Alle sentin paksuinen ja alle kilon painoinen sylimikro on ahkeran reissaajan unelmien täyttymys. Testimme paljastaa, että ohuus ja keveys aiheuttavat kuitenkin kompromisseja suorituskyvyn, akkukeston ja käytettävyyden suhteen.

Ihanteellinen kannettava tietokone olisi ohut ja kevyt, mutta silti kestävä ja tukevarakenteinen. Akku kestäisi helposti koko päivän kohtalaista käyttöä tai pari päivää satunnaisella käytöllä. Suorituskykyäkin pitäisi piisata kaikkeen Excel-taulukoista ja nettisurffailusta kuvankäsittelyyn.

Valmistajat pyrkivät ratkaisemaan kysymyksen suorituskyvyn, akkukeston ja ohuuden optimoinnista kukin omalla tavallaan. Ohuita ja kevyitä premium-läppäreitä voidaan kutsua kannettavien kuninkuusluokaksi, jossa valmistajien tekniset ratkaisut muodostavat selviä eroja laitteiden välillä.

Mikrobitti testasi ohutläppärit huhtikuun numerossa. Mukana ovat HP Spectre x360, Lenovo Yoga Y910, Asus ZenBook 3, Dell XPS 13 12-in-1, Acer Swift 7, Apple Macbook, Fujitsu Lifebook U727, Asus ZenBook UX410, Samsung Galaxy TabPro S ja DeeQ YCA3Ultrathin.

Tämän jälkeen markkinoille on tullut uudempiakin koneita, kuten Fujitsu Lifebook U937, jonka testasimme elokuun numerossa muiden opiskelijoille suunnattujen läppärien kanssa. Xiaomin tuoreita ohutläppäreitä emme ole vielä saaneet testiin.

Tämän testin kevyimmät laitteet, Apple MacBook ja Asus ZenBook 3, painavat vain 900 grammaa. Useimpien muiden kohdalla viisari värähtää noin 1,1–1,4 kiloon. Testikymmenikön painavin laite on kiinalaisesta nettikaupasta alle 400 eurolla ostamamme verrokkilaite DeeQ YCA3Ultrathin, joka painaa sekin vain 1,6 kiloa.

Hoikkuuskilpailussa voiton vie Acer Swift 7, joka on alle sentin paksuinen. Useimmat testin koneista ovat alle puolitoista senttiä paksuja, paksuimmaksi jää kiinalaisverrokkimme DeeQ parin sentin paksuudellaan. Tämän kokoiset koneet menevät helposti laukkuun ja kulkevat kevyesti mukana.

Ohuuden haittapuoli. Ohutläppäreissä on monesti vain usb-c-liitäntöjä. Paksumpaan Fujitsu Lifebook U727:ään mahtuvat myös ethernet- ja vga-liitännät.

Ohuimmissa läppäreissä kannettavuuden eteen on jouduttu uhraamaan esimerkiksi suuri osa liitännöistä.

Pahimmillaan läppärin kylkeen on mahtunut vain kuulokeliitäntä ja yksi usb-c-portti. Liitinpulaa pahentaa osaltaan se, että ohutkannettavissa ei useimmiten enää ole erillistä laturipistoketta, vaan lataus hoidetaan usb-c:n avulla. Tällöin akun loppuessa laturi pitää tökätä kiinni laitteen ainokaiseen liitäntään.

Kun virtapiuha on kytketty, läppäriin ei voi liittää usb-oheislaitteita ainakaan ilman erillistä sovitinta. Sovitinta tarvitaan yleensä myös, jos läppärin haluaa kytkeä ulkoiseen näyttöön tai lankaverkkoon, tai jos koneeseen haluaa kiinni perinteistä a-tyypin usb-liitintä käyttävän hiiren tai muistitikun.

Vaikka sovitin ratkaisee liitäntäpulmat, se lisää mukana kuljetettavien ja potentiaalisesti hukkaan menevien kilkkeiden määrää yhdellä.

Kaikkien laitteiden mukana ei edes tule tarvittavia sovittimia, vaan ne pitää ostaa erikseen. Testin laitteista Acer Swift 7:n mukana tulee usb-a-sovitin, Asus ZenBook 3:n mukana usb-a-, usb-c-, ja hdmi-portit sisältävä sovitin, HP Spectre x360:n mukana ethernet-verkkosovitin.

Usb-c-liitin on monipuolisuudessaan melkoinen sekasotku. Ulkoisesti identtinen liitäntä voi tukea kaikkea yksinkertaisesta ensimmäisen sukupolven usb 3.0 -protokollasta moderniin huippunopeaan Thunderbolt 3 -protokollaan. Thunderbolt 3 tarjoaa jopa 40 gigabittiin sekunnissa yltävän siirtonopeuden.

Thunderbolt-tuki on vain HP Spectre x360:ssa ja Dell XPS 13 2-in-1:ssa. Thunderboltin soisi kuitenkin yleistyvän, eikä sen pois jättämiselle yli puolentoista tonnin läppäristä ole erityisen hyviä syitä.

Nykyhybridi. 360 astetta kääntyvällä kosketusnäytöllä läppäristä kuoriutuu tarvittaessa myös tabletti.

Parhaimmillaan Thunderbolt 3:a tukeva usb-c toimii universaalina telakointiliitäntä, joka siirtää näytölle vaikka 4k-kuvaa, useamman liittimen verran tavallisia usb-portteja ja hoitaa lisäksi läppärin lataamisen suoraan näytön kautta ilman tarvetta virtakaapelin esiin kaivamiselle. Toistaiseksi Thunderbolt 3:a tukevat näytöt ovat kuitenkin vähissä. Telakoinnin lisäksi Thunderboltin kaistasta on hyötyä supernopeissa ulkoisissa tallennusratkaisuissa.

Vaikka Thunderboltin kaikkea potentiaalia ei vielä käyttäisikään, Intelin Thunderbolt-ohjain on ainoa keino saada kannettavaan 10 gigabitin siirtonopeuteen yltävä toisen sukupolven usb 3.1 -liitin. Tavanomaiset usb 3.0 -ohjaimet yltävät vain viiden gigabitin sekuntinopeuteen.

Liitäntöjen osalta testin pomo on työkalumainen Fujitsu Lifebook U727, jonka liitinvalikoima yltää gigabitin ethernet-verkkoliitännästä vga-porttin ja erilliseen telakointiliitäntään. Thunderbolt 3 -tukea siinä ei silti ole.

Laadukas tasohiiri on läppärinkäyttäjälle korvaamaton hermojen säästäjä. Perinteisesti parhaat hiirekkeet on valmistanut Apple Windows-kansan kärvistellessä enemmän tai vähemmän huonojen ohjaintensa kanssa.

Windows 8.1:n yhteydessä esitelty precision touchpad -määritys on kuitenkin muuttanut tilanteen. Testijoukon hiirekkeet ovatkin muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta varsin hyviä.

Precision touchpad siirtää vastuun kosketustason eleiden tulkinnasta erilliseltä hiiriajurilta käyttöjärjestelmälle. Se yhtenäistää tasojen toimintaa ja helpottaa korjausten ja parannusten julkaisua vanhempiinkin laitteisiin. Esimerkiksi Windows 10:n Anniversary Update -vuosipäiväpäivitys toi mukanaan uuden nelisormieleen precision touchpad -laitteille.

Testijoukosta vain HP ja Fujitsu sekä verrokkeina toimivat Samsung Galaxy TabPro S ja DeeQ YCA3Ultrathin eivät ole precision touchpad -sertifioituja. Tuen puuttuminen ei automaattisesti tarkoita huonoa ohjainta, eivätkä kaikki precision touchpad -hiirekkeet ole hyviä. Tiuhemmat päivitykset ja jopa uudet eleet ovat kuitenkin selvä etu.

Suorituskyky ja akkukesto ovat usein kääntäen verrannollisia kannettavissa tietokoneissa. Tehokas suoritin hörppii akun tyhjäksi nopeasti. Siksi kevytkannettavissa käytetään pääasiassa kaksiytimisiä, nimenomaan mobiilikäyttöön suunniteltuja piirejä.

Niissä peruskellotaajuus on matala, mutta taajuus nousee tarvittaessa hetkellisesti merkittävästikin korkeammaksi, jolloin kone tuntuu reagoivan käyttäjän toimiin nopeasti. Pidemmässä rasituksessa suoritin toimii kuitenkin merkittävästi ilmoitettua maksimikellotaajuutta pienemmällä nopeudella.

Testilaitteiden suorittimet ovat MacBookia ja kahta verrokkia lukuun ottamatta Intelin tuoreimman Kaby Lake -sarjan Core i5- ja Core i7 -piirejä. Vertailua hankaloittaa se, että Kaby Lake -perheessä Intel on luopunut kokonaan Core m -nimestä kaikkein virtapiheimmissä ja hitaimmissa mobiilipiireissään.

Siinä missä aiemmin Core i5 tai i7 oli tae vähintäänkin riittävän hyvästä suorituskyvystä, nyt sama mallinumero voi tarkoittaa kaikkea 4,5 watin virrankulutusluokalla (tdp, thermal design power) varustetusta mobiilipiireistä tehokkaaseen 15 watin piiriin.

Pääsääntöisesti ohuimmissa kannettavissa käytetään virtapihimipiä piirejä, sillä niissä akkukapasiteettia on vähiten ja metallirungossa jäähdytys voidaan hoitaa parhaimmillaan passiivisesti. Näin on esimerkiksi Applella ja Acerilla, jotka molemmat käyttävät 4,5 watin piirejä.

Poikkeuksen muodostaa Asus ZenBook 3. Sen sisuksiin on mahdutettu täysiverinen 15 watin tdp-arvolla varustettu Core i7 -piiri, jonka jäähdytys hoidetaan tuulettimella. Kevyessä käytössä Asuskin on käytännössä äänetön, mutta rasituksessa pieni tuuletin pöheltää kovaan ääneen.

Pieni tuuletin hoitaa tehtävänsä niin tehokkaasti, että ZenBook 3 on suorituskyvyltään testin kärjessä, vaikka se onkin testikymmenikön kevyin kone. ZenBookin kanssa identtisellä suorittimella varustetut Fujitsu Lifebook U727 ja Lenovo Yoga Y910 jäävät molemmat sen jälkeen pidempikestoista hyötykäyttöä mittaavassa PCMark-testissä.

Etenkin Lenovo alisuoriutuu, mikä johtuu todennäköisesti liiallisesta lämmöntuotosta, jonka vuoksi laite joutuu laskemaan suorittimen kellotaajuutta.

Erillisiä näytönohjaimia ohutläppäreissä ei käytetä, joten ne eivät sovellu kuin aivan kevyimpien pelien pelaamiseen. Verrokiksi ohueksi kaulituille lätysköille otimme Asus ZenBook UX410:n, joka ei ole merkittävästi varsinaista testijoukkoa paksumpi tai painavampi, vaikka siinä on erillinen GeForce GTX 940M -näytönohjain. 940M:n puhti riittää integroituja grafiikkapiirejä paremmin pelikäyttöön, mutta tuoreemmille ja vaativimmille peleille sekin on liian hidas.

Läppärin perusmuoto on pysynyt samana pc-ajanlaskun kivikaudesta lähtien, ja hyvästä syystä. Pari vuotta sitten Microsoft ja Intel ajoivat valmistajia kosketusnäytöllisiin hybridilaitteisiin, jotka olivat lähinnä näppäimistötelakalla varustettuja tabletteja. Kokeilu epäonnistui, sillä laitteista tuli liian paksuja tableteiksi ja läppäreinä yläpainoiset laitteet kellahtivat helposti selälleen.

Nyt samaan lopputulokseen pyritään saranansa ympäri 360 astetta kääntyvillä kosketusnäytöllisillä kannettavilla. Testijoukosta tabletiksi tai telttamalliseksi mediaruuduksi vääntyvät Dell XPS 13 2-in-1, HP Spectre x360 ja Lenovo Yoga 910.

Ratkaisu on selvästi parempi kuin kevyeen näppäimistöön telakoitavat raskaat tabletit olivat: paketti on tasapainoisempi ja se painottaa nimenomaan käyttöä kannettavana, mikä on valtaosalle Windows-koneen pääasiallinen käyttökohde.

Tabletiksi ympärikääntyvät laitteet ovat edelleen isoja ja painavia, mutta toisaalta kääntyvästä saranasta ei ole varsinaista haittaakaan, eli se voi olla hyvä lisä satunnaiseenkin tarpeeseen. Esimerkiksi videoiden katselu on miellyttävää, kun laitteen voi tökätä pöydälle tai muulle alustalle telttamaisesti seisomaan.

Näyttöjen tarkkuudet vaihtelevat testijoukossa täysteräväpiirrosta aina 4k:hon asti. Täysteräväpiirtotarkkuus on etenkin 12 tuuman kokoluokassa riittävä, sillä suuremmalla tarkkuudella käyttöliittymää pitäisi joka tapauksessa skaalata isommaksi, jotta elementit eivät muuttuisi häviävän pieniksi.

Testimme perusteella ohutläppäriostoksille suuntaavan on tehtävä kompromissi tai pari, täydellistä unelmien sylimikroa ei kaupoista löydy. Vaikka laitteiden tekniset tiedot ovat samankaltaisia, joukossa on silti selvästi eri käyttötarkoituksiin sopivia läppäreitä.

Testin voittaja HP Spectre x360 on akkukestoltaan ja suorituskyvyltään ohutkannettavien kärkeä, mutta kaikkein ohuimmiksi ja kevyimmiksi viilattuihin läppäreihin verrattuna HP Spectressä yhtä vaikuttavan kokoinen. 1,4 kiloa ja 14 milliä eivät kuitenkaan estä Spectrenkään kuljettamista laukussa vaikka päivittäin.

Jos kannettavuus on ykkösprioriteetti, Asus ZenBook 3 tarjoaa yhtä hyvän suorituskyvyn puoli kiloa Spectreä kevyemmässä paketissa. ZenBook 3:ssa onkin testiryhmän paras suorituskyvyn ja hoikkuuden suhde, mistä se ansaitsee kunniamaininnan. Toinen kunniamaininta menee Acer Swift 7:lle, joka on koko joukon ohuin ja silti varsinaisen testiryhmän halvin laite.

Toimiiko Linuxissa?

Kokeilimme testin aikana myös, miten ohutläppärit toimivat Linuxissa. Linux-jakeluversiona käytimme Ubuntu 16.04 LTS:ää.

Testin laitteista puolet eli Acer Swift 7, Asus ZenBook UX410, Dell XPS 13 2-in-1, HP Spectre x360 ja Fujitsu Lifebook U727 toimivat Ubuntussa ongelmitta.

DeeQ YCA3Ultrathin toimi Ubuntussa muuten, mutta äänenvoimakkuus jäi hyvin alhaiselle tasolle. Asus ZenBook 3:ssa äänet eivät toimineet lainkaan, Lenovo Yoga 910:ssa langaton verkkoyhteys ei toiminut, Samsung TabPro S:ssä sekä wlan että äänet eivät toimineet.

Joukosta heikoin Linux-yhteensopivuus oli Apple MacBookilla, joka ei käynnistynyt Ubuntuun lainkaan.

Näin testasimme

Testasimme ohutläppärit testilaboratoriossamme maalis-huhtikuussa. Mittasimme kannettavista akkukeston, suorituskyvyn ja näytön kuvanlaadun. Lisäksi pisteytimme läppäreiden käytettävyyden, koon ja painon sekä ominaisuudet ja varustelun.

Akkukeston mittasimme toistamalla teräväpiirtovideota akun loppumiseen saakka. Suoritimme mittaukset sekä näytön täydellä kirkkaudella että sisätiloihin sopivalla 150 cd/m²:n vakiokirkkaudella. Koska näyttöjen maksimikirkkaudet vaihtelevat malleittain, painotimme pisteytyksessä vakioidulla kirkkaudella mittaamiamme tuloksia.

Käytettävyydessä huomioimme näppäimistön kirjoitustuntuman, tasohiiren toimivuuden, kosketusnäytön toimivuuden, liitäntöjen sijoittelun sekä yleiset rakenneratkaisut.

Suorituskyvyn mittasimme yleisessä hyötykäytössä ja pelikäytössä. Lisäksi mittasimme komponenttien kuten suorittimen, massamuistin ja näytönohjaimen suorituskyvyn. Yleistä suorituskykyä ja komponenttien suorituskykyä mittasimme PCMark 8 -testiohjelmistolla, pelisuorituskykyä mittasimme 3DMark-testiohjelmistolla. Komponenttien suorituskykyä mittasimme lisäksi AS SSD:llä ja SiSoft Sandra 2017:lla. Pisteytyksessä painotimme yleistä suorituskykyä.

Koko ja paino on pisteytetty laitteiden tilavuuden, painon ja paksuuden perusteella.

Näytön kuvanlaadun mittasimme i1 Display 2 -kolorimetrilä ja ColorHCFR-mittaussovelluksella. Näytöstä mittasimme suurimman kirkkauden, kontrastisuhteen, värintoistoalan sekä värintoiston tarkkuuden. Lisäksi huomioimme pisteytyksessä näytön pikselitiheyden eli tarkkuuden ja koon suhteen.

Ominaisuudet ja varustelu -kohdassa huomioimme laitteiden liitäntöjen määrät ja nopeudet, verkkoyhteydet, tallennustilan määrän, muistikorttipaikat sekä mahdollisen kosketusnäytön.