Luovaa uudelleenkäsittelyä nähdään heti teemasta lähtien. Kalevala on suomalaisissakin peleissä harvoin hyödynnetty mytologia, jota Iron Danger yhdistelee suosittuun steampunk-estetiikkaan. Suomalainen tunnistanee erityisesti paikkojen ja henkilöiden nimissä monen monta viittausta tähän kansallisaarteeseen.

Steampunkin ja Kalevalan yhdistelmä toimii hyvin ja antaa mukavan kotoisan fantasiavivahteen koko pelille sen ulkoasusta alkaen.

Audiovisuaalinen kokonaisuus arkkitehtuurista ääniraitaan on ylipäänsä erittäin vaikuttava, ja kentistä löytyy rutkasti yksityiskohtia ihasteltavaksi.

Onkin ilahduttavaa huomata, että lupaavan ennakkotestin jälkeen ei tarvitse pettyä.

Aika maagi

Tarinassa seurataan nuoren Kipuna-naisen koetuksia aina outojen voimien vastaanottamisesta niiden hyödyntämiseen asti, kun tämä kulkee läpi mullistuksista kärsivän maailman.

Yksin matkaa ei tarvitse taittaa, ja pari seuralaista paikkaavatkin kivasti ensisijaisesti maagina toimivan päähenkilön puutteita, tuoden perinteisen taistelijan ja lihasmuurin ominaisuuksia mättöihin.

Taistelut ovat näennäisen reaaliaikaisia, mutta Kipunan ajanhallintavoimien ansiosta hyvinkin normaalista poikkeavia. Pelaaja voi nimittäin kelata aikaa edestakaisin täysin vapaasti väistääkseen kovat iskut, ansat ja jopa nuolet. Kellonvispaamista hyödynnetään myös erilaisissa pulmissa monilla eri tavoilla.

Erilaisista loitsuista ja erikoisiskuista huolimatta taistelu ilman ajan kääntämistä olisi erittäin vaikeaa, sillä yksikään sankareista ei kestä erityisen paljon osumaa. Sitä on siis käytännössä pakko käyttää, jos mielii eteenpäin ilman resurssien kuten parannusesineiden tuhlaamista.

Erikoisiskujen ajastuksissa pitää olla myös tarkka. Väärällä hetkellä ajastettu huitaisu ei osu kehenkään ja jättää taistelijan alttiiksi vastahyökkäyksille. Erot onnistumisen ja epäonnistumisen välillä saattavat olla sekunnin kymmenyksiä, joten aikajanan tuunaaminen täydellisestä epäonnistumisesta voitokkaaseen onnistumiseen on usein pienestä kiinni.

Shakkia ja sekuntipeliä

Taistelu ja sen eri elementit toimivat parhaiten tilanteissa, joissa haaste on juuri sopivalla tasolla. Tällöin pelaaja voi omilla toimillaan ja oivalluksillaan kääntää näennäisesti mahdottoman väännön voitoksi, mikä tuntuu aina hienolta.

Kun blokkaus, hyökkäys, väistö, taistelukaverin isku, potku ja lopetuslyönti soljuvat saumattomasti mikrosekunnin tarkkuudella, Iron Danger on ehdottomasti parhaimmillaan.

Jos kohtaus taas on liian helppo, pakollinen hinkkaaminen menee turhauttavan puolelle ja hidastaa etenemistä.

Lisäksi taistelun ulkopuolella olevien ansojen väistely latistuu tylsäksi rutiiniksi, koska niihin tallaamisen voi vain perua kelaamalla aikaa ja kävelemällä jostain muualta. Tämän roolipelien perinteen olisikin voinut jättää parin ensimmäisen kerran jälkeen vähitellen pois, etenkin pelin loppupuoliskolta.

Poikkeuksellista rohkeutta

Iron Danger on omaperäinen, rautaisilla tuotantoarvoilla varustettu suomalainen peli, eikä Action Squad Studios ole pelännyt yrittää uutta sitä tehdessään. Se on jo itsessään kunnioitettava suoritus.

Pelin kampanja on lineaarinen ja kestää varsin mukavasti yli 10 tuntia, hieman omasta pelityylistä tietenkin riippuen.

Taistelu ajan kelaamisen ja shakkimaisen siirtojen eteenpäin miettimisen kanssa toimii usein hyvin, joskus erinomaisesti ja ajoittain hieman nahkeasti vastuksen tason mukaan. Se muistuttaakin yllättäen erinomaista ja omalla laillaan eksentristä Superhot -räiskintäpeliä pelkkien baldursgatejen ja diablojen sijaan.

Iron Dangeria onkin varsin helppo suositella.

Hyvin tehty, Action Squad!