Vastaus lienee noiden kahden vaihtoehdon välissä, sillä noin parin kymmenen tunnin aikana Anthem onnistuu sekä riemastuttamaan mutta myös turhauttamaan pahasti.

Roolipeleistään tunnetun Biowaren kuopus Anthem on uusin tulokas Destinyn, Warframen ja The Divisionin tyyppisten, räiskintää ja loputonta tavaran keräystä yhdistelevien pelien sarjassa.

Tieteismaailma Bastioniin sijoittuvassa pelissä pelaaja ottaa nimettömän freelancer-palkkasoturin roolin. Freelancerit käyttävät javelin-voimahaarniskoja suorittaakseen erilaisia tehtäviä useille eri ryhmittymille tai yksityisille henkilöille, usein kohdaten maailman vihamielisiä olentoja tai joskus jopa muinaisia shaper-artefakteja.

Pelaajahahmo on päätynyt etsimään freelancer-elantoaan syrjäiselle Tarsis-linnakkeelle epäonnistuneen operaation jälkeen, jossa hän sekä taistelutoverinsa yrittivät kytkeä pois päältä harvinaisen voimakasta Heart of Rage -artifaktia.

Muutamien perustehtävien jälkeen käy ilmi, että Dominion-niminen ryhmittymä haluaa saada käsiinsä kyseisen artefaktin ja pelaajan pitää tietenkin sitten yrittää estää tämä.

Anthemin tarina ei laajemmalta juoneltaan ole erityisen originaali mutta se onnistuu tehtävien kautta todella hyvin valottamaan pelimaailman historiaa. Se on myös harvinaisen henkilövetoinen, sillä isossa roolissa ovat juurikin päähahmon ystävät ja liittolaiset, joiden avulla tarinaa kuljetetaan eteenpäin.

Tarina kuitenkin on vain pieni osa kokonaiskokemusta sillä ehdottomasti tärkeimmässä roolissa pelissä ovat javelin-voimahaarniskat. Javelineja on neljää erilaista mallia ja näistä jokaisella pelaaminen on ilahduttavasti hyvinkin erilaista.

Colossus on nimensä mukaisesti hitain mutta kestää tietenkin eniten vahinkoa sekä jakaa sitä suurissa määrissä vastustajille. Storm taas sopii hyvin pelaajille, jotka haluavat pitää hieman etäisyyttä viholliseen ja viskellä sieltä elementaalihyökkäyksiä vastustajien niskaan.

Interceptor taas on pelin ninjaluokka, jolla tehdään nopeita hyökkäyksiä vihollisten kimppuun ja paetaan paikalta. Ranger on se perinteinen luotettava joka paikan höylä, joka soveltuu vähän joka tilanteeseen olematta missään niistä kuitenkaan paras.

Javelinin vastaavat siis hyvin pitkälti perinteisten roolipelien hahmoluokkia. Aluksi pelaajan käyttössä on vain yksi javelin-tyyppi mutta uusia haarniskatyyppejä voi avata kokemustasojen karttuessa. Näin pelaaja saa lopulta kaikki neljä käyttöönsä, ja koska javelinit itsessään eivät kerrytä kokemusta on toiseen vaihtaminen kohtuullisen tuskaton prosessi.

Tietenkin tärkeää on oman voimahaarniskan kustomointi, ja värejä sekä materiaaleja pystyykin muokkaamaan jo todella hyvin ilman mitään pelin sisäisiä ostoksia. Lisämateriaaleja sekä koristeita on tietenkin mahdollista hankkia pelin sisäistä valuuttaa käyttämällä, mutta tällä hetkellä valikoima on vielä aika rajattu. Itse pidin hankkimisen arvoisena vain siistiä Mass Effectin N7-teippausta.

Anthemin asevalikoima koostuu täysin standardeista pistooleista, rynnäkkökivääreistä, haulikoista ja tarkkuuskivääreistä, joita löytyy myös tietenkin eri harvinaisuuksilla ja pienillä lisäominaisuuksilla varustettuina.

Kuitenkin taistelussa aseet ovat oikeastaan sivuroolissa, sillä ne tekevät paljon vähemmän vahinkoa kuin pelaajan javelin-haarniskan erikoishyökkäykset. Ampuminen sopii lähinnä vihollisten viimeistelyyn sekä muutamissa tapauksissa tiettyjen vihollisten heikkojen pisteiden vahingoittamiseen.

Voimakkaita erikoishyökkäyksiä on runsaasti, ja pelaaja voi valita niistä kolme käyttöönsä. Eri kikkojen yhdistelmä, etenkin tovereiden kanssa pelatessa, on avain erinomaisen tuhoisiin komboiskuihin.

Erikoistemppujen ainoa rajoite on se, että kyseiset kyvyt ovat pelimaailmasta löydettäviä esineitä, eli Anthemin alkumetreillä pelaajalla on käytössään vain osa mahdollisista kyvyistä ja loput täytyy pelaamalla hankkia.

Kuten kaikki muutkin esineet pelissä niin myös haarniskan ominaisuuksia muokkaavat osat on jaettu muista peleistä tuttuihin harvinaisuus- ja pisteluokituksiin. Anthemin pitkäaikaisena ideana on tietenkin pelata peliä mahdollisimman pitkään ja paljon aina vähän parempien osien toivossa.

Tavaraa alkaakin pelatessa pikkuhiljaa kasaantumaan niin paljon, että sen läpikäyminen on jo vähän turhauttavaa, varsinkin kun osa aseista ja muista esineistä on hyvin paljon vain marginaalisesti parempia kuin jo käytössä olevat. Välillä varusteita ei edes jaksa vaihtaa, vaikka teoriassa 1% lisäys tehtyyn vahinkoon olisi ihan hyvä lisä.

Ylimääräiset ja vanhaksi käyneet esineet voi muuttaa takaisin raakamateriaaleiksi, joiden avulla pelaaja voi halutessaan itse tehdä esineitä, jos vain omaa tarvittavat piirustukset. Omien rensseleiden väsääminen onkin oiva tapa saada harvinaisimpia ja tehokkaimpia aseita, mutta tarvittavien resurssien kerääminen vaatii tietenkin myös rutkasti aikaa.

Tarinaa pelattaessa en itse vielä juurikaan törmännyt tarpeeseen alkaa puurtamaan materiaaleja, aseita tai edes parempia osia, vaan sain niitä vielä ihan hyvin vain suorittamalla tehtäviä ja pienellä vapaa peluulla. Kuitenkin on selvästi nähtävissä minkä tyyppinen loppupeli Anthemissa tulee olemaan ja millaisesta toiminnasta se pääasiassa tulee koostumaan.

Bastionin maailma on nätti ja useimmat tehtävät sijoittuvat Tarsis-linnakkeen upeaan ympäristöön ja sieltä löytyviin muinaisiin raunioihin ja synkkiin luoliin. Nopein tapa liikkua ympäriinsä on lentäminen, ja ympäristön suunnittelussa tämä onkin otettu hienosti huomioon. Maastossa on paljon vertikaaleja eroja sekä vesistöjä, joissa ylikuumentuvaa haarniskaa voi viilentää ja lentomatkaa taas jatkaa.

Lentäminen on todella hauskaa ja erottaa Anthemin hyvin edukseen kilpailijoistaan. Onkin hieman harmillista, ettei ympäristö ole vähän isompi, sillä pidemmän päälle linnakkeen ympäröivä maasto tulee kyllä todella tutuksi.

Yksin Anthemissa ei juuri seikkailla. Jos pelaaja ei saa värvättyä riittävästi ihmiskavereita mukaan, etsii peli kolme satunnaispelaajaa auttamaan tehtävien läpäisyssä tai ihan vain kansoittamaan freeroam-pelitilaa, jossa Tarsisin ympäristöstä voi kerätä materiaaleja ja suorittaa sivutehtäviä. Muut pelaajat ovatkin tärkeitä, sillä myöhemmin peli heittää päälle sen verran paljon vihollisia kerralla, että pelaaja olisi nopeasti yksin helisemässä.

Toiminnassa Anthemin päätös keskittyä erikoiskykyihin ampumisen sijaan erottaa sen muista kilpailijoistaan ja varsinkin koordinoituna muiden pelaajien kanssa näiden avulla saa todella mehevää ja myös visuaalisesti näyttävää vahinkoa aikaiseksi. Tietenkin toiminta isommissa vihollisissa voi hieman muuttua omien kykyjen latauksen odottamiseksi mutta onneksi kyvyt palautuvat yleensä nopeasti.

Puuduttavinta kuitenkin toiminnan suhteen on se kuinka samankaltaisia pidemmän päälle pelin tehtävät ovat, varsinkin kun vihollisissa ei muutamia erikoistapauksia lukuun ottamatta ole aivan hirvittävästi variaatiota. Yleensä pelaajan tehtävänä on mennä paikkaan A ja tappaa kaikki siellä. Joskus soppaa maustetaan muutaman esineen keräämisellä relic-artefaktin sammuttamiseksi.

jerome richer de forges

Tällä hetkellä Anthemin yksi isoimmista ongelmista on kuitenkin sen tekninen toteutus. Täysin pelaamattomassa kunnossa se ei ole mutta selvästikin peli on julkaistu hieman raakileena. Varsinkin freeroam-pelitilassa itse törmäilin jatkuvaan kaatuiluun, enkä aina ollut varmaa jäikö kaikki saadut esineet ja kokemuspisteet talteen.

Asiaa ei paranna myöskään tuskallisen pitkän latausajat, jotka parhaimmillaan olivat melkein parin minuutin luokkaa. Latauksia on muutenkin pelissä merkillisen paljon, ja esimerkiksi varustevalikkoon meneminen vaatii lataustaukoa. Anthem myös tuntui välillä menettävän yhteyden palvelimille kesken latausruutujen, jolloin peli viskaa seikkailijan suoraan aloitusruutuun. Sieltä se kuitenkin jatkaa toimimista ihan normaalisti.

Anthemissa esiintyy myös ainakin Playstation 4 -konsolilla ajoittain pahanlaatuista hidastumista, jonka vuoksi tähtääminen ja ohjaus ylipäätänsä puuroutuu pahasti. Ikävästi tätä tapahtuu lähinnä kaikista intensiivisimmissä toimintatilanteissa, jolloin ei todellakaan haluaisi menettää hahmon hallintaa.

Kokonaisuutena Anthem toimii tällä hetkellä parhaiten kavereiden kanssa tarinaa läpi pelattaessa, jolloin pelin vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa eivätkä ongelmat tule korostetusti esille. Koska en loppupeliä päässyt itse vielä pelaamaan en uskalla sen kestävyydestä tai mielekkyydestä sanoa vielä mitään.

Koska Anthem on kuitenkin selvästi ajateltu pelattavaksi pidemmäksi aikaa kuten muutkin lajityyppinsä edustajat, uskoisin sen tulevaisuuden olevan vielä toiveikas. Jo tällä viikolla Bioware julkisti parantavansa loppupelin tavaran tippumismahdollisuuksia sekä vähentävänsä rakentamiseen tarvittavien resurssien määrää. Toivottavasti myös tekniset ongelmat saavat tulevaisuudessa myös kipeästi ansaitsemansa huomion.

Vioistaan huolimatta itselleni Anthem jää vielä voiton puolelle ja aionkin jatkaa pelin parissa loppupeliin saakka, aina vähän paremman tavaran perässä sekä omaa voimahaarniskaa tuunaten.

Plussaa:

  • Tarina on mielenkiintoinen ja hahmot hyvin kirjoitettuja
  • Javelin-haarniskoilla liikkuminen ja taistelu on hauskaa
  • Näyttää hienolta

Miinusta:

  • Peli kaatuilee ja pyörii välillä muutenkin huonosti
  • Tehtävät toistavat pidemmän päälle itseään