Marvel’s Avengers antaa nimensä mukaisesti kostotarinan. Se lähtee liikkeelle taistelutantereeksi muuttuvan Avengers Dayn juhlahumusta, jossa nuori kostajafani Kamala Chan jää kaaoksen jalkoihin. Kokeellisen energiareaktorin räjähdyksen seurauksena joukko ihmisiä, Chan mukaan lukien, saa haluamattaan supervoimia, ja kansakunta kääntää syyttävät sormensa Kostajien suuntaan.

Kampanjan alkupuoli pelataan pitkälti Chanilla eli Ms. Marvelina, jonka fantastisesti venyvä keho kykenee melkoisiin akrobatia- ja taistelusuorituksiin. Pidemmälle edetessä yksi Kostaja toisensa jälkeen liittyy jälleen jengiin Oikeita Pahiksia vastaan.

Marvel’s Avengersin kampanja on hitaasta käynnistymisestään huolimatta viihdyttävä ja varsin pitkäkestoinen. Sen päähenkilönä toimiva Ms. Marvel on hyvä lisä Kostajien peruskaartiin. Harmillisesti lähes kaikkialle tunkeva peli palveluna -konsepti (games as a service) tekee parhaansa pilatakseen tämän kaiken.

Kostajat kostoretkellä

Marvel Cinematic Universen puute ei suoraan sanottuna haitannut pätkän vertaa pienen alun totuttelun jälkeen. Ääninäyttelijät hoitavat työnsä erinomaisesti ja vievät tarinaa ja hahmojaan eteenpäin miellyttävällä tavalla. Ei roberteista, chriseistä ja scarletteista varmasti haittaa olisi ollut, mutta Marvel's Avengersin heikkoudet eivät ole näyttelijöiden kontolla.

Taistelut geneerisiä pahisten rivisotilaita ja -robotteja vastaan ovat sujuvia ja varsin monipuolisia, joskin ajoittain tarpeettoman kaoottisia. Marvelista tuttuja pomojakin pääsee kurmoottamaan silloin tällöin, mutta ylivoimaisesti suurin osa vastustajista koostuu eri tavoin aseistetuista pyssymiehistä ja näiden robottivarianteista.

Efektejä, ruudun tärähtelyä, hidastuksia ja kuvakulman vaihteluita piisaa sen verran paljon, että kriittisen informaation kuten saapuvien hyökkäysten huomaaminen on usein tarpeettoman vaikeaa.

HULK MURSKAA! (jos statsit riittää)

Mätkintä itsessään toimii sen sijaan vastaavien pelien luoman kaavan mukaan hyvin. Nopeiden ja voimakkaiden lyöntien kombinaatiot sekä kolme erikoisliikettä per hahmo pitävät toiminnan mukavan monipuolisena, jahka eri kykyjä on saanut alun jälkeen avattua hieman.

Jokaisella Kostajalla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa Rautamiehen lentokyvystä ja aseistuksesta Ms. Marvelin isoja alueita niittäviin iskuihin. Muiden kanssa pelatessa eri hahmojen kyvyt konkretisoituvat vieläkin paremmin.

Tekoälyn ohjastamina sankarit taas läiskivät ja räiskivät minne sattuu, mutta kavereiden kanssa toimintaa voi vähän koordinoidakin.

Kampanjassa riittää siis pelattavaa ja perusmätkintäkin pelittää, kiitos monipuolisen hahmokaartin ja avattavien kykyjen. Marvel's Avengers on silti monelta osin ankea kokemus, ja siitä kiitos kuuluu pelipalvelukonseptille kaikkine sen tuomine riippakivineen.

Uusien kykyjen ja ominaisuuksien lisäksi hahmot keräilevät arkkuihin tai vihulaisten takataskuihin holvattuja esineitä, jotka parantavat näiden voimatasoa. Ne eivät näy hahmon yllä millään tavalla, ja sen lisäksi rojujen parannus edelliseen on häviävän pieni.

Rompetta joutuu kuitenkin päivittämään jatkuvasti, sillä voittamaton Hulk muuttuu Heiveröiseksi Hulkiksi voimaeron kasvettua vihollisiin nähden liian suureksi. Rautamiehestä tulee tinamies ja puolijumalasta narukätinen norjalainen. Jos ero kasvaa pelaajan eduksi liian isoksi, taistelulta katoaa kaikenlainen pohja ja haaste. Kaiken kukkuraksi hanskojen ja hihamerkkien käyttöliittymä on vähintäänkin alkeellinen.

Palvelupeli näkyy myös sekä kenttä- että tehtäväsuunnittelussa. Peli on täynnä yhdentekevän geneerisiä tasoja, joilla ei ole minkäänlaista temaattista tai tarinallista pohjaa. Näitä osuu myös varsinaisen kampanjan puolelle jokunen, mutta suurin osa on varattu sen läpäisyn jälkeiseen loppupeliin.

Toinen ongelma löytyy itse kenttien suunnittelusta. Koska jokaisen hahmon pitää pystyä läpäisemään jokainen kenttä, lentämiseen tai loikkimiseen varta vasten rakennetut kokonaisuudet ovat poissa laskuista. Sama kenttä pitää kyetä läpäisemään niin liihottavalla Thorilla kuin tarttumaköyttä käyttävällä Black Widow’lla tai maata pitkin juoksentelevana Captain Americalla.

Ahneus kostautuu

Marvel's Avengersissa on tehty paljon oikein, mutta se kaikki tuntuu hautautuvan korporaatiotasolta tulleen tauhkan alle. Voi vain kuvitella millaisen yhteistyössä läiskittävän kokemuksen Crystal Dynamics olisi onnistunut kehittämään ilman tusinatehtävistä ja -esineistä tullutta ja päälle liimattua lisätaakkaa.

Peliin on luvattu päivityksiä - joista merkittävimmät tietenkin maksullisia - säännöllisesti vuosien ajan. Bugejakin löytyy, mutta kriittisimmät on sittemmin saatu liiskattua. Täydellisen toimiva peli ei vieläkään ole ja etenkin visuaalisia virheitä osuu silmiin se harva se päivä.

Nykyisessä kunnossaan Marvel’s Avengersia ei voi suositella kuin alelaarista ostettuna, mikäli muutama kaveri on kiinnostunut viettämään muutaman illan maapallon mahtavimpien sankareiden spandexeissa. Kaoottinen rymistely on ajoittain hauskaa yksinkin, mutta rojujen kanssa puljaaminen muuttaa vauhdikkaan etenemisen rämeessä rypemiseksi.

Oikein sapettaa ajatella, millaisen tiiviin ja tunnelmallisen kostotarinan tästä kaikesta olisi saanut ilman rujosti päälle liimattua höttöä.