Mikrobitti testasi hiljattain alle 200 euron 4g-reitittimet. Lue testi tästä linkistä.

*

Kotonani on ollut gigabitin valokuituyhteys nyt reilun puolen vuoden ajan. Tänä aikana liittymän koko latausnopeus on ollut käytössä testitilanteiden ulkopuolella kenties pari-kolme kertaa.

Käytännössä koko gigabitin hyödyntäminen vaatii useita isojen tiedostojen siirtoja yhtä aikaa, koska yhdestä nettipalvelustakaan harvemmin irtoaa tavaraa kuin muutamien satojen megabittien vauhdilla.

Gigabittiluokan netti on siis melko vaativallekin kotikäyttäjälle tarpeettoman nopea, ja siksi 4g- ja 5g-laitteiden ja -liittymien mainostus poskettomilla nopeuksilla tuntuu tarpeettomalta.

Paljon oleellisempaa keskivertokäyttäjälle on, että netti toimii luotettavasti ja pätkimättä – tässä suhteessa kuitu on toki edelleen selvästi mobiiliverkkoyhteyk­siä edellä.

Niin kuin tietotekniikassa muutenkin, nettitarpeet ovat hyvin yksilöllisiä. Nettiä uutisten lukuun tai korkeintaan satunnaisen YouTube-videon katseluun hyödyntävä käyttäjä pärjää jopa alle kymmenen megabitin latausnopeudella, kun taas massiivisia uutuuspelejä jatkuvasti lataileva verkkopelaaja tai monen 4k-television talous tuskin on tyytyväinen alle 50 megabitin latausnopeuteen.

Kun siirrytään satoihin megabitteihin, kyseessä on yhä selvemmin ylellisyys, ei niinkään varsinainen tarve. Itse en kuitenkaan ole hetkeäkään vakavasti miettinyt nettiyhteyteni nopeusluokan pudottamista, vaikka sillä säästäisikin useamman kympin kuukaudessa. Elämässä kun kuitenkin pitää olla myös ylellisyyksiä.