Olemme arvioineet myös Civilization VI:n pc-version. Tämän arvion lukemista ennen kannattaakin vilkaista myös Matin teksti Civ-sarjan kuopuksesta:

Civilization VI:n peruskonsepti on yhä sama kuin mitä sarjan ensimmäisessä osassa vuonna 1991: pelaajan tehtävänä on saavuttaa valitsemallaan sivilisaatiolla johtoasema muiden kilpailevien kansojen joukosta. Oman kulttuurin ylivoimaisuuden osoittaminen ja siten pelin voittaminen käy peruspelissä viidellä eri tavalla, joko tieteen, kulttuurin, uskonnon, sodankäynnin tai pisteiden kautta.

Jokainen voittotapa vaatii oman strategiansa ja kansat ovat yleensä ominaisuuksiltaan paremmin suuntautuneita tietynlaisen voiton suuntaan. Esimerkiksi amerikkalaisten uniikki filmistudio-rakennus auttaa näytä kasvattamaan kulttuurivoittoon vaadittavien turistien määrää, kun taas espanjalaisten lähetystö auttaa näitä kasvattamaan uskontopisteiden määrää.

Pelisarjan aiempia osia pelanneille Civ6:sta kiinni saaminen on helppoa, kunhan oppii käyttämään peliohjainta hiiren ja näppäimistön sijaan. Onneksi kuitenkin peli tarjoaa erittäin hyvät tutoriaalit kokonaan uusille pelaajille, olivat nämä sitten sarjan veteraaneja tai vasta nyt kelkkaan hyppääviä johtajia.

Mudasta noustaan

Pelaaja aloittaa oman kansan ohjaamisensa vuonna 4000 eaa. ja pisimmillään peli jatkuu aina vuoteen 2050 saakka. Jos pelaaja ei onnistu viimeiseen vuoteen mennessä voittamaan millään muulla tavalla, niin peli tarkistaa kaikkien kansojen eri saavutuksista keräämät pisteet ja isoimman pistesaaliin kerännyt kansa voittaa.

Jokainen kansa toimii vuorotellen, ja omalla vuorolla edessä on valtavasti erilaisia vaihtoehtoja. Pääkaupungin perustamisen jälkeen pelaaja voi tutkia karttaa, kouluttaa uusia yksiköitä ja pystyttää erilaisia rakennuksia. Pelin edetessä ja sivilisaation kasvaessa voi kansakunta levittäytyä perustamalla uusia kaupunkeja, hyötykäyttämällä ympäristöstä löytyviä resursseja sekä jopa rakentamalla maailman ihmeitä kuten pyramideja tai riippuvia puutarhoja.

Omaa kansaansa saa kehitettyä tekemällä tieteellistä ja yhteiskunnallista tutkimusta, joka pelisarjalle tuttuun tapaan luo usein hauskoja anakronismeja, kuten 1700-luvulla huristelevia panssarivaunuja tai ydinohjuksia viskovia inkoja. Peliä voi tietenkin pelata realistisella maapallon kartalla ja kansoille uskollisilla aloituspaikoilla mutta osa pelisarjan viehätyksestä tulee kokonaan proseduraalisesti luodon kartan tutkimisesta sekä ”oikean” historian vääristymisistä.

Civilization VI tuo useampia uudistuksia edelliseen Civiin verrattuna. Näistä ehdottomasti isoin on pelin kaupunkien hallinta.

Sarjan kuopuksessa jokainen kaupunki koostuu perustetun keskustalaatan lisäksi erikseen rakennettavista kaupunginosista, joiden pykääminen vaatii omaa strategiaansa. Lähes jokainen kaupunginosa saa nimittäin bonuksia tuottamalleen resurssille ja kaupunginosien kokonaismäärä riippuu kaupungin asukasluvusta. Tällöin pelaajan pitää päättää haluaako rakentaa aluksi tiedettä tuottavia kampusalueita vai keskittyä sotilasyksiköiden rakentamista sekä puolustusta pönkittäviin leireihin.

Muita muutoksia edellisiin Civilizationeihin on jo aiemmin mainittu tutkimuksen jakautuminen pelkän tieteen sijasta myös kulttuuripisteiden myötä kehittyvään yhteiskunnalliseen tutkimukseen. Myös uskonnollinen voitto on kokonaan uusi mahdollisuus, mutta sen vastakohtana on taas se, että peruspelissä ei ole lainkaan diplomaattisen voiton mahdollisuutta.

PC-Civ vs. konsoli-Civ

Konsolien Civilization VI pitää siis sisällään ihan täsmälleen kaiken mitä vuosia sitten julkaistu pc-versiokin, mutta miten kokonaisuus sitten eroaa tietokoneversiosta?

Isoimmat muutokset kohdistuvat käyttöliittymään, joka on muutettu toimimaan kokonaan peliohjaimella. Pc-painoksen parissa muutamia tunteja viihtyneenä itselläni kesti jonkin aikaa tottua ohjaimen kanssa pelaamiseen mutta varsinkin käyttämällä ohjaimen view-nappia peli näyttää jokaisesta peliruudusta, napista tai valikkovaihtoehdosta kaiken tarvittavan lisäinformaation.

Pelin ulkoasua on myös hieman muokattu isommalle ruudulle sopivammaksi, ja esimerkiksi pelin tekstit ja valikot ovat huomattavasti isommassa koossa. Pelattaessa 24-tuumaisella näytöllä tuntuivat isommat käyttöliittymäkuvakkeet ja teksti hieman ahdistavalta, mutta siirryttäessä 48 tuumaiseen televisioon ja sohvalle lötköttämään olivat käyttöliittymän eri elementit juuri sopivan kokoisia. Niitä pystyi vielä lukemaan selkeästi, toisin kuin pc-versiossa.

Pc-versioon verrattuna konsoli-Civistä puuttuu ainoastaan modaustuki. Joillekin se voi olla ratkaiseva puute, mutta itselleni varsinkin lisäosien kanssa konsoliversio on tällä hetkellä ehdottomasti paras tapa pelata Civilization 6:tta. Se onnistuu siirtämään pc-versiosta tutun vielä yksi vuoro -ilmiön konsolille täydellisesti, ja kymmeniä tunteja kestävää peliä on rehellisesti sanottuna mukavampi pelata sohvalla rötväten.

Laajentaminen todellakin kannattaa

Konsoliversion ainoa heikkous on, että se ei oletuksena pidä sisällään pc:lle julkaistuja Rise and Fall sekä Gathering Storm -lisäosia. Perusversio Civ 6:sta on kyllä erinomainen ja jos peliä ei ole aiemmin pelannut on se ehdottomasti tutustumisen arvoinen kokemus, mutta ehdottoman suositeltavat laajennukset tekevät pelistä entistäkin paremman kokemuksen.

Ilman alennuksia Civilization VI sekä molemmat dlc:t sisältävä Expansion Bundle maksaa konsoleilla noin 80 euroa. Tämä vastaa kyllä pc-version ja lisukkeiden alkuperäistä hintaa, mutta pc-Civ lisäreineen on parhaimmillaan lähtenyt puoleen tuosta. Vielä kun otetaan huomioon se, että pelin ilmestymisestä on jo yli 3 vuotta olisi minusta ollut kohtuullista, jos Civilization VI olisi paketoitu konsolilla lisäosien kanssa yhdeksi julkaisuksi.

Lisälevyistä Rise and Fall tuo peliin uuden aikakausijärjestelmän, jolloin kaikki pelin kansat siirtyvät yhdessä isolta aikakaudelta toiselle. Tämän lisäksi pelaaja ansaitsee kansansa saavutuksilla pisteitä, joiden perusteella seuraavalle aikakaudelle siirryttäessä voi normaalin aikakauden sijaan koittaa joko oman sivilisaation kultainen aikakausi tai pimeä aika.

Lisälevy tuo peliin takaisin myös kaupunkien uskollisuuspisteet ja kaupunkien hallintaa auttavat kuvernöörit. Tämä tuo peliin takaisin herkullisen kulttuuri-imperialistisen sikailun mahdollisuuden, sillä vastustajien kaupungit voi jälleen napata itselleen kulttuurillisen painostamisen avulla. Samalla se kuitenkin tarkoittaa sitä, että omasta kulttuurituotannosta täytyy pitää vähintään sen verran huolta, ettei naapurimaa ala houkuttelemaan omia kaupunkilaisia vaihtamaan puolta. Tämän lisäksi Rise and Fall myös parantaa pelin diplomatiaa hieman antamalla uusia mahdollisuuksia liittoutumien suhteen.

Lisäreistä Gathering Storm on kuitenkin se, joka kannattaisi hankkia peliin erikseen, ellei konsoliversiossa lisäosat olisi joka tapauksessa samassa paketissa. Gathering Stormin isoin lisäys peliin on luonnonvoimat sekä ilmastonmuutos. Näistä jälkimmäinen on erityisesti loppupelissä näkyvä aspekti mutta siihen kytkeytyy myös muutos pelin resurssinhallintaan. Myrskyn myötä resurssit nimittäin muuttuvat käytettäviksi yksiköiksi ja ne voivat myös loppua liikakäytön myötä.

Gathering Stormin aina läsnä oleva aspekti on kuitenkin luonnonvoimat ja ympäristötekijät kuten tulivuoret sekä tulvat, ja ne tekevät pelistä erinomaisen mielenkiintoista. Luonnonvoimat tuovat peliin lisää taktisia vaihtoehtoja, sillä vaikka tulva-alueille ja etenkin tulivuorten viereen rakentaminen on vaarallista, niin molemmat yleensä myös tarjoavat etuja esimerkiksi hedelmällisemmän kasvualustan muodossa. Kannattaako siis varsinkin alkupelissä hyödyllisen kasvun vuoksi rakentaa kaupunki tulivuoren viereen vai suosiolla etsiä kauempaa turvallisempi mutta resursseiltaan köyhempi paikka?

Viimeiset isot lisäykset Gathering Storm -lisäosassa on maailman kongressi sekä diplomaattisen voiton mahdollisuus. Maailman kongressi kokoontuu tasaisin väliajoin päättämään kahdesta ehdotuksesta, joita on lukemattomia erilaisia alkaen erilaisten kansojen välisten kilpailujen järjestämisestä ja päättyen diplomaattisten voittopisteiden antamiseen (tai viemiseen) tietylle sivilisaatiolle. Diplomaattisen voiton saavuttaa tienaamalla eri tavoin 20 diplomaattista voittopistettä.

Harvinaista mannaa

Civilization VI on monipuolinen, ennalta-arvaamaton, taktinen, hauska ja vaativa strategiapeli, joka onnistuu pitämään otteessaan ensiluokkaisen hyvin.

Konsoliversiolla ei ole pätkääkään hävettävää pc-version rinnalla, ja monella tapaa se on itse asiassa se suositeltavampi vaihtoehto. Konsolipelaajille harvoin kuitenkin jaetaan tällaista herkkua, joten tilaisuutta ei missään tapauksessa kannata päästää ohitse.

Alustasta riippumatta Civilization VI on ehdottomasti hankkimisen arvoinen järkäle kaikille erinomaisista strategiapeleistä kiinnostuneille.