Linuxiin perustuvia käyttöjärjestelmiä eli jakeluja on satoja. Miten sekalaisesta käyttöjärjestelmien merestä voi löytää sen yhden helmen?

Yhtä kaikki tarpeet täyttävää ratkaisua ei ole, joten tärkeintä on ensin tehdä itselleen selväksi, mitä käyttöjärjestelmältä haluaa ja tarvitsee, ja tehdä valinta vasta sitten.

Tärkein tekijä ovat omat käyttötottumukset. Halutaanko käyttöliittymää muokata ja jos, niin miten paljon? Pitääkö sovellusversioiden ja Linux-ytimen olla viimeistä huutoa? Käytetäänkö tietokonetta multimediaan ja muun viihteen kuluttamiseen vai ehkä pelaamiseen? Minkälaista ja erityisesti minkä merkkistä rautaa oman pc-tietokoneen sisuksista löytyy?

Vaikka suurin osa Linuxin asetuksista on hallittavissa graafisella käyttöliittymällä, syvemmälle menevä säätäminen täytyy tehdä lähes poikkeuksetta komentorivin kautta. Myös internetissä ja keskustelufoorumeilla olevat ohjeet edellyttävät yleensä komentorivin käyttöä. Mikäli komentoriviä ei halua opetella käyttämään edes peruskomentoihin, Linux-pohjaista käyttöjärjestelmää ei kannata tosissaan edes harkita.

Matka Linuxin maailmaan kannattaa aloittaa suuntaamalla selain osoitteeseen distrowatch.com. Distrowatchin kautta lukuisia Linux-jakeluversioita voidaan karsia esimerkiksi valitun työpöytäympäristön ja päivitystavan mukaan. Myös Linux-jakeluversioarvioita on internet pullollaan, eräs hyvä lähde on dedoimedo.com. Apua ongelmiin löytyy myös lukuisilta keskustelufoorumeilta, ihan kotoisaksi suomeksikin.

Lue myös:

Työpöytä eli graafinen käyttöliittymä

Käyttöliittymän muokattavuuteen vaikuttaa eniten käytetty työpöytäympäristö eli se graafinen käyttöliittymä, jonka käyttäjä saa eteensä käyttöjärjestelmän käynnistyttyä. Työpöytäympäristöjä ja -käyttöliittymiä on tarjolla lukuisia, kukin omilla vahvuuksillaan ja heikkouksillaan.

Tunnetuimmat työpöytäympäristöt ovat Gnome ja KDE. Ulkonäöltään ja muokattavuudeltaan ne ovat kaukana toisistaan. Gnome perustuu yksinkertaisuuteen ja valmiisiin käyttöliittymäratkaisuihin, KDE antaa käyttäjän muokata käyttöliittymää lähes loputtomasti omiin tarpeisiinsa sopivaksi.

Linuxiin perustuvien käyttöjärjestelmien vahvuutena on pidetty vaihtoehtojen tarjoamista. Siksi tarjolla on muitakin työpöytäympäristöjä. Suosittu vaihtoehto on myös Xfce, joka tekee kompromissin muokattavuuden ja yksinkertaisuuden välillä. Tämä monipuolinen, mutta silti käyttäjän hallittavissa oleva työpöytäympäristö sisältyy esimerkiksi Xubuntu-käyttöjärjestelmän oletusasennukseen.

KDE on virittelijän unelma. Lähes jokaisen namiskan paikkaa voi vaihtaa ja työpöytä valjastaa tottelemaan käyttäjänsä jokaista oikkua.

Valittu Linux-jakeluversio määrittää yleensä sen, mikä työpöytäympäristö tai -käyttöliittymä sen mukana asentuu. Esimerkiksi Ubuntu luottaa emoyhtiönsä Canonicalin kehittämään Unity-käyttöliittymään, Ubuntuun perustuva Linux Mint puolestaan Cinnamoniin. Ehdotonta keveyttä haluava valitsee Ubuntu MATEn, joka nimensä mukaisesti hyödyntää MATE-käyttöliittymää.

Paketista löytyvä työpöytäympäristö ei kuitenkaan ole ainoa vaihtoehto, vaan Linuxiin perustuviin käyttöjärjestelmiin voidaan asentaa vapaasti myös muita työpöytäympäristöjä. Ne toimivat yleensä kiltisti rinnakkain, ja käytettävä työpöytäympäristö valitaan sisäänkirjautumisen yhteydessä päivän fiiliksen mukaan.

Säännöllisyys vai Rolling release?

Linuxiin pohjautuvien käyttöjärjestelmien päivityksiä hallitaan keskitetysti paketinhallinnan kautta. Paketinhallinnasta päivittyvät käyttöjärjestelmän lisäksi myös siihen asennetut oheisohjelmat.

Keskimäärin Linux-maailma on jakautunut kahdenlaiseen päivitysmalliin. Toiset jakeluversiot päivittyvät tietyin välein. Esimerkiksi puolen vuoden välein käyttöjärjestelmästä julkaistaan uusi versio, johon on koostettu kyseisen ajanjakson aikana tapahtuneen Linux- ja sovelluskehityksen hedelmät. Kyseessä on ennustettava ja yleensä varsin vakaa päivitystapa, joka on hyvä valinta vakautta arvostaville käyttäjille.

Rolling release -päivitysmalli sopii niille käyttäjille, jotka haluavat käyttöönsä esimerkiksi Linux-ytimen ja laiteajureiden tuoreimmat versiot. Rolling release sopii myös silloin, jos haluaa nauttia tuoreimmista sovellusversioista. Kyseessä on kuitenkin aavistuksen säännöllisiä päivityksiä epävarmempi päivitystapa. Rolling release -päivityksissä on aina mahdollista, että päivitys rikkoo järjestelmän. Siksi se sopii paremmin Linuxiin jo aiemmin tutustuneille käyttäjille.

Sovellukset, onko niitä?

Kannattaa aina muistaa, että Linux ei varsinaisesti ole Windowsin korvike. Linux on Windowsin vaihtoehto. Vaikka käyttöliittymä saattaa muistuttaa erehdyttävästi Windowsia, on järjestelmä pellin alla täysin toisenlainen ja toimii eri tavalla kuin Microsoftin käyttöjärjestelmä.

Windowsissa toimivat sovellukset eivät siksi välttämättä toimi lainkaan Linuxissa, ellei niille ole tarjolla Linuxille sopivaa versiota.

Toimisto-ohjelmisto LibreOffice ei ehkä ole ominaisuuksiltaan täydellinen korvike Microsoft Officelle, mutta lähelle päästään ja ilman hintalappua.

Linuxin sovellustarjonta on parantunut, mutta edelleen on lukuisia lähinnä ammattikäyttöön tarkoitettuja sovelluksia, joita ei Linuxille saa, esimerkiksi Adoben suositut sovellukset Photoshop ja Illustrator. Myöskään Microsoftin Officea ei saa Linuxille.

Linux-käyttäjät joutuvatkin usein tyytymään korvikkeisiin. Esimerkiksi Microsoftin Officen haastaa ilmainen LibreOffice, jonka toimisto-ohjelmakokonaisuus on käytössä muun muassa lukuisissa julkishallinnon virastoissa.

Kuvankäsittelytarpeisiin vastaa monipuolinen Gimp joka jää hiukan jälkeen Photoshopin ominaisuuspaljoudesta.

Viihdettä tuutin täydeltä

Linux sopii viihdekäyttöön siinä missä Windows. Saatavilla on lukuisia mediasoittimia sekä esimerkiksi Steam-pelialusta. Mediasisällön toistamiseen tarvittavat mediakoodekit joko sisältyvät käyttöjärjestelmän oletusasennukseen tai ovat helposti asennettavissa jälkikäteen paketinhallinnan kautta.

Pelaaminen on niin ikään tullut osaksi Linux-arkea, kiitos pelitalo Valven suurten panostusten. Valven kehittämä Steam OS on Debian-Linuxiin pohjautuva käyttöjärjestelmä pelaajalle. Steam-pelialusta toimii lähes kaikissa Linux-jakeluissa, joten Linux-pelaajan ei välttämättä tarvitse valita valita Steam OS:ää.

Vaikka pelaaminen on mahdollista myös Linuxilla, kannattaa muistaa, ettei Linuxille tarjolla olevien pelien määrä vedä vertoja Windowsille. Oman suosikkipelin toimivuus Linuxissa kannattaakin varmistaa ennen kuin tekee lopullisen päätöksen Windowsista luopumisesta.

Käymme yhdessä ain

Linuxiin siirtyvän ei ole mikään pakko luopua Windowsista kokonaan. Käyttöjärjestelmät voi asentaa toimimaan rinnakkain.

Käynnistettävä käyttöjärjestelmä valitaan tietokoneen käynnistyksen yhteydessä esimerkiksi Grub-käynnistyslataajan avulla.

Niin sanottu dual boot on paras vaihtoehto käyttäjille, jotka haluavat molempien maailmojen parhaat puolet. Monet käyttävät Linuxin rinnalla Windowsia pelaamiseen tai sovelluksiin, joille ei ole Linux-versiota. Jos Windows-virtuaalikoneen käyttö Linuxissa ei houkuta, Windowsin voi jättää toiselle levyosiolle.

Windowsin käyttö virtuaalikoneessa ei mahdollista pelaamista, mikä kannattaa muistaa ennen kuin vanhan Windows-asennuksen päättää jyrätä.

Varsinainen ongelma on Windowsin ja Linuxin käyttämien levyjärjestelmien täydellinen eroavaisuus. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että Linux osaa lukea Windowsin ntfs- ja fat-osioita, mutta toisinpäin homma ei ilman epävarmasti toimivia apuohjelmia onnistu. Tämä kannattaa ottaa huomioon levyosioita luotaessa. Jos Windows on tarkoitus säilyttää esimerkiksi pelaamista varten, sille täytyy jättää paljon vapaata levytilaa pelien asentamiseen.