Tuntuuko tietokoneesi vanhalta ja väsyneeltä? Lataukset kestävät ikuisuuden, tuulettimet huutavat tauotta eikä akku kestä mitään? Älä ryntää tietokonekauppaan ennen kuin olet kokeillut nämä kikat.

Hidasta tietokonetta ei ole mukavaa käyttää. Vaikka odotusajat olisivat vain muutamia sekunteja tai jopa niiden murto-osia, ne ovat silti häiritseviä. Pahimmillaan tökkiminen syö rahan arvoista työaikaa tai tekee rentoutumisyrityksistä pelien tai muun viihteen parissa verenpainetta nostattavaa odottelua.

Syitä tietokoneen hitauteen on monia. Niistä ilmeisin on käyttötarkoituksiin nähden jo alun perin liian heikko suorituskyky, mutta se tulee ilmi yleensä jo uudessa koneessa. Paljon yleisempi on pikkuhiljaa yhä väsähtäneemmän oloiseksi muuttunut pc.

Perinteisesti hidastumisen syy ovat olleet jatkuvasti raskaammiksi muuttuneet sovellukset. Kuluvalla vuosikymmenellä aina vain kasvavien tehojen ja vaativampien sovellusten kilpajuoksu on kuitenkin hidastunut ellei miltei pysähtynyt. Ainoastaan peleissä näytönohjainten entistä kovempien tehojen ja yhä näyttävämmän grafiikan toisiaan ruokkiva kierre toimii edelleen.

Kun yleistä kehitystä ei voi enää syyttää tietokoneen hidastumisesta, on syitä etsittävä muualta. Karkeasti ottaen hidastumisen todennäköisimmät syyt voi jakaa kahteen kategoriaan: ohjelmalliseen kuormitukseen ja laitteiston toimintaongelmiin. Jälkimmäiset vaikuttavat tietokoneeseen samalla tavoin käyttöjärjestelmästä riippumatta, ja viimeisen aukeaman vinkkejä voi yhtä lailla soveltaa kaikkiin koneisiin. Ohjelmallisissa ongelmissa Windows-, Mac- ja Linux-koneilla on huomattavia eroavaisuuksia.

Seuraavat vinkit käsittelevät ensisijaisesti Windowsia, mutta myös Macit ja Linux on huomioitu.

Juttu julkaistu alun perin syyskuussa 2017.

1. Laitteisto kuntoon

Pc:n kaikkein varmin hidastaja on liian vähäinen ram-muisti. Kun kaikki käynnissä olevat ohjelmat eivät mahdu yhtä aikaa ram-muistiin, niiden tiedot joudutaan siirtämään niin sanottuun swap-tiedostoon massamuistille. Sieltä niiden lukeminen on monta kertaluokkaa hitaampaa kuin ram-muistista, mikä johtaa tahmaiseen toimintaan.

Modernissa pc:ssä on syytä olla vähintään kahdeksan gigatavua muistia. Tämä määrä riittää peruskäyttöön mainiosti. Todella vanhassa koneessa saattaa tosin olla vain 32-bittistä käyttöjärjestelmää ajamaan kykenevä suoritin. 32-bittinen järjestelmä ei käytännössä pysty hyödyntämään yli neljän gigatavun muistia, joten enempää ei ole järkevää asentaa.

Myös todella vanha kone saattaa muuttua käyttökelpoiseksi, jos sen yhden tai kahden gigatavun muisti päivitetään neljään gigaan. Vielä parempia tuloksia saadaan, jos myös massamuisti vaihdetaan seuraavan kohdan mukaisesti ssd-levyyn.

Muistin lisääminen on pöytäkonessa yleensä helpoin päivitysoperaatio, ja myös moniin läppäreihin se onnistuu hämmästyttävän vähällä vaivalla. Vanhempiakin muistityyppejä myydään edelleen yleisesti. Mikäli pc:n sisuskaluihin sukeltaminen ei kiinnosta, voi muistin lisäyksen teettää pc-liikkeessä varsin kohtuullisin kustannuksin.

Jos asiat ovat ram-muistin puolesta kunnossa, on seuraava looginen askel pc:n nopeuttamiseen massamuistin vaihto. Perinteinen, pyörivä kiintolevy on lähes aina tietokoneen suorituskyvyn suurin pullonkaula, joten se kannattaa ehdottomasti korvata paljon nopeampaan flash-muistitekniikkaan perustuvalla ssd:llä.

Pöytäkoneessa vanha levy voidaan yleensä jättää ssd:n ohelle tiedostosäiliöksi. Läppärissä on yleensä vain yksi massamuistipaikka, joten levy pitää vaihtaa. Kummassakin tapauksessa käyttöjärjestelmä on tosin joko kloonattava uudelle levylle (katso ohjeet Mikrobitin numerosta 5/2017) tai asennettava uudelleen.

Myös massamuistin vaihdon ja käyttöjärjestelmän kloonauksen voi teettää pc-liikkeessä. Kustannukset ovat selvästi suuremmat kuin ram-muistipäivityksessä, koska tietojen siirtäminen uudelle levylle vie aikaa.

2. Asetukset järjestykseen

Windowsin Järjestelmä-asetusruudusta selviävät sekä Windowsin 32- tai 64-bittisyys että asennetun ram-muistin määrä.

Vanhemmilla ja hitaammilla tietokoneilla Windowsin tuoreimmat versiot voivat tuntua hitailta etenkin siksi, että vääntö ei riitä graafisten efektien sulavaan piirtämiseen. Miltei kaikki visuaaliset efektit voi kuitenkin poistaa käytöstä: avaa Ohjauspaneeli, valitse Järjestelmä ja välilehti Lisäasetukset.

Avautuvalla Visuaaliset tehosteet -välilehdellä voit mukauttaa efektejä tai poistaa ne kaikki käytöstä valitsemalla Paras suorituskyky. Tasoita näyttöfonttien reunat -valinta kannattaa tosin ruksata aina mukaan, koska ilman sitä tekstin luettavuus kärsii melkoisesti.

Macissa animaatioiden hallintaan ei ole valmiita valintoja macOS:n asetuksissa, mutta kuten lähes kaikkea muutakin, animaatioita voi kytkeä päälle ja pois komentoriviltä. Helpompi tapa hallita yleisimpiä efektejä on ladata ilmainen TinkerTool-ohjelma, joka tuo lukuisia macOS:n asetuksia esiin helposti päälle ja pois ruksattavassa muodossa.

Joissakin tapauksissa heikon suorituskyvyn takana voi olla vahingossa päälle mennyt virransäästöasetus, joka estää suorittimen korkeimpien kellotaajuuksien käytön. Tarkista Ohjauspaneelin kohdasta Virranhallinta, että käytössä oleva virrankäyttösuunnitelma on Tasapainotettu eikä Virransäästö.

Animaatiot hiiteen. Graafisia efektejä karsimalla hidas kone tuntuu näpsäkkäämmältä.

AMD suosittaa, että sen uusia Ryzen-suorittimia käytettäisiin toistaiseksi asetuksella Paras suoritusteho. Se on useimmiten piilotettu, ja tulee esiin klikkaamalla väkästä Näytä lisäsuunnitelmat -tekstin vieressä. Suorituskykyasetuksella pc kuluttaa hieman enemmän sähköä, mutta pöytäkoneessa asialla ei ole mainittavaa merkitystä.

Maceissa ja suosituimmissa Linux-levityspaketeissa ei ole Windowsia vastaavia virrankäyttösuunnitelmia, jotka voisivat hidastaa koneen toimintaa. Kummassakin voidaan käyttää piilotettuja asetuksia ja erilaisia apuohjelmia virransäästön mukauttamiseen, mutta normaalisti niille ei ole erityistä tarvetta.

3. Tunnista turhat prosessit

Kun laitteisto- ja asetuspuoli on kunnossa, mutta kone tuntuu silti hitaalta, ovat todennäköisin syy aina käynnissä olevat prosessit ja palvelut. Windows-koneessa on usein jo valmistajan asentamana erilaisia tarpeettomia sovelluksia. Lisäksi monet ohjelmistot asentavat erilaisia, raskaitakin taustakomponentteja, useimmiten ilman mitään järkevää syytä.

Erityisen harmillisia ovat huonosti tai väärin toimivat prosessit, jotka kuormittavat tietokonetta täysin ilman syytä. Tällaisen rohmun olemassaolon huomaa usein läppärin akkukeston selittämättömästä lyhenemisestä tai jatkuvasti äänekkäistä tuulettimista.

Resursseja kahmiva ohjelma on helppo tunnistaa Windowsin Tehtävienhallinnassa, joka aukeaa nopeimmin painamalla Ctrl + Alt + Del ja valitsemalla se listasta. Oletuksena se on minimaalisessa tilassa, mutta klikkaamalla Lisätietoja esiin tulee lista kaikista käynnissä olevista prosesseista.

Klikkaamalla Suoritin-saraketta ne järjestyvät aiheuttamansa suoritinkuorman mukaan. Jos jokin prosessi aiheuttaa jatkuvaa useiden kymmenien prosenttien kuormaa tai käyttää gigatavukaupalla muistia ilman, että tälle olisi jotakin järkevää syytä, se ei todennäköisesti toimi oikein.

Vaikka taustasovellukset toimisivatkin oikein, ei niitä kannata pitää pyörimässä ilman selvää syytä.

Parhaassa tapauksessa ohjelmassa itsessään on asetus, jolla sen automaattisen käynnistymisen estää. Tällainen ruksi on yleensä sovelluksen asetusvalikossa. Monissa tapauksissa valintaa ei ole, tai se on vaikea löytää.

Säästöä väärässä paikassa. Nyky-pc:t kuluttavat niin vähän sähköä, että kulutusta ei kannata suitsia suorituskykyä rajaamalla.

Usein järkevintä voi olla poistaa kokonaan sovellukset, joilla ei ole todellista käyttöä. Windows 10:ssä on uusi, aiempaa helpompi työkalu, jolla tarpeettomat käynnistysprosessit saa karsittua pois.

Käynnistysohjelmia pääsee Windowsissa tarkastelemaan painamalla Ctrl + Alt + Del, valitsemalla Tehtävienhallinta ja välilehti Käynnistys. Luettelossa näkyvät kaikki Windowsin käynnistyessä avautuvat sovellukset, joita on usein melkoinen liuta.

Monet prosessit tunnistaa nimestä, mutta mikäli nimi ei paljasta, mihin ohjelmaan se liittyy, Julkaisija-sarake voi auttaa. Jos sekään ei soita kelloja, kannattaa klikata prosessia oikeanpuoleisella hiirennapilla ja valita Avaa tiedostosijainti. Jos hakemistopolkukaan ei auta tunnistamaan, mistä on kysymys, voi kyseessä hyvin olla jokin enemmän tai vähemmän hämäräperäinen sovellus. Tällainen orpo prosessi on erittäin todennäköisesti tarpeeton, joten sen kohdalla kannattaa klikata Poista käytöstä -nappulaa.

Monet helposti tunnistettavatkin prosessit ovat usein tarpeettomia. Hyödyllisiä taustaohjelmia ovat esimerkiksi pilvipalvelujen prosessit, jotka hoitavat tiedostojen synkronoinnin palveluihin. Myös päivityksistä huolehtivat komponentit kannattaa pitää käynnissä, sille muussa tapauksessa kyseiset ohjelmistot jäävät helposti päivittämättä.

Monilla sovelluksilla on esimerkiksi web helperiksi kutsuttu prosessi, jonka pääasiallinen – tai ainoa – tarkoitus on mahdollistaa kyseisen sovelluksen avautuminen tiettyjä www-linkkejä klikkaamalla. Esimerkiksi SpotifyWebHelper.exe mahdollistaa musiikin soittamisen suoraan webbisivuille upotetuista linkeistä. Mikäli tällaisille toiminnoille ei ole käyttöä, taustaprosessit voi poistaa käytöstä.

Prosessit, joiden ilmeinen käyttötarkoitus ei selviä heti niiden nimistä, ovat todella usein tarpeettomia tai ainakin hyödyltään kyseenalaisia. Googlaus prosessin nimellä tuottaa yleensä siitä lisätietoa. Tehtävienhallinnassa on jopa oikotie, jolla sen nimeä voi etsiä suoraan Bing-hakukoneella: klikkaa käynnistysohjelmaa hiiren kakkosnapilla ja valitse Etsi internetistä.

Jumittava ajuri. Testilabraamme kesällä saapuneessa Lenovon läppärissä oli ilmiselviä ongelmia: tuulettimet huusivat tauotta ja akkukesto oli onneton. Syypää löytyi helposti: Qualcommin wlan-ajuri rohmusi itselleen jatkuvasti noin 30 prosenttia suoritinajasta. Ongelma korjaantui poistamalla ajuriin liittyvä apuohjelma. Jo prosessin nimi kertoo kenties jotakin ajurin yleisestä valmiusasteesta.

Paras taktiikka taustaprosessien hallinnassa on poistaa ne yksi kerrallaan ja tarkkailla poiston jälkeen tietokoneen toimintaa. Jos kaikki vaikuttaa toimivan normaalisti, prosessi oli tuskin kovin tärkeä.

Macissa käynnistysohjelmia harrastetaan jonkin verran vähemmän kuin Windowsissa, mutta myös omenakonetta voivat vaivata tarpeettomasti tausta-ajossa olevat ohjelmat. Niitä pääsee hallitsemaan valitsemalla Omenavalikko > Järjestelmäasetukset > Käyttäjät ja ryhmät > Kirjautumiskohteet.

Lista näyttää kaikki koneen käynnistyessä ladattavat sovellukset. Ne poistetaan käytöstä painamalla listalla alla olevaa miinusnappulaa. Toisin kuin Windowsissa, ohjelma häviää saman tien pysyvästi näkyvistä. Jos se halutaan myöhemmin jälleen käynnistymään automaattisesti, se pitää lisätä takaisin plusnäppäintä painamalla.

Linuxissa tausta-ajettavat sovellukset ovat huomattavasti harvinaisempia kuin Windowsissa. Tähän vaikuttanee osaltaan Unix-filosofia, jossa sovelluksen tarkoitus on tehdä yksi asia hyvin. Taustalla resursseja kuluttamassa väijyvät komponentit sopivat tähän ajatteluun huonosti. Esimerkiksi Ubuntussa käynnistyviä prosesseja voidaan hallita Käynnistetävät ohjelmat -sovelluksella. Jos et halua tietyn prosessin käynnistyvän automaattisesti, poista ruksi sen edestä.