Pako helvetistä ei ole helppoa.

Matka manalan pohjalta jumalten asuinmaille on raastavan pitkä, eivätkä tien varrelle sattuvat oikukkaat jumalat tai edesmenneet sankarit tee haasteesta yhtään helpompaa. Päälle vyöryvät painajaismaiset vihollislaumat iskevät pelaajan kanveesiin yhä uudestaan ja uudestaan.

Hades on armoton rogue-like-peli, joka tottelee klassista elä, taistele ja kuole -mentaliteettia. Jokainen tappio tarkoittaa paluuta alkuun.

Isäongelmia. Hades ei ole mikään oman elämänsä pedagogi, eikä häntä voi palkita ”vuoden isä” -mukilla.

Helvetissä kuolema on triviaali käsite

Supergiant Gamesin kehittämä Hades on verenpainetta nostattava peli, joka ei sorru lajityypille tyypilliseen angstiin. Kuolema on oleellinen osa matkaa, jonka ympärille rakennetaan tarina mielenkiintoisine hahmoineen. Pelitalon aikaisempaa käsialaa ovat muun muassa Transistor sekä Bastion.

Hahmona manalan herra Hades ei ole järin hauska heppu, eikä kuoleman majoilla asustaminen ole sitä kaikkein makeinta nektaria. Tästä syystä Hadeksen poika Zagreus on päättänyt taistella tiensä kohti jumalten asuinsijoja, mutta matka huipulle on pitkä. Todella pitkä.

Zagreuksen isä ei innostu poikansa tavoitteista, vaan hän suhtautuu jälkikasvunsa intohimoisiin unelmiin varsin kyynisesti. Ajoittain isäpappa saattaa usuttaa käskyläisensä tieten tahtoen häiritsemään Zagreuksen matkaa.

Helvetissä kuolema on triviaali käsite, sillä kaikki ovat jo kuilun pohjalla. Kuoleminen on lähinnä turhauttava prosessi, joka johtaa paluuseen lähtöpisteeseen – jonka virkaa ajaa groteski verilammikko. Tutussa mekaniikassa piilee rogue-like-pelien suola, mutta Hades kääntää jatkuvan kuolemisen osaksi tarinankerrontaa.

Jokaisen kuoleman välillä Zagreus kohtaa manalassa hengailevia ystäviään, jotka kommentoivat kirpeän osuvasti viimeisintä epäonnistumista. Joissain tapauksissa kuoleman kuppilassa istuu juuri se helvetillinen taistelija, joka on syypää Zagreuksen viimeisimpään kuolemaan. Nämä kohtaamiset ovat hupaisan kiusallisia.

Joko taas? Kuvassa taistelemiseen kyllästynyt Zagreus ja Megara, jotka ovat ottamassa jälleen kerran mittaa toisistaan. Kumpi palaa takaisin pohjalle?

Lopputuloksena syntyy riemastuttavaa hahmodynamiikkaa, kun pelaajan ohjastama Zagreus joko voittaa tai kuolee taistelussa välipomoa vastaan. Molemmat suhtautuvat mittelöön lakonisen kyllästyneesti, mutta homma on hoidettava. Joskus tuskastunut välipomo on voinut jopa hankkia innokkaan tuuraajan itselleen.

Erikoinen tarinankerronta ja jurnuttavaan pelimekaniikkaan ujutettu virnistely saa pelaajan tavoittelemaan taivaankantta myös uudemman kerran.

Perinteisiä perheriitoja

Ihan samoilla varusteilla Zagreuksen ei tarvitse kerrasta toiseen taistella. Pelin edetessä manalasta kerätyt kristallit, avaimet ja muu tauhka auttavat helvetin herran poikaa kehittämään aseistusta sekä kykyjään. Käytännössä pelaajan on syytä valita tarjolla olevista aseista suosikkinsa, jota hän lähtee kehittämään.

Hack-and-slash-meiningin keskiössä on tietenkin taisteleminen, mikä pääsee loistamaan Hadeksen nopeatempoisesti sykkivässä toiminnassa. Ketterät pyrähdykset, nopeat liikkeet sekä matkan varrella kerätyt kyvyt pitävät taistelemisen virikkeellisenä. Lopputulos muistuttaa entistäkin nopeatempoisempaa versiota Heart Machinen Hyper Light Drifteristä.

Lautta laavameressä. Sarjakuvamainen ulkoasu miellyttää silmiä. Ympäristöjen ja hahmojen suunnittelu on onnistunut erinomaisesti.

Matkan aikana pelaaja pääsee keräämään myös killinkejä, joita hän voi sijoittaa väliaikaisiin esineisiin, parantaviin herkkuihin sekä jumalallisiin voimiin.

Zagreuksen pakomatka on herättänyt myös muiden jumalten huomion, jotka huvittavat itseään tarjoamalla pakenijalle maistiaisia omista kyvyistään. Tilanne saattaa eskaloitua, mikäli kaksi jumalaa pyrkii antamaan pelaajalle suosionsa samanaikaisesti. Se, jonka suosiota Zagreus ei valitse, pillastuu pahanpäiväisesti. Zeus viskoo veljenpoikaansa salamoilla ja Poseidon aallokolla.

Työjuhdan käsikonsolille

Hades on tarjolla pc:lle sekä Nintendo Switchille. Arvostelu tehtiin käsikonsolilla, mikä on erinomainen alusta kokea pako kuoleman karkeloista. Switchillä Hades pyörii 720p-tarkkuudella käsikoossa ja 1080p-tarkkuudella telkkarin ruudulla.

Peli tuntuu rullaavan tasaisella 60 fps:n kuvataajuudella, mutta ajoittain efektien ja kymmenien hirviöiden hiippaileminen näytölle ruudunpäivitys joutuu aavistuksen kyykkäilemään. Tämä häiritsee pelikokemusta vain marginaalisesti.

Graafisesti peli on vaatimaton, mutta visuaalisesti komea. Manalan eri kerrokset ovat uniikkeja ja niissä on oma selkeä fiiliksensä. Kuitenkin useiden yritysten aiheuttamaa toiston tunnetta olisi voinut helpottaa kenttien sisäisellä vaihtuvuudella.

Kuolo koppaa. Matkansa aikana Zagreus kohtaa antiikin Kreikan taruista tuttuja naamoja. Mukana on myös viikatetta heilutteleva kuolema, Thanatos.

Hades on erinomainen teos lyhyeen pelailuun. Yksi pakoyritys on nopeasti pelattu, mikä korostaa pelin kannettavuuden iloja. Peliin on helppo tarttua esimerkiksi bussissa tai junamatkalla.

Kiireellisen konttorirotan arkeen Hades sopii hyvin, sillä päivän turhautumisen saa nopeasti poltettua peliraivon synnyttämään katharsikseen.

Kaikkineen Hades on pirullisen hyvä peli.

HADES

MIKÄ Supergiant Gamesin kehittämä pakomatka manalasta

HYVÄÄ Psykedeelinen pakomatka, tiukat kontrollit, nopeatempoinen, kuolema on osa tarinaa

HUONOA Genreen kuuluva turhautuminen, ajoittainen toisto

ALUSTAT Windows, macOS, Nintendo Switch

HINTA 25 euroa