ulkomailla asuville kansalaisilleen; syynä oli pelko äänestysprosessiin kohdistuvista kyberhyökkäyksistä.

Miksi juuri tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa Suomessa halutaan avata takaportti vaaleihin?

Kun äänet muuttuvat konkreettisista paperilapuista ykkösiksi ja nolliksi, katoaa myös laaja ymmärrys siitä, miten äänestys sujuu ja kuinka sitä valvotaan. Vaaleista tulee samanlainen abstrakti asia kuin pankkijärjestelmistä tai osakekaupasta, jotka suurimmalle osalle kansalaisia ovat hämäriä bittisurvoksia, joissa pientä ihmistä huijataan.

Epämääräisten bittien liikkeiden voi sanoa perustuvan huijaukselle paljon uskottavammin kuin paperiäänestyksen, jota valvovat yhdessä kaikki poliittiset puolueet ja puolueettomat kansalaiset. Ja huijausväitteitä jopa uskotaan, kuten Yhdysvalloissa on jo nähty: maan presidentti on esittänyt perustelemattomia väitteitä jopa miljoonien äänten huijauksista.

Vaalit ovat demokratian ydinprosessi. Kaikki toimet, jotka tekevät prosessista vähemmän läpinäkyvän ja helpommin sorkittavan, heikentävät demokratiaa. Sähköisen äänestämisen tarjoamat edut eivät mitenkään riitä perustelemaan suuria riskejä, jotka kohdistuvat koko yhteiskuntajärjestelmään.

Kirjoittaja on Yle Areenan palvelupäällikkö, joka on lopettanut kirjoittamisen Mikrobittiin kolme kertaa.