Näyttötekniikassa on totuttu puhumaan resoluutioista ja virkistystaajuuksista. Ne ovat helppoja, absoluuttisin numeroin mitattavia ominaisuuksia, mutta pinnan alla kuplii seuraava, paljon mullistavampi tekniikka.

HDR (High Dynamic Range) tuo ensin televisioihin ja vähän myöhemmin näyttöihin aiempaa paljon laajemman väriavaruuden. Kun tähän asti on käytetty 8-bittistä väriavaruutta, tuo HDR mukanaan 10-bittisen väriavaruuden. Ei kuulosta paljolta, mutta todellisuudessa 16,7 miljoonan värisävyn paletti laajenee yli miljardiin värisävyyn. Eikä kyse ole vain teoreettisista numeroista, vaan se näkyy huomattavasti luonnollisempana kuvana.

Toinen, vähintään yhtä näkyvä uudistus on monin verroin suurempi dynamiikka. Se tarkoittaa käytännössä monta kertaa suurempana erona synkimmän mustan ja kirkkaimman valkoisen välillä. Eniten tämä näkyy oled-televisioissa, joissa jokaisen pikselin voi sammuttaa täysin mustaksi. Lcd-televisioilla dynamiikkaa parannetaan huomattavasti kirkkaammalla kuvalla, koska taustavalon takia yksittäisiä pikseleitä ei saa kokonaan pimeiksi.

Kun tähän asti on katsottu harmahtavaa kuvaa, hdr:n myötä kuva voi kirkkaissa kohdissa häikäistä, kuten vaikkapa auringonnousu tai valonheitin oikeassa maailmassa.

Tekniikka on hienoa, mutta sillä ei tee mitään ilman sisältöä, joka hyödyntää sitä kunnolla. Kokosimme listan elokuvista, tv-sarjoista ja peleistä, joissa meidän mielestä hdr pääsee parhaiten oikeuksiinsa.

Laajempi värimaailma sekä kirkkaus avaavat parhaimmillaan uudenlaisia mahdollisuuksia tarinankerrontaan. Testatun perusteella hdr:ää käytetään realismin lisäykseen sekä tehokeinona. Luonnollisuuden lisäys näkyy selkeästi esimerkiksi metallin kiillosta sekä valokeilojen kirkkautena kuvassa. Lisätty kirkkaus ja enemmän ihmissilmää vastaavat värit tuovat myös selkeän lisäyksen kuvan syvyysvaikutelmaan.

Pelkkä hdr-maininta pelin tai elokuvan spekseissä ei testatun perusteella takaa, että kokemus olisi huikea. Hdr:n toimivuus riippuu pitkälti tekijöiden halusta hyödyntää sitä. Parhaimmillaan ero sdr:ään on kuin yöllä ja päivällä.

Kävimme läpi lukuisia hdr-elokuvia, sarjoja ja pelejä. Viikon hdr-kuurin päätteeksi paluu perinteiseen sdr-maailmaan oli karu: videot näyttivät kuin väritetyiltä mustavalkoelokuvilta ja kuvan punch jäi täydellisesti uupumaan. Tästä päättelemällä hdr on kuvanlaadullisesti paljon suurempi harppaus kuin 3d- ja uhd/4k-tarkkuus olivat. Tässä tärppejä parhaista hdr-kotikokeilujen varmoiksi lähtöpisteiksi!

UHD-elokuvat (Testattu: uhd-bd-levy / Apple iTunes)

Alien Covenant (uhd-bd)

Alien covenant herättää henkiin jo tuhotuiksi luullut alienit. Ridley Scottin ohjaus toimii mainiosti ja tunnelma elokuvassa on käsin kosketeltava. Hdr toimii erinomaisesti valon kirkkauksien osalta. Epäluonnollista väriloistoa tältä tummalta elokuvalta on kuitenkin turha odottaa, mikä on selkeästi oikea ratkaisu. Kuvanlaatu on erinomaista ja elokuva hyvä – vaikka kauhu jääkin pahasti taka-alalle sarjan aiempiin elokuviin verratessa. (Osku)

King Arthur: Legend of the sword (uhd-bd)

Guy Ritchien ohjaus ja taistelukohtaukset ovat omaa luokkaansa – eikä King Arthur tuota niiden osalta pettymystä. Juonellisesti elokuva ei herätä suuria tunteita, mutta kuvanlaadussa se on aivan ehdotonta demomateriaalia. Hdr tuo mahtavasti lisää pelivaraa fantasiamaailmojen väritykseen ja tunnelmointiin, jota myös on onnistuneesti käytetty hdr-masteroinnissa. Silmäniloa elokuvasta siis riittää taistelukohtausten lomissakin. (Osku)

War of the Planet of the Apes (uhd-bd)

Sota apinoiden planeetasta päättää vuosikymmenen apinoiden planeetta -trilogian näyttävästi. Leffa ei ole suoraviivaista toimintamättöä nimestään huolimatta. Määrätietoiset ja kehittyneet apinat saavat sympatiat ahneiden ihmisten sijaan ja herättävät aitoja tunteita katsojassa. Elokuvan cgi-kohtaukset hellivät silmää realistisuudellaan. Referenssitason kuvanlaadussa on onnistuttu erinomaisesti yhdistämään luonnollisuus ja elokuvan tunnelma hdr-värien avulla. (Osku)

Passengers (uhd-bd)

Yksinäisyys avaruudessa pistää mietteliääksi matkalla kohti uutta kotiplaneettaa. Aikaa voi tappaa treenaamalla, pelaamalla ja android-baarimikon kanssa, mutta houkutus inhimillisen kanssamatkaajan seurasta on ilmeinen. Neljän näyttelijän varaan rakennettu avaruusseikkailu herättää ajatuksia mutta jää juoneltaan kevyeksi. Kuvanlaadullisesti elokuva on referenssitasoa ja hdr:n edut nousevat kiistatta esille hyvin jo pelkkien lamppujen loisteessa. Oled-television tummat mustat ja ääretön kontrasti lisäävät kuvan vetovoimaa entisestään. (Osku)

Sully (iTunes)

Tom Hanks ja Aaron Eckhart loistavat rooleissaan oikeudessa puolustautuvista lentäjistä, jotka laskeutuivat Airbus-koneen kanssa Hudson jokeen 2009. Vaikka juoni ei ole tapahtumien osalta monihaarainen, on elokuvan katsomista mahdotonta keskeyttää tiiviin tunnelman ansiosta. Elokuva toimii hyvänä esimerkkinä siitä, että hdr:n ei tarvitse tuoda kuvaan mitään yliluonnollista tai korostettua. Jo pelkät luontevat erot sisä- ja ulkokohtausten väleillä ja kasvanut syvyysvaikutelma ovat hyviä syitä hdr:n käytöstä. (Osku)

Revenant (uhd-bd)

Jos elokuvaa tulee katsottua tunti seuraamatta juonta tai dialogia lainkaan, ei kyse voi olla kuin huikeasta visuaalisesta elämyksestä. Revenant on juuri tätä – vastuttamattoman hienoa tarinan kerrontaa upeilla kuvakulmilla ja maisemilla. Luonnonvalossa kuvattu elokuva kappaa mukaan realistisuudellaan, joka nousee aivan uuteen tasoon hdr:n myötä. Sen katsominen mobiililaitteelta tai pieneltä sdr-televisiolta on kuin eri elokuvaa katsoisi, sillä Revenant kaipaa isot raamit ja lukitsee katsojan silmät ruutuun! (Osku)

Revenantissa säväyttää erityisesti se, miten kuvassa on valtavasti dynamiikkaa ja vastakohtia, vaikka koko elokuva on täysin poikkeuksellisesti kuvattu kokonaan luonnonvalossa. Auringon paiste keväthangella ei taatusti ole ole näyttänyt yhtä hyvältä missään muussa elokuvassa. (Kaj)

Planet Earth II (uhd-bd)

Dokumenttikuvaus todistaa kiistatta hdr-värien ja lisätyn kirkkauden käyttömahdollisuudet autenttista katseluelämystä varten. Planet Earth II:n jälkeen muut dokumentit eivät tunnu enää miltään visuaalisuuden osalta. Kaksi levyä tunnelmallista seikkailua eri puolilla maailmaa maustettuna David Attenboroughin kerronnalla kaappaa katsojien jakamattoman huomion pidemmäksikin aikaa. Kymmenen vuoden aikana hyvin kirjavalla kalustolla kuvatun Planet Earth II:n videoiden tarkkuus vaihtelee hieman, mutta on pääsääntöisesti erinomaista värien ohella. Luonnollinen kuva on erinomaista materiaalia myös kuvasäätöjen hienosäätöä varten. (Osku)

BBC:n upean dokkarin voi sanoa edustavan luontodokkareiden seuraavaa sukupolvea. Aluksi tuntuu siltä, ettei hdr:ää ole oikeastaan hyödynnetty mihinkään, kunnes alkaa katsomaan tarkemmin miten hienosti luonnon värit toistuvat ja millaisia yksityiskohtia väriloiston seasta paljastuu. Planet Earth II on yksi harvoja 6K-resoluutiolla masteroituja videosisältöjä ja se näkyy. (Kaj)

Stranger Things (Netflix)

Kasarinostalgiassa rypevä hittisarja edustaa yhtä hdr:n ääripäätä. Enimmäkseen pimeässä tapahtuva sarja ottaa kaiken irti Dolby Vision -standardin laajemmasta väriavaruudesta ja dynamiikasta. Autojen valot märällä asfaltilla ja ammusten iskemät autojen kyljissä häikäisevät, mutta samaan aikaan pimeydessä on sävyjä, jotka normaalisti jäisivät kaiken säihkeen keskellä täysin pimentoon. (Kaj)

Man in the High Castle (Amazon Prime Video)

Saksa voitti sodan, pudotti muutaman nuken Washingtoniin ja jakoi jenkit kahteen osaan japsien kanssa. Itärannikko natseille, länsirannikko nipponin pojille. Amazonin omaa tuotantoa oleva upea sarja edustaa toista ääripäätä kuin Stranger Things. Se löytää ruskeanharmaalta vaihtoehtoiselta 60-luvulta hienoja nyansseja. Rautaristien ja kallokokardien kova metallisuus korostuu sysimustien ss-univormujen päällä ja kristallit pöydässä kimaltelevat herrarodun edustajien illallispöydässä. Kaikesta näkee, että sarja on kuvattu hdr mielessä. (Kaj)

Xbox One X -pelit

Assassin’s Creed: Origins

Pahasti väsähtäneen sarjan rebootti onnistuu paitsi pelattavuuden, mutta varsinkin visujen osalta upeasti. Hiekkamyrskyissä tuntuu olevan kaikki mahdolliset ruskean, punaisen, ja keltaisen sävyt. Aurinko valaisee utua ja hiekkaa juuri niin oranssina kuin oikeastikin, eikä missään pelissä laskeva aurinko valaise pilvien yläreunoja yhtä aidon näköisesti.

Muinaisesta Egyptistä kun on kyse, on maailma täynnä kuparia, pronssia, rautaa ja kultaa. Metalliset aseet sekä jalometallit säihkyvät komeasti, mutta isoimman säväri sain temppeleitä koristavista kankaista, joihin kuviot oli kirjailtu kultalangalla. Niissä näkyi kaikkein konkreettisimmin mitä 4K-reso ja hdr saavat yhdessä aikaan. (Kaj)

Forza Motorsport 7

Uuden Forzan on sanottu olevan Xbox One X:n lippulaivapeli. Ehkä niin, mutta hdr ei tehnyt ihan sellaista säväriä kuin odotin. Autopelissä kun olisi kaikki ainekset häikäistä auringolla ja ajovaloilla. Valokuvatilassa lukemattomat kerrokset vahaa ja kromia toki kimaltelevat upeasti, mutta isoimman vaikutuksen tekivät öiset ajot sateella, missä valo taittuu oikein hienosti ympärillä roiskuvasta vedestä ja radan vesilätäköistä. (Kaj)

Call of Duty: WW2

Uusin Call of Duty on sekin eräänlainen sarjan uudelleen herätys. Nyt palataan alkuun ja tyylissä on haettu vahvasti elokuvamaista ilmaisua, karkeaa filmiraetta myöten. Siksi peli ei juhli ääriterävyydellä, mutta ei ole tarvettakaan. Se hekumoi enemmän rajusti välähtävillä suuliekeillä ja sillä, miten julmasti liekinheitin täyttää pimeät bunkkerit valolla ja huudolla. Ihmisten animointi on viety peleissä aivan uudelle tasolle. Hdr nousee esiin lähinnä eri materiaalien kerrostumina. Soljet nahkaisessa rähinäremmissä, öljylampun hehku ja naamioverkon korostuminen rautakypärän päällä ovat sellaisia juttuja, joita ei vielä vähän aikaa sitten voitu pelissä aidon näköisesti näyttää. (Kaj)

FIFA 18

Hieman yllättäen yleensä kovin ruutininomaisesti toteutettu futispeli näyttää kyntensä hdr:llä. Varsinkin iltapeleissä valonheitin tornien neljästä suunnasta tuleva terävä valo korostuu pelissä hienosti ja saa pelaajat erottumaan hienosti nurmikentältä, joka muuten on kohta aidomman näköistä kuin tv-lähetyksissä. Niissä kun nurmikko on murheenkryyni pakkausalgoritmeille. Sivumennen sanoen, muutaman vuoden tauon jälkeen Fifa maistuu pahuksen hyvin. Varsinkin pelaajien liikkeet vastaavat nykyään paljon paremmin kontrolleihin. Jäin koukkuun. (Kaj)

Middle-earth: Shadow of War

Muutaman pelin ja elokuvan kohdalla on puhuttu hdr:n hienovaraisuudesta. Keskimaan turpajuhlissa ei sellaisesta ole tietoakaan sen enempää tarinan kuin ulkoasun osalta. Juoni ottaa niin räikeitä erivapauksia Tolkienin kaanoniin nähden, että fanit sovittavat varmaan hamppua kaulaan. HDR:ää käytetään fantasiapeliin sopivasti valtavasti hehkuvaan valaistukseen, joka on jännässä kontrastissa örkkien sysimustana ja valtoimenaan läiskyvien verihyhmien kanssa. Örkkien luusta ja pataraudasta tehdyt varusteet ovat hauska vastakohta sankarin mustaan nahkaan ja kylmään metalliin. (Kaj)

Star Wars Battlefront II

Toinen lievä pettymys oli uusi Battlefront. Yksinpelin eka osuus avaruusaluksen syövereiden tylyssä keinovalossa on hieno, mutta sen jälkeen mennään alaspäin eikä esimerkiksi avaruustaistelut Tie Fighterilla ole lainkaan sellaista välähtävien lasereiden riemujuhlaa kuin odotin. Peli on tosin varsin hienon näköinen myös ilman hdr:ää. (Kaj)

Insects

Jos hdr ei ole vielä tuttu tai jos kotoa löytyy hdr-laitteet, muttei vielä sisältöä, niin ilmainen Insects on hyvä teknologiademo, jolla tsekkailla miltä eri hdr-tilat näyttävät ja miten ne eroavat tavallisesta. Kannattaa vähintään vilkaista. (Kaj)

Playstation 4 -pelit

Horizon Zero Dawn

Horizon Zero Dawn oli ensimmäisiä hdr:ää todella onnistuneesti hyödyntänyt peli ja saa näyttävyydellä hymyn suupieliin edelleen. Kohtaukset äärioloissa pimeästä kirkkaaseen päivänvaloon piirtyvät näyttävinä isolle kuvaruudulle eikä grafiikoissa ole muutenkaan valittamisen sijaa. Lisätäkynä peli on oikeasti hyvä myös sisällöltään! (Osku)

Ratchet and Clank

Ratchet ja Clank on hauskaa ajanvietettä koko perheelle. Planeetoilta toisille etenevä seikkailu kasvattaa haasteitaan, mutta vastapainoksi pelaajan varustus paranee matkan varrella uusien, varsin mielenkiintoisten aseiden myötä. Seikkailu etenee kolmiulotteisen tasoloikinnan tavoin. Taisteluissa loppuvat panokset ja energia tuovat omat haasteensa. Kuvanlaadullisesti peli on silmäkarkkia parhaimmillaan. Ylikylläiset värit ja loistavat valoefektit sopivat animaatiohahmoille ja samalla pitävät huolen siitä, ettei peli tunnu liian realistiselta. (Osku)

Knack 2

Lapsille sopiva suomennettu seikkailupeli saa isänkin innostumaan uusitun hdr-värimaailman ansiosta. Robottimaisilla Knack-olennoilla taistelu on parhaimmillaan kahden pelaajan juonitilassa, jolloin pääsee kimpassa mättämään isohiisiä ja muita vastaantulevia vihollisia. Mätön vastapainoksi peli muuttuu sopivin väliajoin tasohyppelyksi, kun Knackien minimuodoilla seikkaillaan ahtaissa paikoissa ja hypitään eteenpäin. (Osku)

Gran Turismo Sport

Jos näyttävyys ja realismi istuvat pelimakuusi, on Grand Tour Sport varma valinta. Rämäpäisten kaahailupelien ystäville se ei kuitenkaan ole ykkösvalinta. Visuaalisesti GTS ei jätä sen sijaan ketään kylmäksi. Erityisesti autojen metalliviimeistely ja kromi pääsevät hdr-tilassa aivan uuteen, ansaittuun realismin tasoon. (Osku)

PC-pelit

Testatuista pc-peleistä hdr ei toiminut kunnolla Paragonissa, Mass Effect: Andromedassa eikä Ark: Survival Evolvedissa, vaikka kaikissa on tuki sille. Suurin syyllinen on Windows 10:n Creator Updatessa rikottu hdr-tuki.

Pelien toimimaan saaminen oli jatkuvaa kikkailua sen kanssa, pitääkö Windows 10:n hdr-tila päällä vai pois. Se päällä työpöytä muuttu todella ikävän haalistuneeksi, joten se on syytä laittaa päälle vain silloin kuin aikoo pelata ja ottaa pois päältä muuten. Osa peleistä lähti toimimaan vasta sitten, kun Windows 10:n hdr-tilan otti pois päältä.

Hitman

Yksi ensimmäisistä hdr:ää tukevista pc-peleistä ei ehkä ole kaikkein häikäsevin, mutta varsinkin eka tehtävä Pariisissa hyötyy siitä, miten salamavalot sokaisevat muotinäytöksessä. Muut efektit ovat vähemmän huomattavia, mutta antavat kyllä kivasti tunnelmaa. (Kaj)

Battlefield 1

Vaikka uusin Battlefield 1 oli sarjan eka osa, jota en jaksanut muutamaa tuntia enempää, pisti hdr yrittämään uudestaan. Loputtomien juoksuhautojen muta ja paska ovat aikamoinen kangas, jonka päälle maalaillaan sokaisevia räjähdyksiä ja suuliekkejä. Tehtävissä aavikolla aurinko paahtaa tuskaisen kuuman oloisesti. Hienoa jälkeä! (Kaj)

Middle-earth: Shadow of War

Peli näyttää käytännössä tismalleen samalta kuin Xbox One X:llä, tosin valaistus tuntuu vielä aavistuksen jyrkemmältä. Ehkä olennaisin havainto on se, että pc ei enää ota mitään kaulaa konsoleiden parhammistoon nähden. Ei edes aavistuksen tarkempien tekstuureiden avulla. (Kaj)

Nex Machina

Housemarquen jäähyväiset arcade-peleille hyötyy hdr:stä lähinnä selvästi tavallista vahvemmin hehkuvilla väreillä, tosin mennään jo siinä rajoilla että värit palavat puhki ja tuntuvat liian räikeiltä. Toisaalta pelin kasarinostalgiseen fiilikseen moinen hehkuttelu sopii hyvin. (Kaj)

Oskun testikamat:

LG OLED65C6V -televisio

Playstation 4 Pro -pelikonsoli

Samsung UBD-K8500 -uhd-soitin

Apple TV 4k -mediasoitin

Kaitsun testikamat:

LG OLED65C7V -televisio

Philips PUS8102 65” -televisio

Xbox One X -pelikonsoli

NVidia Shield -mediasoitin

PC (i4690, 16 Gt RAM, GeForce GTX1070)