Taistelupelimekaniikaltaan DOA-sarja on ollut myös yleensä helpommin lähestyttävä kuin muut 3D-tappelupelit, eikä uusin osa ole tässä tapauksessa poikkeus. Tappeleminen sujuu yhteensä viiden napin avustuksella, joista kaksi on omistettu potkuille ja lyönneille, yksi heitoille, yksi torjuntaan ja vastaiskuille, ja viimeinen nappi uudelle Break-mekaniikalle.

Breakin avulla pelaajat voivat tehdä valmiiksi purkitetun, näyttävän Fatal Rush -iskusarjan, ja täydellä erikoismittarilla saadaan käyttöön tehokas Break Blow -superhyökkäys. Mekaniikka vastaa esimerkiksi uusimman Tekken-pelin esittelemää Rage-hyökkäystä, mutta Dead or Alivessa liikkeet ovat jopa vielä helpommin käytettävissä ja aloittelijaystävällisempiä.

Pelisarjaan vasta tutustuville DOA6 tarjoaa kiitettävän määrän erilaisia opastiloja, joissa pääsee tutustumaan kaikkiin tarjolla oleviin mekaniikkoihin, jokaisen hahmon liikesarjojen harjoittelutila sekä todella käytännöllinen, hahmokohtainen peruskombojen treenaustila. Kokeneemmat pelaajat voivat petrata taitojaan myös vapaassa harjoitustilassa, jossa voi etsiä muita pelaajia netistä tappelemaan kanssaan.

Ikävä kyllä, tällä hetkellä Dead or Alive 6:n nettipelimuodot ovat todella rajoittuneet, eikä pelissä vielä ole mahdollista pelata kuin yksittäisiä ranked-otteluita. Päivitysten myötä peliin on tulossa myös nettipeliaulat, mutta nyt vaihtoehtoja on tasan yksi.

Vielä pahempaa on kuitenkin se, että nettipelissä tuntuu olevan todella vaikeaa löytää hyvällä yhteydellä olevia vastustajia. Silloin kun nettipeliä pääsee pelaamaan, toimii se kiitettävän jouhevasti enkä itse ainakaan näissä törmännyt yhteyden pätkimiseen tai muihin vastaaviin ongelmiin. Kenties Playstation 4 -alustalla pelillä ei vain yksinkertaisesti vielä ole tarpeeksi pelaajakuntaa Euroopassa.

Nettipelin puutetta voisi paikata monipuolinen valikoima yksinpelitiloja mutta niidenkin suhteen DOA6:n anti on laihanlainen. Pelistä löytyvät tietenkin pakolliset perinteiset arcade, survival, time attack ja versus -tilat mutta näiden lisäksi mukana on myös erilaisista haasteista koostuva DOA Quest -tila sekä tarinamoodi.

Tarinatila toimii varmasti pelisarjan kovimmille faneille kuin häkä, sillä se jatkaa siitä mihin sarjan edellinen osa jäi. Jos ei ole vannoutunut fani, tarinasta on täysin mahdotonta saada kiinni, sillä se vilisee sarjan käsitteitä, hulluja tiedekokeita ja organisaatioita enemmän kuin pahin teknotrilleri. Tarinatilan rakenne on myös huonosti suunniteltu, ja pelaaja voi vahingossa päätyä hyppimään eri hahmojen tarinapolkujen välillä. Itse tarina ei missään tapauksessa ole myöskään erityisen hyvin kirjoitettu.

Huomattavasti viihdyttävämpi yksinpelitila on DOA Quest, jossa pelaajalla on hieman yli sata erilaista tehtävää suoritettavana, joista palkintona nettoaa pelirahaa taustamusiikkien ja muiden avaamiseen, sekä ennen kaikkea pelihahmojen uusien asujen avaamiseen tarvittavia osia. Tämä pelitila onkin paras tapa saada käyttöönsä jonkin oman suosikkihahmonsa lukitun asun, koska muissa pelitiloissa samainen urakka on tuskallisen hidas prosessi.

Pelisarjassahan hahmojen asut ovat hyvinkin keskeisessä roolissa. Sarjan kuudesosa on hieman hillitympi näiden suhteen kuin esimerkiksi sarjan Extreme Volleyball -pelit joissa paljasta pintaa piisaa, mutta se ei muuta sitä tosiseikkaa, että DOA-sarjan naishahmot ovat selkeästi suunniteltu teinipoikien ihanteita ajatellen.

Useamman hahmon aloitusasut ovat peittävämpiä kuin aiemmissa peleissä mutta kaikille naishahmoille on avattavissa tietenkin hyvin paljastavia ja vähän peittäviä asukokonaisuuksia, joissa pelin naurettava käsitys naisten rintojen liikkumisesta pääsee täyteen kukoistukseensa. Ne siis, jotka pelästyivät Team Ninjan aiempia kommentteja siitä, että peli tehtäisiin enemmän modernimpia mieltymyksiä mukaillen, ei tarvitse huolehtia siitä, etteikö Dead or Alive tarjoaisi samaa määrää tissejä ja pyllyjä kuin aiemminkin.

On tietenkin aika ironista, että tämä fanipalvelun toteuttaminen tekee pelisarjasta toisaalta myös kierosti tavallaan edistyksellisen. Pelattavista hahmoista nimittäni valtaosa on naisia, toisin kuin isossa osassa muita tappelupelejä.

Ei kuitenkaan missään tapauksessa sovi unohtaa, että pelin julkaisija on täysin häpeilemättömän eksploitatiivinen. Jos pelaaja haluaa ostaa yhden tai jopa muutaman niistä vielä vähän paljastavammista hahmojen asuista, niin tällä hetkellä ainoa tapa saada nämä maksulliset ladattavat pelisisällöt on ostaa lähes 90 euroa maksava kausipassi, joka pitää sisällään pari uutta pelihahmoa ja vajaat 30 uutta asua.

Vaikka Dead or Alive 6:n visuaalinen ilme on valtaosin sellaista, että sitä ei toivoisi muiden pelinkehittäjien kopioivan, on siinä kuitenkin muutamia oivaltavia uusia ideoita, joita voisi olla kiva nähdä myös muissa peleissä. Pelihahmot esimerkiksi hikoilevat ja hahmojen asusteet hajoavat osittain onnistuneen Break Blow -erikoishyökkäyksen seurauksena.

Tietenkin koska kyseessä on Dead or Alive, niin naishahmoilla hikoilu aiheuttaa erityisesti vaatteiden kostumista rintojen alueella sekä täysin sattumalta naishahmojen vaatteet hajoavat keskivartalon alueelta.

Sarjan pelihahmoilla on ollut aina hieman muovinen ulkoasu, joka omaan silmään ainakin tässä sarjan versiossa tuntuu hieman luonnollisemmalta kuin aiemmin. Välillä, varsinkin hikoiluefektin kanssa, hahmot näyttävät joskus enemmän leikkiukoilta kuin ihmisiltä.

Kokonaisuutena Dead or Alive 6 on todella ristiriitainen peli. Se on aloittelijaystävällinen, nopeatempoinen tappelupeli, jossa on todella naisvoittoinen hahmovalikoima.

Ikävä kyllä se on samalla myös varsinkin naishahmojen suunnittelunsa puolesta todella tunkkaisen sadetakkimiesmäinen ja pelitilojen valikoima on todella rajattu.

Tähän kun vielä lisätään hiljainen nettipeli sekä järkyttävästi hinnoitellut lisäsisällöt, niin peliä on mahdoton oikeastaan suositella tällä hetkellä kenellekään.

Plussaa:

  • Aloittelijaystävällinen
  • Paljon naishahmoja…

Miinusta:

  • …joiden ulkoasu on suunniteltu teinipoikien hormonien ehdoilla
  • Pelitilat jättävät toivomisen varaa
  • Nettipelin huono toimivuus
  • Järkyttävä DLC-hinnoittelu