Kunnollinen suorittimen ja kotelon jäähdytys auttaa sekä vaimentamaan äänekästä konetta että parhaimmillaan parantamaan suorituskykyä.

Useimmissa pöytä­koneissa on suoritinjäähdytyksenä joko suoritinvalmistajan vakiotuuletin tai valmistajan oma ratkaisu, joka on ani harvoin ainakaan Intelin tai AMD:n vakiopropellia tehokkaampi. Vakiojäähdytyksen ääni nousee lähes poikkeuksetta kuuluviin, kun suoritinta kuormitetaan hetkeä kauemmin. Usein juuri prosessorituuletin onkin tietokoneen merkittävin melunlähde.

Jos oma pc on yllättäen muuttunut aiempaa meluisammaksi, on todennäköisin ongelman aiheuttaja tuulettimiin kerääntyvä pöly. Kotelo kannattaa avata ja poistaa pöly suorittimen, näytönohjaimen ja kotelon tuulettimista.

Kätevimmin tämä käy yleensä pölynimurilla, mutta sen kanssa on oltava varovainen: varo imuroimasta helposti irtoavia komponentteja ja koskettamasta osia imurin suulakkeella. Imuroitaessa syntyvä staattinen sähkö voi kosketuksesta purkautuessaan olla kotelon sisäisille komponenteille kohtalokasta.

Puhdistamisen lisäksi suoritintuulettimen melun vähentämiseksi ei yleensä ole tehtävissä juuri mitään. Jos tuuletin huutaa pölystä vapautettunakin tauotta, vaikkei mitään raskasta ole meneillään, aiheuttaa jokin taustaprosessi todennäköisesti jatkuvaa kuormitusta ilman syytä. Suorittimen kuorman näkee Windowsissa helposti painamalla Ctrl + Alt + Del ja valitsemalla Tehtävienhallinta > Lisätietoja > Suorituskyky.

Mikäli suoritinkuorma on lähellä nollaa, mutta tuuletin pöhisee silti korkeilla kierrosluvuilla, saattavat kierroslukujen säädöt olla pielessä. Tuuletinnopeuksien säätöön opastettiin uuden Mikrobitin numerossa 3/2015.

Prosessorituulettimen vaihtaminen on yleensä kannattava operaatio, etenkin jos tuuletinmelu on häiritsevällä tasolla usein. Perinteiseen tornikoteloon kootussa tietokoneessa on yleensä reilusti tilaa huomattavasti vakioratkaisua kookkaammalle jäähdyttimelle.

Tarkista jäähdyttimen ohjeistuksesta, miten kiinnitys hoidetaan. Kiinnittäminen sujuu usein eri tavoilla suoritin­kannasta riippuen, joten varmista, että seuraat oikeita ohjeita.

Jo 20–30 eurolla saa peruspropellia huimasti tehokkaamman jäähdyttimen, jonka melu ei välttämättä nouse modernia suoritinta sadan prosentin kuormallakaan käytettäessä yli tietokoneen muiden tuuletinten äänitason.

Intelin ja AMD:n vakiotuuletinten hyvänä puolena on erittäin helppo asennus. Intelin jäähdytin napsautetaan kiinni painamalla neljä muovista lukitusnastaa paikoilleen. AMD:n suorittimissa käytetään metallista kiinnitysliuskaa, jonka vipu painetaan alas. Emolevyn alle ei tarvitse asentaa mitään.

Kookkaamman ja painavamman jäähdyttimen asennus on hieman isompi projekti. Pelkät emolevyn reikien läpi työnnettävät nastat eivät riitä kannattelemaan useita satoja grammoja tai jopa yli kilon painavaa jäähdytintä, minkä takia niissä käytetään emolevyn taakse sijoitettavaa taustalevyä, johon itse jäädytin kiinnitetään. Uutta konetta kasatessa asennusvaiva ei juuri poikkea vakiojäähdyttimestä, mutta olemassa olevaan kokoonpanoon asennettaessa emolevy on irrotettava.

Jäähdyttimen suuntaus on sen tehon kannalta tärkeä seikka. Atx-koteloissa on useimmiten takana ulos puhaltava kotelotuuletin. Vakiomalliset jäähdyttimet puhaltavat ilmaa suorittimeen nähden ylöspäin, joten niiden asennussuunnalla ei ole merkitystä.

SpeedFan-sovellus kertoo yhdellä silmäyksellä pc:n suoritinydinten lämmön ja tuuletinten nopeudet.

Tornijäähdytin taas puhaltaa tyypillisesti suorittimeen nähden 90 asteen kulmassa, joten sen ilmavirta on syytä suunnata kotelotuulettimelle, jolloin jäähdytysilma poistuu kotelosta suoraan ulos. Muussa tapauksessa suorittimen ja kotelon tuulettimet työskentelevät toisiaan vastaan, ja lämmin ilma jää kiertelemään kotelon sisään.

Jäähdyttimen suorittimen kanssa kontaktissa olevaan alapintaan on usein tehtaalla kiinnitetty sopiva määrä lämpöä johtavaa tahnaa. Mikäli tahna ei ole valmiina, seuraa sitä yleensä putkilollinen mukana. Jäähdytystä vaihdettaessa vanha lämpötahna on aina syytä puhdistaa huolellisesti pois suorittimelta, sillä käytetyn tahnan lämmönjohtavuus voi olla heikentynyt.

Tahnaa maltilla. Lämpötahnaa ei tarvita suorittimen ja jäähdyttimen väliin paljon. Riisin­jyvän kokoinen annos levitettynä koko lämmönlevitinlevyn alueelle riittää hyvin.

Uutta tahnaa suorittimen päälle pursotettaessa on oltava huolellinen: sitä ei saa joutua muualle kuin suorittimelle, ja liiallinen määrä haittaa jäähdytystä. Tahnaa tarvitaan paperinohut kerros, ja noin riisinjyvän kokoinen määrä on sopiva määrä. Riittävä levittyminen saavutetaan yleensä pursottamalla tahna keoksi suorittimen keskelle ja painamalla jäähdytin kiinni, mutta parempi tulos saadaan levittämällä tahna tasaiseksi etukäteen jotakin tasareunaista esinettä käyttäen.

Unohduksien välttämiseksi prosessorituulettimen virtajohto kannattaa kiinnittää heti, kun jäähdytin on saatu paikalleen. Jäähdytin kytketään emo­levyn virtaliittimeen, joka on lähes aina merkitty tekstillä CPU_FAN. Monissa emolevyissä on toinenkin liitäntä mahdolliselle toiselle prosessorin tuulettimelle. Jos sellaista ei ole, kannattaa toinen tuuletin kytkeä vapaaseen kotelotuulettimen paikkaan, jollainen on merkitty yleensä joko CHA_FAN-, SYS_FAN- tai AUX_FAN-tekstillä.

Jos pc:n melu ei ole pääasiallinen huolenaihe, parempi jäähdytys antaa mahdollisuuksia myös suorituskyvyn kasvattamiseen. Tehokkaassa tornijäähdytyksessä on paljon enemmän jäähdytystehoa kuin mitä tarvitaan uudehkon sukupolven suorittimen viileänä pitämiseen vakiokellotaajuudella. Niinpä kellotaajuutta on usein mahdollista nostaa ilman että pc:n vakaus kärsii.

Varmista suunta. Tarkista ennen suoritinjäähdyttimen vaihtamista, mihin suuntaan kotelotuulettimet puhaltavat ilmaa. Valitse puhallussuunta siten, että tuulettimet eivät työskentele toisiaan vastaan.

Nykyemolevyissä on usein automaattinen kellotaajuuden säätötoiminto, joka pyrkii löytämään käyttäjän toiveiden mukaisen kompromissin hiljaisuuden ja suorituskyvyn väliltä.

Suorituskykyisimmän profiilin tai erillisen ylikellotustoiminnon valitsemalla emolevy ylikellottaa suoritinta maltillisesti automaattisesti, mikä kasvattaa laskentatehoa tyypillisesti joillakin prosenteilla.

Joissakin tapauksissa tehonlisäys voi olla suurempikin. Reippaampi ylikellottelu vaatii kuitenkin siirtymistä käsisäätöihin ja runsasta testailua, jossa kokeilemalla selvitetään suurin vakaa kellotaajuus ja sen vaatimat asetukset.