Gnome tuhlaa holtittomasti resursseja, mikä välittyy käyttäjälle ympäristön hidasteluna ja jumitteluna.

Canonicalin Daniel van Vugt on julkaissut aiemmin blogikirjoituksen Gnomen suorituskykyongelmista. Pelkkien ongelmien luettelemisen sijaan van Vugtilla on tarjota niihin myös ratkaisu. Valitettavasti Canonicalin apu ei aina vaikuta kelpaavan Gnomen kehittäjille.

Gnomen äänekkäimpiin kehittäjiin kuuluva Georges Basile Stavracas Neto on useammin kuin kerran kuvannut van Vugtia sietämättömäksi kyseenalaistaen samalla tämän panostukset Gnomen suorituskyvyn parantamiseksi.

Neton mukaan van Vugtin tarjoamilla korjauksilla on tapana aiheuttaa ongelmia toisaalla. Mies on kuitenkin ymmärtänyt menneensä liian pitkälle ja pahoitellut suoraselkäisesti puheitaan.

Tapausta tuntemattoman silmiin vaikuttaa kuitenkin siltä, että iäisyydet suorituskykyongelmista kärsineen Gnomen kehittäjille on ollut liikaa se, että Canonicalin liityttyä mukaan kerhoon asioita on alkanut tapahtua.

Gnomen tuorein 3.34-versio on huomattava parannus aiempaan. Siitä huolimatta se on edelleen hidas ja laginen, jopa nopealla laitteella. On aivan sama, millaista rautaa pellin alta löytyy, mikäli ympäristö on toteutettu riittävän kehnosti. Ja Gnome on.

Canonical kehitti pitkään omaa Unity-työpöytää, josta Ubuntu on sittemmin tullut tunnetuksi. Unityn kehitystyö sai alkunsa, kun Canonicalin ehdotukset eivät 2010-luvun alussa kelvanneet Gnomen kehittäjille. Yhtiön nokkamies Mark Shuttleworth päätti tuolloin, että Ubuntu alkaa kehittää itseään täysin eri suuntaan.

Kehitystyön tuloksena syntyi Unity, jota monet vihasivat sen oltua Ubuntu 11.04:n pakollinen varuste. Pakko myöntää, että kyseessä oli tuolloin pahasti keskeneräinen, hidas ja buginen ympäristö. Mutta eivätpä olleet kaksisia kokemuksia myöskään Gnomen kolmosversion ensimmäiset iteraatiot.

Sittemmin Unity on kehittynyt jatkuvalla syötöllä yhä paremmaksi ammattilaisympäristöksi ja Ubuntun tavaramerkiksi. Sen kehitystyö poltti kuitenkin tuhottomasti rahaa, mikä pakotti Canonicalin luopumaan Unitystä vuonna 2017.

Unityn tuorein työpöydille tarkoitettu versio on 7.5. Kyseessä on sukkela, ammattimainen, kaunis ja tehokas ympäristö tuottavan työn tekemiseen. Merkittävintä on kuitenkin se, että toisin kuin Gnome, Unity ei pakota tietokonetta polvilleen.

Laitteistovaatimuksiltaan Unity ei eroa Gnome 3.34:stä, mutta samoilla resursseilla käyttöön saadaan huomattavasti enemmän suorituskykyä ja napakkuutta. Hyvä uutinen on niin ikään se, että vaikka Unitya ei enää aktiivisesti kehitetä, ympäristö on käytännössä ”valmis”. Vielä parempaa, viimeisin Unity-versio on asennettavissa Gnomen tilalle tai rinnalle myös Ubuntu 18.04 LTS:ssä ja sitä uudemmissa Ubuntu-versioissa.

Unityn asennus onnistuu suuntaamalla turhaan kammoksutulle komentoriville näppäinyhdistelmällä ctrl+alt+t tai sovellusvalikon kautta. Komentorivin auettua anna seuraava komento:

sudo apt install ubuntu-unity-desktop

Kyseinen komentorimpsu asentaa Unityn kokonaisuudessaan oheiskomponentteineen ja liitännäisineen. Unitysta on tarjolla myös kevyempi Unity-session-paketti, joka sisältää vain ympäristön keskeisimmät komponentit. Suorituskyvyllisesti ympäristöillä ei kuitenkaan ole eroa.

Ubuntun ladattua tarvittavat paketit käyttäjä saa eteensä valikon, jossa tätä pyydetään valitsemaan sisäänkirjautumisruutu. Oletusarvoisesti käytössä on Gnomen überbuginen gdm. Unityn käyttäjien kannattaa valita kevyt ja näpsäkkä lightdm. Kysyttäessä valitse siis lightdm ja paina enteriä, minkä jälkeen asennusohjelma jatkaa toimintaansa.

Kun asennus on valmis, täytyy tietokone käynnistää uudelleen. Käynnistyksen jälkeen käyttäjää tervehtii LightDM-sisäänkirjautumisruutu. Valitse Ubuntun logoa klikkaamalla Unity, kirjaudu sisään ja nauti jälleen vapautuneista laitteistoresursseista.