Viestintäviraston tilastojen mukaan valokuitu on tällä vuosikymmenellä ollut Suomen suhteellisesti nopeimmin kasvava kiinteän verkon laajakaistaliittymien yhteystekniikka. Silti viime vuoden lopussa vasta alle viisi prosenttia kuluttaja- ja yritysasiakkaiden laajakaistaliittymistä oli valokuituliittymiä.

Tilasto ottaa kuitenkin kantaa vain loppuasiakkaan liittymän tyyppiin. Jos liittymätyyppi on ethernet, internet-liikenne on todennäköisesti tuotu kiinteistöön valokuidulla. Tässä kohtaa on syytä olla tarkkana, sillä vaikka kuitu tulisi taloon asti, on sisäverkko edelleen kuparikaapelista, ja voi aivan hyvin sellaisena pysyäkin.

Jossain vaiheessa nettiliikenteesi kulkee valokuitua pitkin joka tapauksessa. Operaattorien runkoverkot ovat itsessään lähes täysin valokuidulla toteutettuja, ja 4g-tukiasemaltakin liikenteen vie runkoverkkoon useimmiten juuri valokuitu.

Kuka tarvitsee

Mutta palataanpa tilaajayhteyksiin. Kuka tarvitsee kuidun kotiinsa asti?

Huutavin kuidun tarve on kuluttajilla, joilla ei ole kelvollista kiinteätä lankayhteyttä käytössään. Jos ainoa kotiin tuleva johdin on vanha puhelinkaapeli ja etäisyyttä lähimpään operaattorin teletilaan on kilometrejä, ainoa toimiva tekniikka on adsl, ja se ei tällaisissa oloissa montaa megabittiä sekunnissa anna.

Tuo ainokainen kuparikin on syrjäseuduilla helposti purku-uhan alla, jolloin vaihtoehdoksi jää vain langaton yhteys, yleensä 3g- tai 4g-liittymä. Paikallisista olosuhteista riippuu, tarjoaako se riittävän palvelutason ja onko hinta-laatusuhde kohdallaan. Yleensä mobiiliyhteydet ovat ylimainostettuja, koska ilmoitettuihin maksiminopeuksiin päästään harvoin ja ruuhkahuippujen aikaan tukiasemat ovat kovilla. Jos taloudessa harrastetaan nettipelaamista, voi mobiiliyhteydet unohtaa suosiolla niiden huonon latenssin takia.

Miten sen saa

Kuitu ratkaisee suorituskykyongelmat, mutta se ei ulotu kaikkialle. Vaikka talon ohi jo menisikin kuitu, siihen ei voi noin vain mennä kytkemään pistokaapelia, vaan kytkentä on tehtävä operaattorin lähimpään aluejakamoon tai muuhun liityntäpisteeseen.

Kuitu vedetäänkin asuinalueelle, kyläkunnalle tai muulle asutuskeskittymälle parhaiten kertainvestointina. Uudet asuinalueet varustetaan nykyisin useimmiten kuituinfrastruktuurilla, koska putkitusten ja kuidun vetämisen kustannus ei juuri näy kunnallistekniikan kokonaisrakentamiskustannuksissa.

Kuitu kulkee maahan upotettuna, ja suurin kustannus tulee maankaivuutöistä. Ojanpenkkaan auraamalla upottaminen on halvempaa kuin asfaltin alle kaivaminen. Julkisten teiden ja muiden vastaavien esteiden alituksista tulee merkittäviä lisäkustannuksia. Usein mainittu nyrkkisääntö on, että itse kuitukaapeli maksaa yhteyden kokonaiskustannuksista korkeintaan kymmenesosan, mutta tapauskohtaiset vaihtelut ovat suuria.

Operaattorien nettisivuilta voi etsiä tarjouksia uuden kuituyhteyden vetämisestä. Hyvin kuidutetuilla alueilla tarvittava investointi on usein tuhannen, kahdentuhannen euron tietämissä, mutta etäisyyden kasvaessa hinta nousee helposti moninkertaiseksi. Monin paikoin asutus on niin harvaa, että kuituinfrastruktuuri ei synny markkinaehtoisesti, toisin sanoen operaattorit eivät pysty perustelemaan investointia tuotto-odotuksilla.

Eri puolilla Suomea onkin perustettu paikallisia kuituyhtiöitä, jotka saavat avustusta julkisista varoista. Valtion, EU:n ja kuntien rahoittamassa Nopea laajakaista -hankkeessa oli myönnetty 2015 loppuun mennessä laajakaistatukea parillekymmenelle yritykselle, joista vain neljäsosa on perinteisiä teleoperaattoreita.

Poliittista porua herättäneissä maaseutuhankkeissa todellinen liittymäkustannus on voinut olla kertaluokkaa korkeampi kuin asiakkaalta peritty hinta. Hankevaiheen tarjouksiin kannattaa tarttua, koska ne tuskin toistuvat.

Kerrostalokodin kaapelointi

Hyvä asennustapa. Kotijakamoon tulevan valokaapelin kuidut on päätetty asianmukaisesti häntäkaapeleilla, lc apc -liittimillä ja -adapterilla, ja kuitujen taivutussäde kotelon sisällä on riittävä ja määräysten mukainen. Kuitujen toimivuus ja suorituskyky on aina varmistettava mittaamalla sisäverkkomääräyksen 65A/2014M mukaisesti, ja tilaajalle on jäätävä mittauspöytäkirjat jokaisesta kuidusta. Huonossa asennustavassa kuitujen liian kapeat taivutussäteet tai kääntökulmat aiheuttavat suuria vaimennuksia, mistä voi seurata ongelmia käyttöönotettaessa. Kuva Harri Mutanen, Orbis Oy

Viestintäviraston määräyksen 65A/2014M mukaan kiinteistön sisäverkkoa rakennettaessa on jokaiseen huoneistoon tuotava vähintään yksi cat6-standardin mukainen kupariparikaapeli sekä neljä valokuitua, ja yhteisantenniverkkoa varten vielä tv-koaksiaalikaapeli.

Vanhan kerrostalon asunto-osakas törmää kuituun yleensä siinä vaiheessa, kun yhtiöön aletaan puuhata linjasaneerausta eli kansanomaisesti putkiremonttia. Kun rakenteet piikataan auki, vesi- ja viemäriputkien rinnalla on halpa uudistaa myös sähkö- ja tietoliikennekaapelit.

Miksi kotiin asti vaaditaan tuotavaksi kolmenlaiset kaapeloinnit? Ja miksi neljä kuitua kun yksikin riittäisi? Kupari takaa yhteensopivuuden menneisyyteen ja nykyhetkeen, kuitu tulevaisuuteen. Jos sisäverkkoa uudistettaessa kiinteistön vanha puhelinkaapelointi voidaan todeta toimivaksi, se voidaan jättää paikalleen. Uutta parikaapelia ei tällöin tarvitse vetää, jos taloyhtiöön on saatavissa kuitu kotiin -liittymiä. Yhteisantenniverkkokaan ei ole ylipäätään pakollinen, vaikkakin vahvasti suositeltu.

Viestintäviraston näkemyksen mukaan kuitu on tiedonsiirtokykynsä, vakautensa, häiriöttömyytensä ja vikasietoisuutensa johdosta oikea ratkaisu kerrostalokoteihin jo nyt, mutta ennen kaikkea sitä tarvitaan tulevaisuuteen varautumiseksi. Tulevaisuus tarkoittaa toisaalta sekä kasvaneita bittivirtoja yksittäisen käyttäjän päätelaitetta kohti että kodin päätelaitteiden määrän kasvua ja toisaalta palveluntarjoajien nykyistä laajempaa kilpailua.

Ja tarpeet monipuolistuvat nykyisistä asiointi- ja viihdepalveluista etälääketieteen, etäopetuksen, etätyön ja etäläsnäolon muotojen kehittyessä. Nelikuituinen kaapeli ei maksa juuri enempää kuin yksi kuitu, ja samalla varaudutaan paitsi yksittäisen kuidun vikaantumiseen myös skenaarioon, jossa eri palveluntarjoajat pääsevät kuluttajan kotiin asti omalla kuidullaan.

Kun kuitu tulee kotiin

Kodin viihde- ja tietotekniikkalaitteissa ei vielä ole valokaapeliliittimiä. Televisioissa ja digibokseissa on antenniliitin tv-vastaanottoa varten, tietokoneissa ja wlan-reitittimissä rj-45-liitin ethernetiä varten. Kodin sisäinen kaapelointi on kuparia vielä pitkään.

Kun omakotitaloon tuodaan valokaapeli, käytäntönä on päättää se kotijakamoon asennettavaan mediamuuntimeen tai kuitupäätteeseen, jonka ethernet-kytkimessä on muutama gigabitin portti. Jos saatavilla on kaapeli-tv-palvelu, tv-signaalikin saadaan taloon kuitupäätteen koaksiaalikaapeliliittimellä tai erillisellä mediamuuntimella.

Kerrostaloissa toteutustapoja on useampia. Kuitu kotiin -ratkaisussa kuitu tuodaan jokaiseen huoneistoon asti, kuitu kiinteistöön -ratkaisussa kuitu tuodaan talojakamoon, josta operaattorin laite jakaa palvelut kuparisilla nousukaapeleilla huoneistojen kotijakamoihin. Niin tai näin, järkevää on hankkia taloyhtiöliittymä, jolloin osakkaat maksavat Internet-yhteydestään hoitovastikkeen osana selvästi vähemmän kuin yksittäisasiakkaina vapailta markkinoilta.

Jos ei muu auta, perusta kuituyhtiö

Haja-asutusalueella vaihtoehdot ovat usein vähissä. Tarjolla on todennäköisesti vain yhden operaattorin adsl-yhteydet tai mobiilidata. Kilpailun ja tarjonnan puuttuessa ainoa valinta tuntuu olevan hidas, mutta vakaa adsl tai näennäisesti nopeampi, mutta todellisuudessa epävarma ja jaettu mobiiliyhteys.

Omakotitalon kotijakamon toiminnot. Huoneistoon tuleva liittymäkaapeli (1) päätetään laitekaapissa päätekoteloon (2). Kaapelissa voi olla kaksi kuitua, joista toisella siirretään laajakaistaliittymän liikenne ja toisella kaapeli-tv-liikenne, jos tällainen palvelu on alueella saatavilla. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää yhtä kuitua, jolta omalla aallonpituudellaan kulkeva kaapeli-tv-liikenne suodatetaan omalle kuidulleen. Kaapeli-tv-liikenne puretaan koaksiaalikaapelille mediamuuntimella (3) ja haaroitetaan asuinhuoneisiin meneville antennikaapeleille (4). Laajakaistaliikenne kulkee ethernet-mediamuuntimen (5) ja ristikytkentätelineen (6) kautta asuinhuoneisiin meneville cat6-parikaapeleille.

Vaikka kuituyhteydet tuntuvat olevan tavoittamattomissa, ei kannata lannistua, vaan harkita oman kuituyhtiön perustamista. Kuulostaa työläältä, mutta Omakotiliitto on laatinut selkeän ja käytännönläheisen oppaan, jolla pääsee hyvin alkuun.

Kyse on nimenomaan yhtiön perustamisesta, koska palvelujen tarjoaminen verkossa on lähtökohtaisesti liiketoimintaa. Aivan ensimmäiseksi on syytä selvittää lähiympäristön asukkaiden kiinnostus lähteä mukaan hankkeeseen. Tässä hyvä valmistelu ja asioiden esittäminen selkeästi ja yleiskielellä on avain onnistumiseen.

Kiinnostuksen kartoittamisen jälkeen seuraava askel on selvittää, haluaako joku olemassa oleva toimija toteuttaa verkon ja onko alueella olemassa olevia kaapelikanavia, joita voisi hyödyntää. Samalla on syytä varmistaa, onko hankealueella alkamassa lähiaikoina jalkakäytävien tai sähkö-, vesi- tai viemäriverkoston parannuksia, joiden yhteydessä kuituverkon toteutus voisi hoitua edullisemmin samoilla maansiirtotöillä, ne kun ovat ylivoimaisesti suurin yksittäinen kustannus.

Määräysten mukainen kerrostaloyksiön kotijakamo karuimmillaan. Tv-kaapeloinnin haaroittimesta lähtee koaksiaalikaapeli ainokaiseen rasiaan. Mitään aktiivilaitetta ei ole, koska wlan-reititin on tv-pöydällä kytkettynä asunnon ainokaiseen cat6-rasiaan. Valokuituliittimet ovat tyhjän panttina, koska Internet-operaattori on halunnut jakaa nettiliikenteen talojakamosta huoneistoihin cat6-nousukaapeleilla. Kuva Pertti Hämäläinen

Kun nämä asiat on selvitetty, pitää alkaa miettiä rahoitusta, varmistaa viranomaismääräykset ja alkaa suunnitella verkkoa. Tässä yhteydessä on syytä tutkia mahdollisuudet saada tukea. Yleensä se on mahdollista vain haja-asutusalueilla, jos alueella ei ole kaupallisten toimijoiden puolesta tarjolla riittävän nopeita tietoliikenneyhteyksiä.

Kustannuksissa vaikeinta on niiden luotettava arviointi etukäteen, mikä on sikäli hankalaa, että ihmiset keskimäärin haluavat tietää, minkä verran rahaa tulee palamaan. Tyypillisesti toteutuskustannukset vaihtelevat alueittain 1 500–5 000 euron välillä liittymää kohti. Koska kyse on liiketoiminnasta, ei pidä väheksyä aktiivisen myyntityön ja hankkeesta viestimisen merkitystä. Postilaatikot ja ovelta ovelle jalkautuminen toimivat parhaiten, yhdessä omien verkkosivujen ja sosiaalisessa viestimisen kanssa.

Viime vuonna tehtyjä isoja asukasvetoisia hankkeita ovat olleet muun muassa Osuuskunta Helsingin Valokuidut helsinginvalokuidut.fi, Osuuskunta Tuusulan Valokuidut (tuusulanvalokuidut.fi) ja Halako eli Hailuodon Laajakaistaosuuskunta halako.net/halako.

Omakotiliiton laajakaistaoppaan löydät osoitteesta omakotiliitto.fi/kuitu.